12.7.2018

Terveiset Turusta


Mieheni ja minä emme useinkaan lomaile samaan aikaan. Tänä vuonna meillä kuitenkin on peräti viikon verran yhteistä lomaa, ja sen kunniaksi teimme kahden yön retken Turkuun. Airbnb-majapaikkamme oli ihanan puutalon ullakkohuoneisto todella lähellä rautatieasemaa.


Asunto oli persoonallinen (niin kuin ullakkohuoneistot usein ovat), siisti ja asiallisesti varusteltu. Televisiota tai wifiä ei ollut, mutta eipä niitä kaivattu: pingispöytä (!) ja radio riittivät hyvin iltaviihdykkeeksi. Eikä me paljoa majapaikassa oltukaan, vaan ravattiin museoissa. Museoissa valokuvaaminen on yleensä sallittua (ilman salamavaloa), mutta kuvien ottaminen on pääosin hyödytöntä (ainakin minun kamerallani/taidoillani) koska aina on joko liian pimeää tai joku lasi heijastelee pahasti tai muuten vain tulos on ihmeellistä suttua. Siitä huolimatta otin muistoksi joitakin räpsyjä.

Tiistaina kävimme Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa (ovat siis yksi ja sama kohde: Qwenselin talo on Turun vanhin säilynyt puutalo ja saman katon alta löytyy 1800-luvun apteekki). Täällä emme ehtineet opastetulle kierrokselle. Harmi, sillä näyttelystä olisi varmasti saanut paljon enemmän irti oppaan avulla. Museon henkilökunta oli kuitenkin reippaasti keskustelevaa ja niinpä saimme lisäinfoa kohteesta.

Apteekkimuseossa oli paljon, paljon hienoja purkkeja. Museovahdin mukaan näkymä on kuitenkin siinä mielessä valheellinen, että oikeassa toimivassa apteekissa olisi kuulemma ollut säännösten mukaan vain yhdenlaisia purkkeja. Nyt hyllyillä oli eri aikakausilta ja eri puolilta Suomea esimerkkejä käytössä olleista tavaroista ja siksi purkkien kirjo oli monimuotoinen.


Opimme sen, että menneen ajan säädökset koskivat paitsi purkkien ulkonäköä, myös niiden sijaintia hyllyillä. Meille kerrottiin, että tarkastajat kävivät apteekeissa joka vuosi, ja muiden asioiden ohella he tarkistivat että purkit ja purnukat ovat hyllyissä määrätyillä etäisyyksillä toisistaan. Tämä yhdenmukaisuus ja säännöllisyys kuulemma antoi asiakkaille turvallisen tunteen asianmukaisesti ja osaavasti hoidetusta apteekkarintoimesta.

Keskiviikkona suuntasimme ensimmäisenä Turun tuomiokirkkoon ja Tuomiokirkkomuseoon. Käyntimme jäi melko lyhyeksi, sillä olimme sopineet lounastreffit erään alkuasukkaan kanssa. Mutta ehdin kuitenkin vaikuttua kirkon suuruudesta ja seinistä huokuvasta historiasta. On helppoa kuvitella, että keskiajan rahvas on istunut penkissä jumalanpelossa ja toivonut rukouksiensa kohoavan korkeuksiin holvikaarien lailla.


Kirkolla olisi varmasti paljon tarinoita kerrottavanaan, mutta niihin on ehkä palattava joskus toiste. Lounaan jälkeen siirryimme historian ja nykytaiteen museoon eli kohteena oli Aboa Vetus & Ars Nova. Aboa Vetus on maan alta löydetty keskiaikainen kaupunginosa - ja erityisen hankala kuvattava. Kuvassa näkyy kasa kiviä ja tiiliä, mutta kyseessä on siis Luostarin jokikadun varrella sijainneiden kuuden talon kellarit ja niiden ympärille rakennettu Suomen ainoa arkeologinen museo.


Täällä pääsimme opastetulle kierrokselle, ja sitä suosittelen muillekin kävijöille. Toki omatoiminen tutustuminenkin onnistuu, sillä opasteet ja tekstit olivat hyviä. Pääsimme myös seuraamaan museon pihalla tapahtuvia arkeologisia kaivauksia ja jututtamaan arkeologia.

Nykytaiteen museossa näimme aidon Picasson ja Warholin, mutta minun kiinnostukseni kohteet ovat kauempana historiassa. Nykytaide ei yleensä puhuttele minua samaan tapaan kuin keskiaikaiset kivenkökkäreet, mutta yhden teoksen eteen olisin voinut jäädä hyvin pitkäksi aikaa: Petri Ala-Maunuksen No Man's Land oli mahtava, hypnotisoiva ja värikylläinen teos.

Aboa Vetus & Ars Nova oli hyvä kohde ja mittava kokonaisuus, josta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Pienen tankkauksen jälkeen jaksoimme vielä köpötellä Turun taidemuseoon. Viipyilimme siellä klassikoiden äärellä hetken ja nyykähdimme kämpälle. Onnittelimme itseämme useaan otteeseen siitä, että valitsimme majoituksen niin loistavalta paikalta. Kaikki kohteemme olivat hyvän kävelymatkan päässä, ja sääkin sattui suosimaan kaupungissa vaeltelua.

Tänään kävimme vielä ennen junan lähtöä Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Paikka ei kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaan, vaan valikoitui käyntikohteeksi aamiaisella. Aivan ihana paikka, ja harmi että meillä oli niin vähän aikaa tutkia sitä! Ehdottomasti uuden käynnin arvoinen, ja aikaa saa varata vaikka koko päivän.


Luostarinmäen yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Talot ja pihat kertovat elämästä 1700-1800 -luvuilla. Rakennuksiin on sisustettu koteja ja erilaisten käsityöläisten verstaita. Kesäisin verstailla myös työskennellään (siis oikeasti eikä näytellysti); tänään tapasimme kutojan, savenvalajan, kultasepän ja (kirjan)painajan.


Emme ehtineet nähdä puoliakaan alueen annista. Vaikka aikamme oli rajallinen, päätimme kuitenkin käydä opastetulla kierroksella. Näin saimme sopivaan tahtiin tutustua osaan taloista sen sijaan että olisimme juosseet puolihuolimattomasti koko alueen läpi. Opastus oli hyvä valinta senkin vuoksi, että eri taloissa ja pihoissa ei ole oikeastaan ollenkaan opastekylttejä tai tekstejä kertomassa tiloista.

Kaikin puolin onnistunut reissu ja aikamatka menneeseen.

2 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Kivan kuuloinen reissu ja ihanan näköinen majapaikka! Mä en ehkä jaksais noin monta museota, mutta nuo ulkoilmatyyppiset ja tuo arkeologinen kuulostaa kivoilta. Turkuun ei ole koskaan tullut paneuduttua sen paremmin, vaikka siellä on vierailtu sukulaisten luona useamminkin.

Ja tuo "No man's land" on hieno! Tuli heti mieleen, että se voisi olla jonkun fantasiakirjan tai -leffan tapahtumapaikka.

Hehkuvainen kirjoitti...

Majapaikka ei ollut huonojalkaiselle sopiva, sillä jyrkkiä portaita oli paljon. Mutta meille se toimi todella kivasti! Aikamoista turnauskestävyyttä tuo museoissa käyminen vaati, mutta selvisimme (sopivalla herkkutankkauksella jaksaa *wirn*).