1.7.2018

Mistä jaksaa innostua 400-vuotiaana?


Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
Aula & Co 2018
Suomentanut Sarianna Silvonen

Kuinka aika pysäytetään ei nimestään huolimatta ole mindfulness-opas, vaan tarina miehestä jolla on erikoinen vaiva: hän vanhenee vuoden siinä missä toiset viisitoista. Tom (sitä nimeä hän useimmiten käyttää itsestään) on yli 400-vuotias.

Tom ei ole vaivansa kanssa aivan yksin. Maailmassa on muitakin, joiden kohtalona on siirtyä paikasta toiseen ja vaihtaa identiteettiä riittävän usein, ennen kuin muiden epäilykset heräävät.

"Kirjaudun Facebookiin. Olen luonut itselleni sivun. On epäilyttävämpää, jos jollakulla ei ole Facebook-sivua kuin jos on, joten ajatus sopi Hendrichillekin (jopa hänellä, tai sillä eläkkeelle jäänellä plastiikkakirurgilla, jota hän esittää, on sivu). Profiilin tiedot ovat tietenkin keksittyjä. Ohjelma ei edes salli antaa syntymävuodeksi vuotta 1581."

Kirja ei kerro aikamatkustamisesta, vaikka tekstissä liikutaankin menneisyydessä ja nykyajassa. Tom tai muut hänen kaltaisensa eivät kuitenkaan hypi ajassa. He menevät eteenpäin niin kuin me muutkin, mutta he eivät ikäänny samaan tahtiin. He elävät läpi kaikkien vuosikymmenten ja -satojen, ja se on välillä raskasta.

"Tulin ajatelleeksi, että ihmiset eivät eläneet sataa vuotta vanhemmiksi siitä syystä, etteivät he yksinkertaisesti pystyneet siihen. Tarkoitan psykologisesti. Veto vain jotenkin loppuu. Itseä ei riitä tarpeeksi pitkälle. Omaan mieleensä kyllästyy liikaa. Kyllästyy siihen, miten elämä toistaa itseään."

Erityisen vaikeaa on päästää irti ihmisistä. Tom on rakastunut kerran, satoja vuosia sitten. Tämä rakkaus on välillä Tomin ainoa syy jatkaa eteenpäin, ja toisinaan se repii hänet riekaleiksi. Eletty elämä palaa päätä vihlovana muistosärkynä ja kaipaus puristaa rintaa.

"Ajattelen usein sitä, mitä Hendrich sanoi minulle yli sata vuotta sitten asunnossaan New Yorkissa. 'Ensimmäinen sääntö on se, ettei saa rakastua', hän sanoi. 'On muitakin sääntöjä, mutta se on tärkein. Ei rakastumista. Ei rakastamista. Ei rakkaudesta haaveilemista. Jos pidät tästä kiinni, pärjäät luultavasti ihan hyvin.'"

Vaikka kirja ei olekaan meditaatio- tai ajanhallintaopas, se todella tuntuu pysäyttävän ajan. Teksti on hyvin jaoteltu ja mukaansatempaava. Ajantaju hämärtyy kun tarina vie lukijan mennessään.

On hyvä että Haig jää pohdiskelemaan filosofisia asioita, mutta ripottelee silti tekstiinsä kepeämpiäkin heittoja. Välillä tuntuu siltä että hän olisi voinut repiä enemmänkin huumoria irti tästä mehukkaasta asetelmasta, että tavallisten nykykuolevaisten joukossa kulkee ihminen 1500-luvulta.

Kirjan perustunnelma on alakuloinen, mutta ei masentava. Tekstin voi tulkita ottavan kantaa elämää ja kuolemaa suurempiin kysymyksiin, mutta aivan yhtä hyvin sen voi kokea yksinkertaisena rakkaustarinana. Etsivä löytää kirjasta useita tasoja ja teemoja, eikä mikään niistä ole toista huonompi.

Suosittelen ikäkriisistä kärsiville, kevyttä kesälukemista etsiville, rakkaustarinoiden ystäville sekä kaikille eskapismin harrastajille.

Ei kommentteja: