1.2.2018

Silloin ennen


Luen Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirjaa Terveysmetsä (Gummerus 2017). Ehkä nimi on enne, tai sitten on vain muuten käynyt niin hassusti, että Pajunen ja Leppänen kirjoittavat metsästä ja luonnosta... Oli miten oli, kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja luultavasti haluaisin tarttua moniin siinä oleviin yksityiskohtiin. Mutta tästä helmestä halusin kirjoittaa heti, ettei unohdu.

Tekstissä on toisinaan mukava keskusteleva tyyli. Avojaloin kävelyn ihanuutta ylistävä kappale päättyy seuraavasti:

"Onko sinulla muistoja avojaloin kävelystä? Ehkäpä ne ovat erilaisia kuin eräällä vuonna 1915 Ristiinassa syntyneellä rouvalla. Hän kertoi, kuinka nautinnollista oli työntää jalkansa tuoreeseen lehmänläjään. Näistä lämpötankkausasemista suorastaan kilpailtiin, sillä avojaloin kuljettiin pitkälle syksyyn."

Haa! Minullapa on ihan samanlaisia muistoja! Isäni serkulla oli maatila, jossa vietin lapsena usein aikaa. Tilalla oli silloin vielä maitokarjaa, ja kyllä minä muistan kuinka useammankin kerran olin pikkusiskon ja pikkuserkkujen kanssa pellon laidalla odottamassa aamulypsyn loppumista ja sontijoiden laskua laitumelle.

Aamukasteinen heinä oli yön jäljiltä märkää ja viileää paljaita varpaita vasten. Sitä kuulkaa oikein tarkkailtiin sähköpaimenen takaa, että kuka lehmistä ensimmäisenä nostaa häntänsä. Ja kun lämmin läjä vielä höyrysi, siihen oli mukava astua avojaloin niin että lanta tursui pienten varpaiden välistä.

Ah, muistoja, muistoja!

3 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Mä niin muistan, kuinka sä kerroit noista läjälillutteluista! Ja taidettiin kerran meidänkin isänpuolen mummolan naapurilaitumella mennä lantaläjään lätsyttelemään.
Sanovat, myös, että on pintaverenkierrolle hyväksi kävellä avojaloin kesällä vaikkapa hietikolla tai metsäpolulla. Kaupungille lasinsirujen ja räkäklimppien sekaan en menis heti kokeilemaan...

Urpo Turpo kirjoitti...

No yyyuuuhhh...

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: tätä ilosanomaa on mukava levittää - erityisen hauskoja ovat ihmisten reaktiot (kts. Urpo Turpon kommentti). :D

UT: en tiedä antaisiko luonto nyt periksi tehdä samaa, lapsena sitä oli niin ennakkoluuloton. :D