1.1.2018

Migreeni 2017


Olen jo vuosien ajan merkinnyt kalenteriini ne päivät, jolloin joudun ottamaan särkylääkettä päänsäryn vuoksi. Data on hyödykästä kun haen särkyihini apua, eli tämä tieto on kiinnostanut yleislääkäriä, neurologia, vyöhyketerapeuttia, homeopaattia, ravintoterapeuttia, psykiatria, akupunktiohoitajaa, osteopaattia, hierojaa, kiropraktikkoa ja ketä vielä. Mitään varsinaista hyötyä tiedosta ei ole ehkä ollut (siis niin että sen avulla olisi keksitty joku poppakonsti kipujen vähentämiseksi), mutta kiinnostanut se on kuitenkin.

Ja kiinnostaahan se toki itseäkin. Tällaisen kipukirjanpidon avulla yritän (vuodesta toiseen siinä kuitenkaan onnistumatta) löytää jonkin kivuille yhteisen tekijän elämäntavoissani tai tähtien asennossa. Jos näkisin jonkin toistuvan kaavan tai havaitsisin edes jonkin tekemäni muutoksen aiheuttavan selvän vaikutuksen kipuihini, saattaisin pystyä luotsaamaan elämääni vähemmän kivuliaaseen suuntaan.

Ikävä kyllä keräämäni data ei myöskään vuodelta 2017 anna minulle mitään työkaluja oloni parantamiseen. Tilasto on vain masentavaa luettavaa: vuonna 2017 minulla oli särkylääkettä vaatineita päänsärkypäiviä yhteensä 110. Pisin yhtäjaksoinen särytön jakso kesti 16 päivää. Voin sanoa että se oli melkoista juhlaa. (Vuoden 2016 vastaavat lukemat ovat 101 ja 13.)

Viimeisin liikkeeni taistelussa migreeniä vastaan on ollut ruutuajan radikaali vähentäminen lokakuussa. Toistaiseksi en ole havainnut sillä mitään vaikutusta kipuihini. Saan kyllä enemmän muita juttuja tehtyä, kun illat eivät mene television ääressä, mutta päätä särkee samaan tapaan kuin ennenkin.

Hopeareunuksena tässä synkkyydessä näen sen, että migreenini ei ole täysin invalidisoivaa sorttia. Vuonna 2017 muistan lähteneeni vain kerran töistä aiottua aikaisemmin päänsäryn vuoksi. Se kertoo siitä että kipuni on siedettävää, tai sitten siitä että olen vain oppinut toimimaan sen kanssa. Ei siitä mitään tulisikaan, jos melkein kolmasosan vuodesta olisin täysin toimintakyvytön (nyt olen yleensä vain melko hyödytön, tehoton, unelias, veltto, apaattinen, itkuinen ja äreä).

Tämä on kroonista. Jatkuvaa, toistuvaa, ja henkisesti helvetin raskasta. On masentavaa, kun minulla ei ole keinoja estää, vaan osani tuntuu olevan vain kestää. Olisi ehkä jotenkin helpompi kestää, jos voisin aidosti uskoa siihen että vuosi 2018 on parempi. Juuri nyt on vaikeaa kaivaa itsestä sellaista optimismia.

Mutta kai se jotenkin teoriassa on mahdollista. Kai se on mahdollista, että koko elämäni kestäneet päänsäryt maagisesti lakkaisivat juuri tänä armon vuonna 2018. Aina voi toivoa.

5 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Olisiko tästä apua? https://www.adlibris.com/fi/kirja/ota-kipu-haltuun-9789511292302

Katja kirjoitti...

Ai niin! Olen kuullut myös, että migreeni voi helpottaa iän myötä - ilmeisesti on harvinaisempi menopaussin käyneille naisilla ja esiintyvyys suurempi 20-30 v. Jaksamista!

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommenteista, Katja! Sitähän tämä tosiaan on, että kivun kanssa on vain opittava elämään. Siihen on jotenkin opittava suhtautumaan vähemmän raskaasti, vaikka se vaikeaa onkin. Oi minä todella toivon, että ikä toisi tähän helpotusta. Vanhuus kun tuskin muuten päästää helpolla, eli kaikenlaisia kolotuksia on varmasti luvassa nykyistä enemmän, niin olisihan se kiva jos tämä yksi riesa vastapainoksi hellittäisi.

Rhia kirjoitti...

Sinäkin! En muista onko meillä ollut koskaan puhetta migreeneistä aiemmin, mutta kurjaa että sinulla se vaivaa noin tiuhaan tahtiin.
Itse olen ennen vuodenvaihdetta liittynyt FB:ssä migreeni-ryhmään ja koen että siellä jaetaan paljon hyviä vinkkejä, jos kohta hieman huuhaatakin migreenin hoitoon. Yli 15 vuotta migreenistä kärsineenä olen saanut sieltä paljon uutta tietoa ja osaan sitä kautta jälleen auttaa itse itseäni paremmin. Koetin vaihtaa estolääkettä hiljattain. Se kokeilu jäi hyvin lyhytikäiseksi kun päivittäiset migreenit palasivat parin viikon sisällä siitä kun lääke vaihtui. Loppuivat lähes kuin seinään kun palasin taas vanhaan tuttuun estoon. Todettava on että kaikesta omasta kurjuudesta huolimatta migreeniryhmästä löytyy ihmisiä joilla asia on vielä paljon kurjemmin.
Jos et ole ennestään tiennyt niin kuulemieni kokemusten mukaan suosittelen sinulle migreeneihin erikoistunutta neurologia, Markus Färkkilää. Hänellä on yksityisvastaanotto muistaakseni Jyväskylässä. Moni on kuulemma sieltä saanut avun kun mikään muu ei ole auttanut.
Jaksamista toivon! Helppoa se ei aina ole, mutta itse olen yrittänyt elää niin että en anna migreenin liikaa rajoittaa elämää. Eihän se toki mukava ole että joutuu olemaan töissä tai juhlissa tai tapahtumissa migreenissä, mutta olisin muuten jäänyt montaa hienoa kokemusta köyhemmäksi jos olisin antanut sen liikaa hallita. Ja kaikkeen tottuu, kipuunkin. Työkaverit kauhistelevat kun sanon että olen usein migreenissä töissä. Mutta ei kaikki kipu ole lamauttavaa, vaikka raskasta se onkin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommentista ja tsempistä, kohtalotoveri! Vertaistuki on näissä(kin) asioissa tärkeää ja hyödykästä, vaikka toisten migreenit olisivatkin erilaisia kuin oma. On aina helpottavaa, jos toinen ihminen kuitenkin ymmärtää mitä käyt läpi, vaikkei voisi varsinaisesti muuten auttaakaan. :)