14.1.2018

Elämän pieniä iloja


Siitä on kai suunnilleen vuosi, kun vaihdoimme imuria. Vanha vinkuja lähti jäteasemalle, enkä ole kyllä hetkeäkään sitä kaivannut. Imuritarjonta on valtaisa, joten valinta ei ole helppo. Tai siis on, jos ensimmäinen vastaantuleva kelpaa, mutta jos alkaa vertailla laitteita niin sitten saakin hetken vertailla. Onneksi mies hoiti meillä esikarsinnan ja suuren vertailutyön, ja minä osallistuin sitten finalistien arviointiin (näin se meillä yleensä menee).

Kävimme imuroimassa noin puolet Pirkkalan Verkkokaupan lattiasta nähdäksemme miltä imurit tositoimissa vaikuttivat. Testin voittajaksi valikoitui Electrolux UltraFlex, pölypussiton imuri. Ja näin suunnilleen vuoden kokemuksella voin sanoa että hyvä valinta tehtiin.

Imuroiminen on vastenmielistä puuhaa, mutta nyt se on ollut vähemmän inhottavaa kuin ennen. Ensinnäkin uusi imuri on hiljaisempi kuin vanha. Ei todellakaan mikään markkinoiden hiljaisin peli, mutta ei myöskään kuurouta samaan tapaan kuin se edellinen laite. Uuden imurin johto on riittävän pitkä; saan imuroitua kaikki kolme kerrosta yhdellä pistokkeenvaihdolla.

No hiukan on tietysti kritiikkiäkin annettava. Imurin tehoa ei voi mielestäni säätää riittävän pieneksi. Alinkin teho on keittiön mattoa imuroidessa liian luja. Noh, liian hyvä imuteho on kuitenkin aika positiivinen ongelma imurissa. Eikä sellaista imuria ilmeisesti ole vielä kehitetty, jonka lattiasuulakkeen liikkuvuuteen olisin täysin tyytyväinen. Sitä odotellessa.

Aivan erityisen ihanaa tässä uudessa imurissa on kuitenkin juuri tuo pölypussittomuus. Ero entiseen on hyvin selvä: enää ei imuroinnin jälkeen leiju kämpässä sellainen tunkkainen "imurin tuoksu". Pölysäiliö on helppo irroittaa ja tyhjentää jokaisen käyttökerran jälkeen. (Vanhoja pölypusseja ei todellakaan vaihdettu jokaisen viikkosiivouksen päätteeksi.) Kaikki suodattimet ovat myös vesipestäviä. Koska niiden irroittaminen on vaivatonta, tulee niitä oikeasti myös pestyä.

Enää meillä ei siis tuskastuta kovaäänisen ja pahanhajuisen pölypesäkkeen kanssa, vaan imurointi on nyt paljon aiempaa siedettävämpää. Ja koska sitä kuitenkin tulee joka viikko tehtyä, on tärkeää että se sujuu ilman tarpeetonta verenpaineen nousua.

2 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Meidän äiti osti joululahjalahjakortilla (ihana sana) itselleen uuden imurin. Gigantista matkaan lähti nimenomaan hiljaisin mitä löytyi (en kuollaksenikaan muista merkkiä) ja tyytyväinen on ollut.

Meillä oli Kanarialla pölypussiton imuri, mutta musta sen säiliön tyhjentäminen oli hankalaa. Nyt meidän ujeltajassa on pussit ja sinne olen sujauttanut semmoisia kielotuoksupusseja, joten imuroinnin jälkeen tuoksuu kieloille eikä tunkkaimurille. Siis aina silloin, kun joku viitsii imuroida.... :p

Hehkuvainen kirjoitti...

Eihän tuo mukava olisi, jos pölysäiliön tyhjentäminen olisi jotenkin hankalaa. Malleja on kai erilaisia, ja omamme on mielestäni riittävän helppo. Niissä superhiljaisissa epäilyttää se, että mahtaako ne oikeasti mitään imeä kun ovat niin hiljaisia, mutta kaupassa testatessa en ainakaan huomannut imutehossa mitään ongelmia niissä hiljaisissakaan malleissa. Jännästi vaan roskat imi, vaikkei pitänyt ääntä juuri ollenkaan.