21.10.2017

Viiva vai ympyrä?


Kävin kuuntelemassa uskontotieteilijä Risto Pulkkisen esitelmän otsikolla "Suomalainen kansanusko - Idän ja Lännen välissä" ja nyt olen tohkeillut siitä jo pari päivää. Pulkkinen on perehtynyt suomalaiseen ja saamelaiseen kansanuskoon sekä pohjoisten kansojen mytologiaan. Hän oli selkeäsanainen ja johdonmukainen esiintyjä, jota olisin mieluusti kuunnellut pidempäänkin. Reilu puolitoistatuntinen kun tarjosi vain kevyen pintaraapaisun siihen, mitä hän tietää ja voisi kertoa.

Kirjoitin käsi kramppia uhmaten sivutolkulla muistiinpanoja ja innostuin luennolla ihan kaikesta, mutta erityisesti mieleeni painui kaksi asiaa, jotka haluan kirjata tännekin ylös. Näistä ensimmäinen on muinainen aikakäsitys.

Suomalainen muinaisusko tarkoittaa täällä ennen kristinuskon saapumista vallalla olleita uskomuksia, tapoja ja maailmankuvaa. Käsitys maailmasta oli silloin erilainen kuin nyt, samoin käsitys ajasta. Nykyään länsimaissa vallitsee lineaarinen aikakäsitys: aika on jana, jossa erottuu mennyt aika, nykyisyys ja tulevaisuus. Pulkkisen (ja epäilemättä joidenkin muidenkin) mukaan muinaisella ihmisellä oli syklinen aikakäsitys, joka noudatteli vuoden kiertokulkua.

Muinaista ihmistä ei kiinnostanut mikä vuosi on menossa, vaan mikä aika vuodesta on. Elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Koska kirjoitettua historiaa ei ollut, ei vuosia muisteltu montaa sukupolvea taaksepäin, eikä aikaa ajateltu vuosikymmeniä eteenpäin. Syklisen ajan lisäksi oli olemassa myyttinen aika eli maailman syntytapahtumat. Alkuperän, synnyn, tuntemisen avulla asioita saatettiin tuntea ja hallita. Myyttiseen aikaan voitiin ikään kuin palata jos syklisessä ajassa oli ongelmia. Pulkkinen kertoi havainnollistavan esimerkin, jonka yritän tässä toistaa parhaani mukaan.

Oluen paneminen oli tärkeä tehtävä, ja saattoi tapahtua niin että kriittisessä vaiheessa vierre ei lähtenytkään käymään. Silloin emäntä saattoi ikään kuin katkaista syklisen ajan ja palata myyttiseen aikaan muistelemalla oluen syntyä. Kun emäntä lausui oluen syntysanat, saatiin vikaantunut syklinen aika "resetoitua" takaisin oikealle raiteelle. Kun emäntä tunsi oluen synnyn, lähti vierrekin käymään.

Minusta syklinen aikakäsitys on mukava. Ehkä se jossain määrin elää meillä esimerkiksi sanonnassa "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" tai siinä ajatuksessa että historia toistaa itseään. Syklisen ajan voisi käsittää masentavasti "päiväni murmelina" -tyyppisenä looppina, jossa ihminen junnaa paikallaan eikä ikinä pääse irti menneisyydestään tai elämässä eteenpäin. Itse koen sen positiivisemmin mahdollisuutena aloittaa joka vuosi alusta: jos edellinen kierros ei mennyt kovin hyvin, voi nyt yrittää uudestaan. Voi ikään kuin syntyä aina uudestaan vailla liiallista menneisyyden taakkaa. Luonnon kiertokulku keväisestä elämän heräämisestä talven pimeään hiipumiseen ja kuolemaan on minusta kaunis ja jotenkin itsestään selvä pohja aikakäsitykselle ja maailmankatsomukselle.

Minusta se on jotenkin erityisen hauska ajatus, että kuluvan ajan voi tarvittaessa katkaista, "pausettaa". Jos jokin tässä ajassa on vialla, voidaan myyttisen ajan avulla niin sanotusti palauttaa tehdasasetukset. Vaikka aikakäsityksesi olisikin modernin lineaarinen, eikö välillä tuntuisikin hyvältä pysäyttää kuluva aika ja pohtia hetki "syntyjä syviä"?

3 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Opettajan elämä on minusta hyvinkin syklistä. Se kulkee elokuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Vuoden aikana toistuvat samat tapahtumat ja tarvittaessa voi palata muistelemaan miten aiemmin tehtiin vastaavassa kohtaa. Minä olen ainakin jo omaksunut tämän aikasyklin. Minun vuoteni alkaa kouluvuoden ekana päivänä ja päättyy kesäloman viimeiseen. Olen esim. monta vuotta jo järjestellyt valokuvat tietokoneelle kansioihin tyyliin "vuosi -16-17".

Ana kirjoitti...

Hyvin kiinnostava päivitys! Musta me eletään täällä 4 vuodenajan keskellä vähän pakostakin sekä syklistä että lineaarista yhtäaikaa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: hih, pitää muistaa toivottaa sulle "hyvää uutta vuotta" sitten taas elokuussa ;).

Ana: se on ihan totta, että nämä neljä vuodenaikaa tekevät hommasta helposti syklisen. Ajatus ei ehkä tulisi niin vahvasti lähellä päiväntasaajaa, jossa päivät ovat aina yhtä pitkiä ja vuodenajoissakin on vain vähäistä vaihtelua.