21.7.2017

Vaakuna II


Rekisteröin taannoin itselleni vaakunan ja intoilin siitä blogissakin. Pohdin tuolloin, että käyttäisin samaa vaakunaa keskiaikaharrastuksessani. Se ei käynytkään päinsä, sillä kattojärjestöllä on tästä selvät säännöt:

"No armory will be registered to a submitter if it is identical to an insignia used by the submitter for purposes of identification outside of a Society context. This includes armory, trademarks, and other items registered with mundane authorities that serve to identify an individual or group. This restriction is intended to help preserve a distinction between a submitter's identity within the Society and the submitter's identity outside of the Society."

Todellista ja leikki-identiteettiä ei tule sekoittaa keskenään, eikä arkiminälle rekisteröityä vaakunaa siksi saa rekisteröidä omaksi tunnukseksi keskiaikaleikeissä. Seuran virkailijat eivät tosin olisi tarkistuksissaan huomanneet mitään (pystyvät tarkistamaan vain ettei yritä rekisteröidä itselleen jotain tunnettua tai kuuluisaa vaakunaa, tuskin käyvät läpi Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriä kuva kuvalta), eli mundisvaakunani olisi varmasti mennyt läpi jos olisin sen hakemukseen laittanut. Mutta säännöt on säännöt, enkä niitä tieten tahtoen halua rikkoa. Omatunto on hyvä pitää puhtaana!

Ensin hiukan harmitti, koska olin jo toteuttanut itselleni täydellisen vaakunan, ja arvelin etten mitenkään saisi tehtyä toista yhtä osuvaa ja omalta tuntuvaa. Mutta sitten innostuin asiasta ja haasteesta.

Koska mundisvaakunaani olin jo sisällyttänyt viitteet omaan synnyinkaupunkiini sekä isäni suvun alkujuuriin, en halunnut toistaa samaa tässä "leikkivaakunassani". Halusin kuitenkin vaakunan kuvaavan juuri minua, sitä mitä olen. Pyörittelin mielessäni pitkään kaikenlaisia aiheita ja kuvioita, ja alkuun tuntui siltä että suunnittelutyö tökkii todella pahasti. Mutta sitten tajusin että ratkaisu on ilmeinen: olen suomalainen.

En välttämättä haluaisi luokitella itseäni patriootiksi, sillä siinä sanassa on ikävä kaiku, mutta suomalaisuus on minulle tärkeä asia ja iso osa identiteettiäni. Vaakuna kertoo kuka minä olen, ja tahdon esitellä itseni suomalaisena. Tämän oivallettuani piti vielä miettiä kuinka ihmeessä tiivistäisin suomalaisuuteni kuvaksi, joka täyttää heraldiikan säännöt ja vielä näyttäisikin kivalta.

Avun sain Jukka Kuoppamäeltä ja hänen laulustaan Sininen ja valkoinen. Paitsi että laulu on yksi suosikeistani, se on myös hyvin suomalainen. Ja loppujen lopuksi yllättävän helppo siirtää vaakunaan! Kiitos siis Jukalle.

Koska seurani on osa kansainvälistä yhdistystä, ja koska seuran vaakunarekisteri on kansainvälinen, ei minulla ole lainkaan suomenkielistä vaakunaselitystä (blasonointia) kuvalleni. Rekisteriin kirjattu blazon kuuluu seuraavasti:

Per fess wavy azure and argent, three quatrefoils pierced counterchanged.

Ja kuvana se näyttää tältä:


Ja näin se on laulettuna:

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Valkoinen ei ole heraldinen väri, vaan oikeasti tuo alaosa eli "hanki" on hopea (argent). Vaakunapiirroksissa hopean sijasta voidaan käyttää valkoista, samoin lipuissa ja viireissä. Myös painoteknisistä syistä hopea voidaan korvata valkoisella. Käytännössä vaakunani siis näyttää useimmissa tapauksissa sinivalkoiselta, vaikka onkin oikeasti sinihopeinen.

Ei huono! Itse asiassa olen älyttömän tyytyväinen. Nyt minulla on kaksi hienoa vaakunaa, toinen arkiminälle ja toinen keskiaikaminälle. Ja tämä suunnittelu on niin kivaa puuhaa, että suosittelen edelleen lämpimästi muillekin.

2 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Makee! "Mun kunnan" vaakunakin on sinihopeinen ja musta se on kaunis. Tuossa on kyllä ihan selvästi tuon laulun sanat kuvattuna. Mut pitääks mun nyt sit tääkin...?

Hehkuvainen kirjoitti...

Eiks ookin makee? :) Kiva että laulun yhteys kuvaan aukenee katsojallekin, eikä ole vain tekijän mielikuvitusta. Ei, ei sinun pidä tätäkin :D :D. Kyllä yksi riittää, kiitos!