19.7.2012

Aikaansaamattomuudesta


Kehitin räkätaudin kahden päivän minilomani kunniaksi. Hyvä veto! Kun ei oikein jaksa tehdä mitään, ei saa mitään aikaan vaikka aikaa olisi. (Melko hieno lause siinä!) Kipeänä ollessa minua muutenkin viime aikoina vaivannut aikaansaamattomuus eskaloituu.

Ei pidä ymmärtää väärin. Kyllä minä oikeasti teen muutakin kuin kerään napanöyhtää, itsen näkövinkkelistä katsottuna oma puuhastelu tuntuu vaan niin kovin hitaalta ja tuloksettomalta. Netti, jonne varsinkin kipeänä ollessa tulee turhan usein paettua, ei tarjoa vertaistukea vaan syöksee aina vain pahempaan limboon.

Tajuatteko ollenkaan miten hirveästi tässäkin maassa on ihmisiä, jotka ovat tehneet unelmistaan totta, muuttaneet kaupungista johonkin vanhaan kansakouluun, kunnostavat sitä yöllä ja sisustavat päivällä? Eikä siinä vielä kaikki, vaan ehtivät vielä askarrella pitsiunelmaan sopivia tuotteita, myydä niitä romanttisessa verkkokaupassaan ja vielä blogata tästä kaikesta!? Niitä on valtavasti! Siis niitä ihmisiä, jotka ehtivät kaikkea tätä.

Ei tarvitse kuin hetki surffata sisustuslehtimäisillä valkoisilla ja ideoita pursuavilla sivuilla, niin jo tuntee itsensä melko lailla laiskaksi ja hitaaksi. Toinen toistaan viettelevämmät linkit vievät sivupoluille, joilta ei ole paluuta siihen hetkeen, jolloin ajatteli itsekin osaavansa jotain. Jo kaiken sen herttaisen hömpän näkeminen uuvuttaa, ja niinpä jää tekemättä se mitä oli itse suunnitellut tekevänsä.

Ihan oma moka. Jos vain iskisi koneen kiinni ja tekisi, tulisi jotain tehtyäkin. Siis muutakin kuin muiden tekeleiden tuijotusta. Sitä voisi itsekin tehdä vinkeitä pussukoita, kauniita istutuksia, uusia askarteluvaltauksia ja pieniä tieteellisiä kokeita. Netin käsityövimmaisten ja sisustusintoisten seurailu on kuitenkin niin koukuttavaa, että aika menee kateellisena ihasteluun eivätkä omat hommat etene. Mikä avuksi?

Itsekuria se vaatisi. Ja ehkä listoja!

Siskoni, joka on yhtä innostunut listoista, taulukoista ja muistilapuista kuin minä, kehitti hauskan projektin. Projektin blogia voivat lukea vain kutsun saaneet, mutta saan ehkä paljastaa systeemin pääpiirteet.

Kyseessä on vuoden mittainen projekti, jonka tarkoituksena on saada tehtyä niitä asioita joita on aina halunnut tehdä muttei ole saanut aikaiseksi. Ja vähän niitäkin asioita, joita pitää tehdä muttei tule tehtyä. Kyseessä on suunnitelmallinen arjen rutiineiden rikkominen - ja ehkäpä uusien rutiineiden opettelu. Vuosi on sopiva aika, sen voi helposti pilkkoa osiin tehtävien mukaan.

Ja entäs ne tehtävät sitten? Ihan mitä mieleen tulee, mutta siskon listalla on ainakin 6 uutta juustokakkureseptiä ja 52 televisiotonta iltaa. Minulta on tuo piirtäminen ja muu taiteilu jäänyt vallan kokonaan, joten minun vuodessani voisi olla ainakin 12 piirustusta. Ehkä vähintään neljä kertaa vuodessa pitäisi hemmotella itseään - eikä se haittaa jos vähintään yhtä usein hemmottelee toisia. Kyllä sen tietää, mutta tuleeko tehtyä?

Pohdiskelin asiaa viime syksynä, tehtävälistojen miettiminen ja tekeminen ei ole minulle mitenkään uutta. Mutta pitäisi ehkä ryhtyä tehokkaammaksi ja tehdä siskoni esimerkin mukaan: ei riitä että asiat listaa, ne pitää aikatauluttaa!

Nyt tämä kuulostaa jonkun mielestä jo aivan uudelta masokismin muodolta, mutta ei se sitä ole. Homman on tarkoitus olla mukavaa, ja itsehän sitä omat tekemisensä aikatauluttaa. Ei tuntuisi ollenkaan vastenmieliseltä, jos vaikkapa kuukauden ohjelmani olisi seuraavanlainen: opettelen jonkun japaninkielisen fraasin, katson yhden ranskalaisen elokuvan, teen neljä pidempää ulkoilulenkkiä ja lähetän kaksi aitoa postikorttia ihan vain ilahduttaakseni jotakuta.

Vuoden päästä osaisin jo aika paljon enemmän japania kuin nyt, olisin paljon sivistyneempi ranskalaisen elokuvan suhteen, olisin lenkkeillyt (toisin kuin nyt) ja olisin piristänyt pikkurahalla toisten päivää 24 kertaa. Ei olisi paha rasti!

Siskoni saattaa omassa projektissaan onnistua värikkään Excel-taulukon, raporttipohjana toimivan blogin ja tsemppaavan isosiskon ansiosta, oma projektini hakee vielä muotoaan. Ja se kuulostaa tietysti aika pahalta; täytyyköhän minun ensin listata ja aikatauluttaa se, että valmistan suunnitelman...? Kuulostaa melkein siltä, että perustetaan työryhmä miettimään sitä, pitäisikö perustaa komitea miettimään jotain asiaa. Siihen, että valmistautuu suunnittelemaan toteutusta, voi mennä pitkä aika.

Mitähän jos tekis vaan eikä miettis (liikaa)?

7 kommenttia:

LB kirjoitti...

Oman filosofiani mukaan aikaansaamisen määrää on turha vertailla muiden tekemisiin, varsinkaan niiden ahkerien jotka ovat esillä, sillä sekin on kovin persoonallinen piirre. Meitä laiskoja/hitaita on varmasti paljon enemmän, mutta me emme mainosta sitä, koska näin saa olla rauhassa. Ei sillä, etteikö kuka tahansa voisi tehdä enemmän ja se mahdollisesti voisi olla hyväkin juttu, mutta omasta tahdistaan on turha olla masentunut vain siksi että joku muu on tehokkaampi.
-LB

Anonyymi kirjoitti...

Hmm. Puhutkohan sinä aikaansaamattomuudesta vai tavoitteellisuudesta.

Hehkuvainen kirjoitti...

LB: minä en halua olla hidas/laiska. Tai en ainakaan halua tuntea olevani sellainen. Siispä olisi varmasti parasta seurata sinun filosofiaasi ja olla vertailematta omia juttuja muiden juttuihin. Se tosin on paljon helpommin sanottu kuin tehty!

Anonyymi: puhun mitä puhun, vastuu on lukijalla :P.

Ihmettelenpä blogiini ilmestyneitä anonyymejä. Olisikohan nimimerkin puuttuminen aikaansaamattomuutta...?

Yamaba kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa. Tuohan ei ole mikään työlista, vaan tekemislista, eikä sekään hampaat irvessä. Jos tarvitset apua 日本語 kanssa, niin olen sen kielen joskus opetellut.

LB kirjoitti...

Kyllä itse olen ainakin laskenut tämän ajatustyöllä "onnelliseksi" tulemisen helpommaksi kuin oikeasti/fyysisesti jotain (väkisin) tekemisen. :)
Ja kun tämän kerran osaa, tämä toimii kaikkiin ongelmiin. :)

Johanna kirjoitti...

Voih nuo mokomat sisustusbloggailijat! Ja nämä teeseitseihmiset!

Mutta minäkin kunnostauduin, mies on ollut työkeikalla ja minulla on ollut omaa aikaa ja kappas, tein 14 kohdan listan ja melkein kaikki hommat siitä on tehty (kaksi vielä)! Isoimpina kahden työpöydän ja kirjahyllyn purku. Jestas että on aulakin nyt tyhjä.

Jep, olen vielä olemassa, vuodatus vain tökkii. Seuraavan kerran pääsemme bloggaamaan toivottavasti viikolla 30.

Hehkuvainen kirjoitti...

Yamaba: hyvä tietää, että sinulta löytyy opetusintoa :).

Tämä koko aikaansaamattomuusjuttu liittyy minulla selkeästi suurempaan ja laajempaan itseanalyysiin, enkä taida saada sitä ihan heti valmiiksi. Tarkoitan, että listojen ja muiden pohtiminen jatkuu vielä, enkä siis aivan heti ole opiskelemassa jaappania ^_^.

LB: mieheni osaa tuon saman jalon taidon. Olen siitä jossain määrin kateellinen, ja yritän tässä sivussa oppia itsekin. On vain pikkuinen mutta: minä oikeasti pidän tekemisestä. En väkisin tekemisestä, mutta siitä että pidän itseni kiireisenä jollain puuhastelulla.

Johanna: hienoa kuulla että sinussa vielä henki pihisee! Vuodatuksen tauko on ollut toooooodella pitkä, on hiukan jo ikävä ihmisten kuulumisia. Ja oletpas sinä ollut ahkerana :)!