27.9.2011

Huonoja ja hyviä


Joskus tarvitsee sohvaperunoitua sen verran, että ehtii katsella elokuvia. Uskon vakaasti, että se tekee ihmiselle hyvää. (Paitsi jos syö ihan liikaa sipsejä.)

Transformers: Dark of the Moon oli huono elokuva. Tai riippuu tietysti vähän siitä mitä elokuvalta hakee, mutta minusta tämä oli kyllä onneton esitys. Minä niin kovasti tykkäsin sarjan ensimmäisestä osasta, se oli oikeasti hyvä. Kakkosesta ei jäänyt mitään muistikuvia, eli ei tainnut olla kovin kummoinen. Tästä jäi vähän outo olo.

Ohjaaja Michael "Räjähdys" Bay ei ole varmasti missään vaiheessa pysähtynyt kysymään, että voisiko tämä olla realistista. Ei niin että liian paljoa realismia pitäisikään etsiä elokuvasta, joka kertoo ulkoavaruudesta tulleista muotoa muuttavista roboteista. Mutta elokuva ei ole realistinen edes niissä kohdin joissa se voisi sitä olla.

Tässä elokuvan kulku lyhyesti kuvailtuna: toiveita herättävä alku, räjähdys, turbohuulinen tissimissi, epäuskottava ihmissuhdeviritelmä, räjähdys, epärealistinen ja epälooginen tapahtuma, sääret, räjähdys, metallin sinkoilua (hidastettuna), typerä hahmo, toinen typerä hahmo, itsemurhaisku ja kimppu muita kliseitä, järjetöntä sekoilua, amerikkalaisuuspaatosta, räjähdys, lattea loppu.

Noin, siinä se oli, ei tarvitse tuhlata aikaa elokuvan katsomiseen. Nyt voitte käyttää kaksi ja puoli tuntia elämästänne järkevämmin.

Atonement oli myös pienoinen pettymys. Ehkä odotin jotain eeppisempää rakkaustarinaa. Ehkä odotin vähän enemmän sitä sotaa. En oikein pitänyt siitä, että sen sijaan minun piti katsella typerän lapsen temppuiluja. (En voi sietää sitä, että elokuvissa on huonosti käyttäytyviä lapsia.)

Okei, elokuva on ihan toimiva kasvutarina. Se myös kikkailee aika kivasti ajankulun kuvauksella. Mutta jotenkin ajattelin, että tällaisesta tarinasta olisi voinut saada enemmän irti. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja elokuva on kaunista katseltavaa, ei moitteen sijaa siinä. En oikein osaa suositella elokuvaa, joka ei koskettanut minua, mutta toisaalta tämä on hiukan liian hyvä jättää suosittelematta.

True Grit on sen sijaan elokuva, jota voin suositella. En ole nähnyt John Waynen tähdittämää versiota vuodelta 1969, joten siitä en voi sanoa mitään. Mutta tämä Coenin veljesten pätkä oli hyvä.

Jos pidit Fargosta, voit hyvinkin tykätä True Gritin kuivasta huumorista ja karun karheasta menosta. Välillä tapahtumat ovat hiukan absurdeja, mutta se ovat juuri sellaisia että ne voivat vielä olla uskottavia (ota opiksesi, Michael Bay!). Elämä on välillä uskomatonta ja ihmiskohtalot erikoisia, ja se on totisinta totta.

True Grit etenee sopivalla vauhdilla sopivaan suuntaan, siinä on helppoa pysyä mukana. Nyt ei siloitella tai silitellä turhia. Vain kovat pärjäsivät wanhassa lännessä, joka niin kivasti herää tässä leffassa eloon.

Ykköseksi minun on silti pakko nostaa The Adjustment Bureau. Ehkä olen vain nyt hiukan herkkä tällaisille "heidät oli tarkoitettu toisilleen" -tarinoille, mutta minkäs teet.

Minusta ajatus siitä, että olemme osa suurempaa suunnitelmaa, on paitsi lohdullinen myös hiukan pelottava. Uskon vakaasti siihen, että elämämme kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa, jonka joko tajuamme myöhemmin tai sitten emme. Ehkä voisi sanoa, että tietyllä tapaa uskon siis jonkinlaiseen kohtaloon tai johdatukseen. The Adjustment Bureau antoi mahdollisuuden leikkiä, että ajatukseni todella ovat tosia ja pääsen vihdoin kurkistamaan kulisseihin.

Elokuva ei sekoita päätäsi niin kuin Inception eikä mene niin synkäksi kuin Matrix, vaikka ajan (ja ihmisten) hallinnalla pelataankin. The Adjustment Bureau on riittävän älykäs ollakseen kiinnostava ja riittävän romanttinen ollakseen koskettava. Toimivan toimintaelokuvan voi tehdä ilman massiivisia räjähdyksiä (ettäs tiedät, Michael Bay!).

6 kommenttia:

Korppisusi kirjoitti...

Hih, hyvät arvostelut :) Olen nähnyt ainoastaan Adjustment byröön ja tykkäsin siitä valtavasti!

True Grit ja Atonementkin on katsontalistalla (vaikka en myöskään voi sietää huonosti käyttäytyviä kakaroita) mutta kolmas Transformers ei kyllä kiinnosta pätkän vertaa.

Traileri jo näytti niin kamalalta( eikä vähiten joka kuvassa samalla ilmeellä varustetun turbohuuli tissimissin takia) että ei kiitos.

Hehkuvainen kirjoitti...

Joo, aikamoista sontaa se on. :D Rohkeasti vaan katsomaan nuo muut, voihan olla että tykkäät hurjasti paljon enemmän kuin mää (niinkin tiedetään tapahtuneen).

Yamaba kirjoitti...

Joo, olen samaa mieltä. Elokuvien katseleminen putkeen on terveellistä. Näistä en toki ole vielä nähnyt yhtään.

Hehkuvainen kirjoitti...

No ihan putkeen ei näitä(kään) ole katsottu, taitaa olla kuitenkin viikkoja välissä :P. On vaan jotenkin kivampi laittaa muutama elokuva samaan arvostelupostaukseen kuin tehdä jokaisesta erillinen.

(Paitsi ehkä sitten katsotaan putkeen kun joku viikonloppu varataan Harry Potter -maratonille...)

ANna kirjoitti...

Voi, musta huonosti käyttäytyvä kakara oli Atonementin parasta antia. Kaikki muu siinä jäi musta vähän heppoiseksi elegiaksi.
True Grit oli ihan mahtava, vaikka mulle on aina vaikea pala jos leffassa tapetaan hevonen tai koira.
Ootko nähnyt There Will Be Bloodin? Se jäi silloin aikoinaan pahasti No Country For Old Menin varjoon, vaikka oli kyllä musta parempi. Haluaisin nähdä sen uudestaan, mut tiedän että sitä ei kannattais katsoa kuin valkokankaalta.. vaikiaa!

Hehkuvainen kirjoitti...

ANna, taidat olla oikeassa: Atonement oli jotenkin niin laimea, että se ärsyttävä kakara oli oikeastaan onnistuneinta siinä. Ja se on jo tosi pelottavaa.

There will be blood on jäänyt näkemättä. Pitää katsoa se joskus. Ja pitää sitten katsoa uudestaan tuo No country for old men, oikein ajatuksen kanssa.