9.4.2011

Mies, nainen ja kotityöt


Luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jossa oli havaittu seuraavaa: parisuhteessa nainen vähentää miehen kotitöiden määrää tunnilla viikossa, mies taas lisää naisen kotityötaakkaa seitsemällä tunnilla viikossa.

En ole ollenkaan varma tutkimuksen pätevyydestä, mutta omakohtaisesti nämä luvut vaikuttavat uskottavilta. Tosin meillä mies pyykkää, imuroi ja täyttää tiskikonetta myös ihan omatoimisesti, joten ihan seitsemään lisätuntiin ei täällä ehkä päästä (hyvä).

Minusta on erittäin reilua ja oikein, että taloustöitä tehdään tasapuolisesti. Ainakin siis silloin kun molemmat ovat päivät kodin ulkopuolella opiskelemassa/töissä. Minä teen kyllä luultavasti enemmän kotihommia kuin mies, mutta todennäköisesti tein niitä enemmän myös ennen yhdessä asumista joten sinällään siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tosin teen kotitöitä nyt enemmän kuin yksin asuessa, eli siivoilen kyllä muutakin kuin omat sotkuni.

(Mies sitä vastoin on kertonut kavereilleen, jotka yhteiselon sujuvuutta ovat tiedustelleet, että hyvin menee kun pyykkäyksen määrä on vähentynyt 50 prosenttia. Hänellä siis, ei minulla.)

Vuonna 1946 julkaistussa "Jokaisen naisen kirjassa" talousopettaja Aino Lampinen kirjoittaa: "Liiaksi talouteen sekaantuva mies ei tosin ole kenenkään ihanne, mutta olisiko haitaksi, jos miesväki pidättäytyisi ainakin lisäämästä kodin työkuormaa." Feministeillä nousee aina karvat pystyyn, kun puhutaan 50-luvun kodista ja naisen asemasta. Voi olla, että nainen on ollut tietyllä tapaa alisteisessa asemassa, mutta on ihan selvää kumpi on kotona määrännyt kaapin (ja kaiken muunkin) paikan.

Aikalaisten kirjoituksia (naisilta naisille) luettuani olen oppinut, että hyvänä emäntänä olo on kunnia-asia - ja miesten olisi syytä jättää kodinhoito täysin naisille, jotka hallitsevat nämä asiat huomattavasti paremmin. Nainen on ylivertainen talouskone, mies on kyvytön hoitamaan kodin asioita. Feministit sanovat, että nainen on ollut nyrkin ja hellan välissä, mutta joskus minusta tuntuu siltä että menneiden aikojen nainen on vain seissyt hellan ja miehen välissä, jotta vältyttäisiin suuremmilta vahingoilta kun mies yrittää "sekaantua talouteen".

Kyllä me olemme kotona vitsailleet, että minulla olisi paljon helpompaa, jos mies jättäisi kodinhoidon minulle ja keskittyisi vain siihen ettei turhanpäiten lisäisi työtaakkaani. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että siivoilu ja muu olisi helpompaa kun mies älyäisi pysyä poissa jaloista. Jos keittiö olisi yksin minun valtakuntaani, se ei koskaan olisi niin räjähtäneen näköinen kuin se on miehen jäljiltä. Joskus tekee mieli hätistää: hus hus, menetkös siitä, anna minä teen kerralla kunnolla.

Mutta vitsiksi ja ajatukseksi jää, sillä minä aion käydä töissä siinä missä mieskin, eivätkä kotityöt siinä tapauksessa saa jäädä yksin toisen harteille. On reilua, että molemmat työskentelevät yhteisen kodin viihtyvyyden ja toimivuuden takaamiseksi. Minun on vain hillittävä sisäistä pirttihirmuani ja totuttava siihen, että minulla on mies joka osallistuu.

Ja totuus on, ettei se ole ollenkaan huono juttu.

5 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Miten musta tuntuu, että seurustelin aiemmin naisen kanssa... sellaisen pirttihirmun.

Hehkuvainen kirjoitti...

Otan osaa.

Urpo Turpo kirjoitti...

Miten keittiöstä saadaan räjähteneen näköinen?

kysyy ihmettelijä :)

Hanni kirjoitti...

Mun isää kuulemma pilkattiin aikanaan, kun hän oli niin tossun alla, että kantoi vapaaehtoisesti äidilleni vedet kaivosta pyykkitupaan, kun äidillä oli pyykkipäivä. (siis ei ollut edes pulsaattorikonetta, oli pyykkilauta ja padallinen kuumaa vettä). Ja mun isä tiskaskin jo 50-luvulla, mutta se oli perheen tarkasti varjeltu sisäpiirin salaisuus :D Että on ne ajat muuttuneet, hohhailee ikäloppu-Hanni

Hehkuvainen kirjoitti...

Urpo Turpo: jos sinä et sitä tiedä, en tosiaankaan rupea pahoille tavoille opettamaan :D!

Hanni: onpa sinulla ollut kiltti ja huomaavainen isä! Ajat ovat tosiaan muuttuneet - sanoisin että parempaan suuntaan. Minusta mies ei ole yhtään vähempää mies, vaikka silloin tällöin tarttuukin mopin varteen :).