20.1.2011

Ohjeita emännälle osa 16


Muistelen aina toisinaan Herra Hirveä. Lämpöinen talja palasi mieleeni myös tänään, kun aamiaista syödessäni lueskelin Emännän tietokirjaa.

"Maassamme saadaan upein ja lämpimin lattiatalja maakarhusta ja sen juhlallisuutta lisätään valmistamalla se avoimin kidoin. Paras on koittaa saada siihen kuuluva luonnollinen pääkallo mukaan. Taljaksi voidaan käyttää muidenkin metsäneläinten, vieläpä kotieläintenkin nahkoja.

Kotieläinten nahoista ovat koiran-, vuohen- ja lampaannahat kiitollisimmat asuinhuoneiden sisustamiseen. Ison koiran nahkaa voidaan käyttää erillisenä lattiamattona, jolloin sen pään tulee olla täytetty."


Oletteko koskaan ikinä kellään nähneet takan ääressä Musti-vainaan nahkaa ja täytettyä päätä? Vuonna 1953 sisustustrendi oli ainakin tässä kohtaa hyvin erilainen kuin nykyään (väittäisin, vaikken mikään sisustusasiantuntija olekaan). Se kyllä käy järkeen, että käytetään mattoina vain isojen koirien nahkoja. Olisi se vain vinkeää, kun takan edessä lattialla pötköttäisi pikkuisen chihuahuan tiskirätin kokoinen talja ja mulkosilmäinen täytetty pää. Siinäpä sitä olisi partyihin puheenaihetta.

7 kommenttia:

Mirkku kirjoitti...

Kiitos nauruista illan lopuksi:)Oivoi sitä näkyä, kun pikku cihu lepää takan edustalla. Nyt voi lemmikkejä uhkailla rukkasten sijaan myös taljaksi joutumisella..

Alitsa kirjoitti...

Heh, kulahtaneesta piskistä saat kätevästi kivan maton! Aika Niksi-Pirkkaa!

pilami kirjoitti...

Mä en oikein syty tuosta kallosta - sehän on tosi kova!!! Kyllä taljan pehmeä pitää olla. Mä otan meidän hurtasta ihan vaan nahat, luut saa mennä tuhkaukseen... ;)

Mustikkamaa kirjoitti...

Mun yks frendi meinaa täyttää koiransa kun se kuolee. Se on sellainen yli 30kg musta karvainen jössikkä. Täytetty edesmennyt hauva olohuoneen sohvan vieressä...varmaan siitäkin irtoais puheenaihetta (tai mustaa huumoria).

Hehkuvainen kirjoitti...

Mirkku: minusta ne rukkaset olisivat kyllä hurjan paljon käytännöllisemmät kuin talja. En kyllä tiedä olisiko minusta siihen, että rakkaan lemmikkini pistäisin rukkasiksi...

Alitsa: todellista nikseilyä, kyllä emännät osaavat!

Pilami: minustakin se kallo on kyllä tosi omituinen ajatus. Sitä paitsi ainakin elokuvissa ihmiset aina kompastelevat niihin taljojen kalloihin. Vaarallista!

Mustikkamaa: ei ole puheenaiheista pulaa sitten :).

Elämää äitinä kirjoitti...

Löysin blogisi, ja kuinka sattuikaan, eilen ollessammme vanhain kodilla, mieheni luki emännän tietokirjaa ja nauroin silmät kyynellissä minulle otteita! Varmasti hieno kirja, ainakin silloin joskus, onneksi ajat ovat muuttuneet!

Hehkuvainen kirjoitti...

Tervetuloa blogiini, hauskaa että löysit tänne :). Monia hupaisia otteita emännän tietokirjasta tosiaan löytyy, niitä on pari ainakin vielä tulossa tännekin...