19.12.2010

Ohjeita emännälle osa 15


Vuonna 1953 julkaistu Emännän tietokirja kertoo hyvistä puhelintavoista:

"Puhelinsoittoon vastattaessa on sopivaa ilmoittaa heti numero tai nimi, jotta langan toisessa päässä oleva henkilö olisi selvillä siitä, onko soittanut oikeaan paikkaan. Täten edellisen ei myös tarvitse käyttää kysymystä: 'Missä on?' Ellei puhelimeen haluttu henkilö ole tavattavissa, voi pyytää itselleen soittamaan tai ilmoittaa itse soittavansa myöhemmin.

On epäkohteliasta vaatimattomuutta olla ilmoittamatta nimeänsä, varsinkin jos sitä tiedustellaan. Kukapahan ei olisi saanut vastaukseksi tiedusteluunsa, minne kysytty henkilö kotiin palattuaan voi soittaa: 'Kiitos, soitan myöhemmin!' Tällainen vastaus on epähieno ja saattaa monesti tuottaa aiheetonta mieliharmia ja päänvaivaa henkilölle, joka kotiin tultuaan kuulee itselleen soitetun, mutta ei saa tietoonsa soittajan nimeä.

Kun nainen soittaa toiselle tutulle naiselle, hän ei käytä puhelimessa itsestään minkäänlaista arvonimeä, vaan sanoo esim. 'Täällä Eeva Kansalainen.' Monet herrat ilmoittavat mielellään virka- tai arvonimensä sukunimensä ohella, mikä usein on jopa välttämätöntäkin, kun kysymyksessä ovat liike- tai virka-asiat, mutta soitettaessa naiselle ei tällainen tapa ole aina paikallaan.

Puhelimessa on koetettava puhua mahdollisimman selvästi ja asiallisesti. Kaikki tuhanpäiväinen jaarittelu on ehdottomasti julistettava pannaan. Liikeasioissa ei yleensä pidä vaivata henkilöitä soittamalla heidän kotiinsa, toimistot ovat sitä varten. Ei ole myöskään aina paikallaan soittaa yksityisasioissa toimistoon, jos asianomaisella on kotiinkin puhelin.

Ei pidä myöskään kovin myöhään, esim. kello 22 jälkeen, eikä liian varhain ennen kello 8:aa tai 9:ää häiritä ketään puhelinsoitolla, ellei ole kysymyksessä erittäin tärkeä asia."


Monella olisi mielestäni opittavaa näistä vanhoista ohjeista. Yllättävän usein kuulen tarinoita siitä, että yöunet ovat häiriintyneet joidenkin kännisoittojen takia. Minusta se on ihmeellistä, sillä itse suljen puhelimeni aina yöksi. Minulle ei tarvitse kenenkään soitella keskellä yötä, kun nukun. Jos jollakin on oikeasti hätä, hän soittakoon hätänumeroon. Jos ei ole oikeasti hätä, asia ehtii odottaa aamuun. Ja kännissä minulle ei tarvitse kenenkään soitella päivälläkään, saati sitten yöllä.

Puhelimen sulkeminen elokuvissa tai teatterissa on minulle itsestäänselvyys. Monelle ei tunnu olevan, ikävä kyllä. Samoin moni voisi minun mielestäni opetella sitä, ettei räplää puhelintaan alvariinsa jos on esimerkiksi ystävänsä kanssa kahvilla. Minusta se on moukkamaista ja ilkeää sitä toista kohtaan, kun se toinen on ehkä odottanut tapaamista kovasti ja toivoo saavansa ystävänsä jakamattoman huomion. Jos on kerta sopinut tapaamisen, niin voisi sitten olla oikeasti läsnä. Puhelimen kanssa on kurja kilpailla huomiosta.

Ymmärrän, että joillain työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä, ja työpuheluita pitää ottaa vastaan vapaa-ajallakin. Minusta pitäisi kuitenkin ehdottomasti pyrkiä siihen, ettei vapaa-ajalla hoideta työpuheluita. Kodin rauhoittaminen kotiasioille on tärkeää, se on ymmärretty jo 50-luvulla, ja siitä pitäisi nykyaikanakin pitää kiinni.

Ja se puhelimessa jaarittelu... Se on minusta mukavaakin, jos paikan valitsee oikein. Bussissa, junassa tai muutenkaan julkisilla paikoilla ei mielestäni ole sopivaa suureen ääneen huudella yksityisiä asioitaan. Ehkä joidenkin mielestä on näppärää jutella kulkeissa kaikki asiansa, mutta minä haluan rauhoittaa puhelut sellaiseen hetkeen, ettei minun tarvitse miettiä kauppaostoksia, liikennettä tai muutakaan ympäröivää maailmaa siinä samalla.

Puhelin on ihana laite, en siitä luopuisi. Mutta minä haluan hallita puhelinta, eikä puhelin saa hallita minua.

7 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Samaa mieltä. Espanjassa oli raivostuttavaa työn puolesta (ja muutenkin) soitella paikallisille ja arvailla kuka lie langan päässä, kun tyypillisin vastaus puhelimen soidessa on: "Sí..."

Toinen mitä Suomessa harrastetaan ja minua huvittaa suunnattomasti on, että kun vastaat puhelimeen, soittaja kysyy: "Voitko puhua?" Eeeiii... muuten vaan vastasin puhelimeen, mitäs luulet?

Ja edelleen joitakin hämmästyttää suunnattomasti, etten kanniskele kännykkää joka paikkaan. En mielestäni ole niin tärkeä henkilö, että minun täytyisi olla tavoitettavissa 24/7...

Ehkä olen vaan liian vanhanaikainen, tiedä häntä...

Saoka kirjoitti...

Silloin kun kotikotona oli lankapuhelin, niin minulle opetettiin, että oikeastaan iltayhdeksän tai melkein kahdeksankaan jälkeen ei ole arkipäivisin sopivaa soitella. Siihen nähden tuo klo 22 tuntuu hyvin myöhältä! Itse soittelen vain virka-aikaan virka-asioissa ja äitikin yleensä soittaa minulle päiväsaikaan, joten eipä ole ollut heräilystä harmia.

Minä kanniskelen puhelintani jatkuvasti ja se on päällä aina, mutta puheluita tapahtuu vain pari per kuukausi eikä tekstiviestejäkään kuin muutamia kymmeniä (ja nekin päivällä ja asian vuoksi, ei hupi- tai känniviestejä öisin). Mutta mobiililaajakaista, ilman sitä en pärjäisi enää :-D

Alitsa kirjoitti...

Heh, minusta olisi hauskaa, jos myös rouvashenkilöt voisivat ilmoittaa oppiarvonsa ja tittelinsä kuten Emännän käsikirja neuvokkaasti kehottaa (herroja) tekemään: täällä Rouva hum.kand., yhteiskuntatieteiden ylioppilas, kirjastontäti Alitsa, terve!...

Mutta joo: allekirjoitan myös modernimmat puhelinkeskusteluneuvot á la Hehku!

Omppu kirjoitti...

Tasan samaa mieltä! En koskaan pidä kännyä yöllä auki. Jos on hätä, soitetaan hätänumeroon. Jos joku on kuollut, ehdin kuulla sen aamullakin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Salla: vanhanaikaisuus on ihan hyvä juttu, ainakin tässä asiassa. Mää vastaan joskus puhelimeen vaikken voisikaan jutella, mutta silloin koen syystä tai toisesta tärkeäksi sanoa että soitan kohta takaisin. Yleensä vastatessani voin kyllä jutella, tietenkin.

Saoka: on se kohteliasta rauhoittaa ilta-aika, ja tuo kello 20 kuulostaa minustakin sopivammalta kuin kello 22. Riippuu tietysti kelle on soittamassa ja mistä asiasta, mutta yleensä ottaen näin.

Alitsa: terve, terve! Täällä puhuu emäntä Hehku, hyvää päivää! :D Rouva on minusta hieno titteli, tyytyisin kyllä siihen :).

Omppu: aivan oikein.

Anonyymi kirjoitti...

Muuten samaa mieltä mutta mielestäni on ihan se ja sama puhuuko joku esim. bussissa kännykkään vai vieressä istuvalle ystävälleen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Häiritsevän kovaääninen keskustelu on häiritsevää, oli puhekumppani langanpäässä tai fyysisesti läsnä.