2.10.2010

Ei mennyt niin kuin Strömsössä


Yleensä olen joustava ja sopeutuvainen yksilö. Pidän siitä, että asiat menevät suunnitelmani mukaan, mutta elämäni ei kaadu siihen jos eivät mene. Silloin tartutaan varasuunnitelmaan, tai kehitetään tilanteen mukaan ihan uusi toimintakuvio. Yleensä pystyn tyynesti hyväksymään pienet vastoinkäymiset ja esteet, ja uusi suunta on hetkessä selvillä. Siis yleensä.

Joskus taas olen kuin lapsi kaupan karkkihyllyllä. Jos haluttua karkkia ei tule, alkaa itku ja murina. Jos alkuperäinen suunnitelma ei syystä tai toisesta toteudu, mikään ei kelpaa korvaamaan sitä. Joskus pinna ei yksinkertaisesti enää veny, vaan väsyn säätämiseen ja alituiseen mukautumiseen. Joskus tulee semmoinen olo että jumavitsaakelevettimalauta kun kaikki pitää tehdä itse jos haluaa toimivan systeemin. Joskus olen tosiaan ihan lapsellinen.

Tälle viikolle tuli kolmet (3!) oharit. Ymmärrän kyllä työ- ja sairausesteet ja sellaiset, ainahan niitä voi tulla ja tuleekin. Ystäväni pitävät yleensä varsin kiitettävästi kiinni siitä minkä lupaavat, ja yleensä tapaan heidät juuri silloin kun on sovittu. Mutta nyt osui kolmelle päivälle peräkkäin peruutus, ja tottahan se harmittaa, varsinkin kun olin sumplinut muita menoja järjestääkseni nämä tapaamiset. Nyt pitää sitten koittaa järkätä uusia treffejä.

Näiden ohareiden pohjustama murina iski aamulla, ja mies joutui kohteeksi. Meillä oli perinteen mukaan suunnitelmissa lötkö aamu ja siihen kuuluva aamupiirretty. Ajattelin, että ehdin sitten vielä ajoissa kirjastoon. No aamiaiselta mies karkasikin ulos kuvaamaan sumua, ja jätti minut melkein tunniksi odottamaan aamupiirrettyäni. Kyllä siitä jo vähän karisi se mukava aamumähmäinen fiilis.

Kamelin selkä katkesi, kun innolla odottamani aamupiirretty ei näkynyt. Huono nettikopio, kuinka lie, mutta kuvaa ei näkynyt vaikka ääni kuului. Yleensä kestän tällaiset takaiskut ihan hyvin. Hifistimiehen kanssa pitää tottua siihen, että se korjaa semmoistakin mikä ei ole rikki - ja sen jälkeen se yleensä on rikki. Ei kuulkaa ole niin yksinkertaista että pistäisi DVD:n koneeseen ja sitten katsottaisiin elokuvaa. Ei. Siellä on niin hienot systeemit että harvoin näkee mitään säätämättä. Ja olen jo tottunut siihen että jos jotain nähdään, se ei ehkä ole se mitä aluksi aiottiin katsoa. Yleensä odotan kärsivällisesti ja suostun uuteen valintaan. Mutta nyt meni hermo. Karkkikauppakakara kehiin!

Vaikka kuinka on mies ja siksi aivoiltaan yksinkertaisempi kuin nainen, niin eikö tähän mennessä olisi oppinut jo tarkistamaan että leffa näkyy varmasti ennen kuin lupaa näyttää sen! Dumbo ruutuun ja heti, tai minä räjähdän! Ei tullut Dumboa, ja hetken kiehuttuani sain uuden piirretyn valittua. Vaan eipä ymmärtänyt ohjelma levyä, ei näkynyt DVD! Ei tullut edes ääntä, joka sentään ensimmäisessä yrityksessä saatiin pihalle. Ei sitten.

Ihan jo melkein koomiseksi homma meni myöhemmin tänään, kun sain mieheltä tekstiviestin kauppasaaliista. Aamulla puhuttiin, että illalla tehtäisiin kasvishässäkkää. Tiedusteluni perusteella osa aineksista löytyikin jo kotoa ja sovittiin että mies hakee kaupasta loput tarvikkeet. Hyvä. Juuri kun pääsin kirjastoreissulta omaan kotiini ja sain ulkovaatteet riisuttua, mieheltä tulee viesti jonka sisältö on suurinpiirtein tämä: "no nyt on kaikki muut aineet, mutta pakkasessa ei ollutkaan riittävästi sieniä".

Tjah. No minun piti oikein kysyä että mitähän tämä nyt sitten tarkoittaa. Haluaako hän että minä käyn kaupasta hakemassa lisää sieniä, vai ehdottaako hän että tehdäänkin se ruoka ilman sieniä, vai päätyikö hän nyt siihen ettei tehdä sitä ollenkaan. Miten voi olla että niin yksinkertainen asia kuin illan ruoka menee säätämiseksi? Itsekö se pitäisi tämäkin tehdä alusta loppuun asti, että hoituisi suunnitelman mukaan!?!

Meillä ei syödä tänään sieniä. Ei ainakaan sellaisia sieniä jotka minä olisin käynyt hakemassa kaupasta kun mies ei älynnyt tarkistaa ennen omaa kauppareissuaan että onko pakastimessa riittävästi sieniä. Mies syököön omia eväitään ja minä syön omiani.

2 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

:D Johan meni kaikki pieleen. Mutta teillä on sitten tiedossa aidot nyyttikestit: mies istuu toisessa ja sie toisessa nurkassa ja kumpikin syö nyytistä omia eväitään. Etkä anna sille roikaleelle muruakaan omastas!

Hehkuvainen kirjoitti...

Aina ei mene ihan putkeen, mutta kyllähän näistä selvitään. Varsinkin kun mies on überkärsivällinen ja jaksaa rauhoitella minua <3.