31.8.2010

Ah, koulu ja ihmiset...


Henkisesti munattomat ihmiset (olivat heidän kromosominsa sitten XX tai XY tai jotain muuta) ärsyttävät. Suunnattomasti.

En sano, että kaikkien pitäisi olla jämäköitä, sopivasti äänekkäitä tai päämäärätietoisia (enkä sano että nämä olisivat henkisen munakkuuden ainoita määreitä), mutta jos aikuiselta ihmiseltä ei löydy yhtään enempää tahtotilaa ja aloitekykyä kuin villasukan ja keitetyn makaronin risteytykseltä, niin kyllä minä näen punaista. Varsinkin jos se risteytys erehtyy katsomaan minua kuin laumanjohtajaa. Jonain päivänä pokkani pettää, ja sitten testaan että hyppääkö se kaivoon jos minä käsken.

Kyllä minustakin on toisinaan kivaa ja sopivaa heittäytyä ulkoaohjattavaksi, eivätkä kaikki elämän kysymykset ole niin tähdellisiä että niistä pitäisi edes vaivautua muodostamaan mielipidettä, mutta joku roti pitää olla. Joskus on ihan hyvä pitää päänsä kiinni ja kulkea virran mukana, mutta kysyttäessä on kyllä pystyttävä vastaamaan edes jotain. Aina ei tarvitse olla oikeassa, sekin käy että on reilusti väärässä. Aina ei tarvitse tietää vastausta, mutta pitää olla selkärankaa sanoa se ettei tiedä. Pidän tottelevaisista koirista, mutta minun on vaikeaa kunnioittaa ihmistä, joka odottaa kaikkien ratkaisujen löytyvän muualta kuin hänestä itsestään.

Ei pidä ihmetellä että muut potkivat päähän, jos olet itse ängennyt tossun alle.

(Rankkaa tekstiä, mutta nyt ärsyttää niin julmetusti. Ja nyt on turha tulla urputtamaan että minulta puuttuu sympatiaa, empatiaa, ymmärrystä ja kykyä hyväksyä erilaiset ihmiset. Kyllä minulta löytyy kaikkia edellämainittuja ja niiden lisäksi sen verran suuri henkinen molo, että uskallan äristä omassa blogissani ihan niin paljon kuin minua huvittaa.)

10 kommenttia:

Päivänsäde kirjoitti...

Hahaa, mun kahden hengen työyksikössä vetovastuu on mulla, ja mun on sit pakko "vetää" kun muuten ei ikinä tapahtuis mitää. Ja alkaa näyttää siltä, että en enää osaa pitää suutani kiinni (myöskään asiakkaan edessä) vaikka vois olla kannattavaa. :D Kyllä epäkohdista on mainittava heti kun mieleen tulee, oli tilaisuus siihen sopiva tai ei.

Tänään työkaveri kysyi jotenkin, että uskaltaako/viittiikö ohjaajalle jättää mitää hommien nakitusviestiä (olin ehottanu et jätetään), kun ohjaaja tulee "joskus päivän aikana" tekee yhen korjauksen, ja me oltii lähös pois töistä. Mä: "Se on niin nuori poika, että kyllä sille voi ihan hyvin nakittaa näitä hommia." (Mitä, mäkö alkaisin toimia ns.vanhemman oikeuksilla?!) Johan tuo asia on ollu kuukauden sen hoidettavana ja nyt sen on pakko ku kone on "paskana", ja tuolla aikasemmin käynnillä ois voitu tuokin estää. Ei vaan aina jaksa samasta asiasta soittaa ja marmattaa.

Muuten tykkään kyllä sörkkiä itse ensin ja pyydän apua jos: "mä vähän pyörittelin sitä ja sitte siitä tippu sellai osa jostai..." :P (Meni vähän aiheen ohi, mutta... =) )

Kukkahattuneiti kirjoitti...

Jälleen asiatekstiä! Lähipiirissä sattuu olemaan useampi villasukkaan verrattava henkilö, ja voi jösses että joskus tekee mieli ravistella "haloooo, onko ketään kotona".

Ihmisiä on erilaisia mutta jösses! Ei sitä kaikkea voi kestää :D

"emt ei mulla mitään väliä miten sä haluat"... ja välillähän tää on sitä sit koko aika ja mietin vaan että näkeekö kaikki ulkopuoliset mut päällepäsmärinä, kun eivät välttämättä tiedä, että Minun on pakko päättää, kun ei sitä kukaan muukaan tee.... :P

Saoka kirjoitti...

Vielä on vaikea sanoa, miten perässävedettäviä otuksia minun uudet opiskelukaverini ovat. Ainakin näyttää siltä, että tällä kertaa ainakin pienryhmästä (puolet koko todellisuudesta, meidät on jaettu kahteen pienryhmään) puuttuvat yliäänekkäät kouhottajat, jotka uskovat siihen, että iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn. Liekö niitä siinä toisessa puoliskossa sitten.

Hanni kirjoitti...

Tässä kohtaa Hanni, 54 v kysyy, minkähän ikäinen mahtaa olla tuo "aikuinen" villasukka, josta on kyse? Jos alta kolmekymppinen, niin ihan oman elämäni kokemuksesta voin sanoa, että sellainenkin henkilö voi vielä löytää itsestään tiikerin. Siihen taas kanssakulkijatkin voivat vaikuttaa - puoleen tai toiseen.

NetKissa kirjoitti...

Olen mäkin joskus tommosen "villasukan" kohdannut. Mun eka poikaystävän tapainen oli aina, että "ihan mitä sä vain haluat", kun mietittiin mitä tehtäis. Sanomattakin lienee selvää, että suhde oli melko lyhyt.

Anonyymi kirjoitti...

En hae ymmärrystä vässyköille ja ymmärrän heidän raivostuttavuutensa, mutta "villasukan" elämä voi olla hyvinkin vaikeaa. Kun ei vaan pysty sanomaan omaa mielipidettään, vaikka mieli tekisi. Kannattaa lukea Valtavaaran "Kiltteydestä kipeät", jos aihe kiinnostaa.

-Mari

Inez kirjoitti...

Meinasin just kompata kybällä, mutta tuo viimeinen kommentti sai minut hivenen mietteliääksi...
On vaan kuitenkin jotenkin vaikea ymmärtää, että jollakulla (rehvelillä) puhetta saattaa tulla paljonkin, mutta oman mielipiteen sanominen ja sen takana seisominen onkin sitten kauhean vaikea tehtävä!

Minua taitaakin vaivata tänään sellainen ymmärrysvaje

Hehkuvainen kirjoitti...

Päivänsäde: niin, vetäjäksi joko pääsee tai joutuu... jos kukaan ei halua tehdä hommaa, sen tekee joku joka pystyy siihen :/. Ja kyllä välillä tosiaan saa potkia muita tekemään hommansa ("saa" ollen tässä sekä merkityksessä "saa" että "pitää"). Ah, kerronnan selkeys ei oikein paista tänään teksteistäni... :P

Kukkahattuneiti: juuri tuo minuakin välillä pelottaa; en tahdo muiden ajattelevan että haluan määräillä. En yleensä halua.

Saoka: siinäpä se hiljalleen selviää, että millaiseen porukkaan on asettumassa. Toivottavasti sulla tulee olemaan mukavaa siellä :).

Hanni: näitä löytyy kolmenkympin molemmin puolin, arviolta 20-40-vuotiaita. Ja harvapa meistä on samanlainen kehdosta hautaan, muutosta tapahtuu aina ja väistämättä suuntaan tai toiseen.

Se vaan ei auta yhtään NYT. Minun pitää tulla näiden ihmisten kanssa toimeen NYT, eikä tässä suossa yhtään lohduta se millaisia nämä ihmiset ovat joskus olleet tai millaisia he ovat joskus tulevaisuudessa.

NetKissa: auts :/.

Mari: on aina vähintäänkin turhauttavaa, jos ei ole sellainen kuin haluaisi olla. Olisi se vaan mukavaa, jos kaikki voisivat olla itseensä tyytyväisiä, onnellisia omassa nahassaan.

Inez: se, että sanoo mielipiteensä, ei tosiaan vielä välttämättä riitä. Selkärankaa ja munaa tarvitaan jotta voi seisoa sanojensa takana. Ymmärrysvaje saattaa iskeä kehen tahansa milloin tahansa, älä huoli.

Yamaba kirjoitti...

Pärjäilemisiä NYT, tilanteet on aina otettava sellaisina kuin ne tulee. Etköhän sinä pärjää. Elämäsi tulee käymään tuon ongelman osalta sitä helpommaksi mitä VANHEMMAKSI sinä tulet, mutta se on sitten tulevaisuudessa. Eli en minä voi muuta kuin katsoa samasta näkökulmasta kuin Hanni. Myötätunnolla kuitenkin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Vanheneminen ei tietääkseni takaa sitä, että alkaisi jostain syystä sietää ihmisten selkärangattomuutta. Voi olla, että jos elän oikein tosi tosi tosi vanhaksi, en enää jaksa välittää, mutta voi vallan hyvin olla että henkinen munattomuus ärsyttää minua hamaan hautaan saakka.