5.7.2010

Varaudu kaikkeen


Uusimmassa Voima-lehdessä oli kirjoitus survivalisteista. Sama artikkeli löytyy verkkolehti fifistä.

"Survivalisteja yhdistää varautuminen kaikkeen. He tiedostavat, että elämä on jatkuvaa muutosta, johon yksilö ei voi vaikuttaa. Kun Ilmatieteen laitos antaa myrskyvaroituksen, survivalisti lataa kännykän ja tarkistaa, että taskulampussa on virtaa ja kynttilät ovat tallessa. Fanaattisimmat pohtivat mitä tehdä terroristien tai venäläisten hyökätessä Suomeen."

Survivalistien foorumilta
voi saada jonkin käsityksen siitä millaisesta porukasta on kyse. Nämä ovat luultavasti niitä ihmisiä, joita valtaväestö pitää enemmän tai vähemmän vainoharhaisina hamstereina - ja niitä jotka selviävät silloin kun muut menevät paniikkiin ja kuolevat. Kaikkeen - siis aivan kaikkeen - varautuminen saattaa tavallista tallaajaa hiukan huvittaa. Ehkä ei tarvitsisi säästää ihan jokaista langanpätkää tai muovipussia maailmanlopun varalta. Mutta on tuossa touhussa sinällään ideaakin.

Vaikket nyt varautuisikaan siihen, että joutuisit selviytymään kolme kuukautta kotikaupunkisi viemärissä pelkän ilmastointiteipin avulla, niin ihan arkipäivän hätätapauksiin voisi olla hyvä varautua.

Milloin olet viimeksi tarkistanut palovaroittimesi pariston? Onko kotonasi jauhesammutin tai sammutuspeite? Jos on, osaatko käyttää sitä? Muistatko yleisen hätänumeron? Osaatko elvyttää? Tiedätkö miten antaa ensiapua palovammaan/nyrjähdykseen? Tunnistatko nestehukan/hypotermian ensioireet? Löytyykö lääkekaapistasi perusvarustus?

Tunnistatko yleisen varoitusäänen? Tiedätkö missä on lähin väestönsuojasi? Tiedätkö missä on taloyhtiösi/työpaikkasi kokoontumispaikka? Tunnistatko luonnosta syötäväksi kelpaavat kasvit/sienet/marjat/eläimet? Onko puhelimessasi ICE-numero? Onko jollain vara-avaimesi? Osaatko suunnistaa kartan ja kompassin avulla? Käytäkö pyöräilykypärää?

Jos oma elämä tuntuu sopivasti turvatulta, voi varautua siihen että muille ainakin sattuu ja tapahtuu. Helpointa on luovuttaa verta, reippaammat voivat liittyä vapaaehtoiseen pelastuspalveluun.

Minussa asuu pieni survivalisti (kovin isoa ei minuun mahtuisikaan). En kerää kaappeihini purkkimuonaa kuukausiksi, mutta pidän kyllä huolen siitä etteivät varastot ihan tyhjene. Tunnen oloni kurjaksi, kun minulla ei ole oikeaa pakastinta johon voisin säilöä ruokaa vähän pidemmäksi aikaa.

Toisinaan haaveissa on omavaraisempi elämä (lähinnä puutarhan/kasvimaan muodossa). Ihailen ihmisiä jotka osaavat rakentaa ja valmistaa itse käyttöesineitä. Joskus minua kauhistuttaa se miten riippuvainen kaupunkieläjä on sähköstä (ellei ole niin ovela että on kehittänyt oman tuuli-, aurinko- tai vesivoimalan). En ole kermaperse, mutta en kyllä selviäisi erämaassa kahta päivää pidempään.

En alvariinsa mieti mitä kauhuja voisi vastaan tulla, mutta tapanani on selkeästi varautua melkein kaikkeen mahdolliseen ja vähän mahdottomaankin. Olo on alivarusteltu, kun minulta puuttuu sellainen perinteinen emännänveitsi. On minulla puukko, mutta se on hieman liian suuri jatkuvasti mukana kannettavaksi. Emäntä ei ole kyllä mikään emäntä ilman pientä rautahammasta.

Ihan kaikkeen ei millään voi (eikä tarvitse) varautua, on elämä sen verran yllättävää. Mutta ei siitä ehkä haittaakaan ole jos toisinaan miettii että "mitä jos".

2 kommenttia:

Yamaba kirjoitti...

Totisia kysymyksiä. En muista hätänumeroa, eikä kännyssä ole ICEtä, mutta metässä selviäisin kyllä kesäaikaan yli 2 vuorokautta. Siellähän on ruokaa joka paikassa. Talvi siellä olisi jo vaikeampi ... nukkumaan se menee karhukin talveksi.

Hehkuvainen kirjoitti...

Minulla on tapana kysellä totisia ja tiukkoja kysymyksiä (silloin kun en kysele tyhmiä). Laita nyt ihmeessä hätänumero sitten johonkin muistiin ja näkyville jos et sitä muista.