23.7.2010

Turistina kotona


Taas on pöristelty kesäisessä Suomessa moottoripyörällä. Tällä kertaa takapuolen istumiskestoa mitattiin matkustamalla minun synnyinkaupunkiini. Viime vuonna melko tarkalleen tähän aikaan julistin äidilleni ettei hän koskaan saa kauttani vävyä, ja nyt sitten ihan kakistelematta söin sanani ja esittelin ylpeänä vävykokelaan.

Hienosti meni. Mieskin kesti vaikka joutui tapaamaan muutamia sukulaisia. Tai ehkä sille iskee posttraumaattinen stressi jossain vaiheessa ensi viikkoa.

Oli oikein hauskaa olla pienen kävelylenkin verran oppaana miehelle. Omaa (entistä) kotikaupunkiaan katsoo hieman uusin silmin kun sitä esittelee toiselle (ja kulkee itsekin kameran kanssa). Kahden tunnin kierroksella ehdimmekin nähdä kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Tuli jotenkin omituisesti hyvä tunne, kun sai miehelle näyttää ne paikat joissa on lapsena leikkinyt ja kulkenut.

Totta kai itselle tärkeitä asioita haluaa esitellä tärkeälle ihmiselle. En vain ehkä arvannut, kuinka tärkeä oma historiani on ennen kuin pitkästä aikaa kävelin keskelle sitä.

4 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

Muistan, miten oli itsellekin pysäyttävää viedä (ex)mies synnyinkodin pihalle ja esitellä: tuossa kamarissa, noiden ikkunoiden takana olen syntynyt. (olen syntynyt kotona, pienellä rautatieasemalla). Tuntui itsestäkin huimalta, harva kai nykyään tietää noin tarkkaan syntymäpaikkansa :)

Salla kirjoitti...

Ettekäs sitten tänne uskaltautuneet... No, eipä olla mekään saatu (vieläkään) aikaiseksi tulla sinnepäin... :P

Saoka kirjoitti...

Me ollaan kotoisin samasta kaupungista ja käyty samaa kouluakin, joten siitä koulun kulmilta ajetaan usein ohi ja muistellaan milloin mitäkin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hanni: varmasti oli huima tunne :). Minusta oli hauskaa selittää ihan arkisia asioita; tuohon puuhun kiipesin usein, tuosta aidan raosta livahdin naapurin pihalle, tuota mäkeä laskin talvisin... Hassua.

Salla: ei ollu uskalluksesta kiinni :P. Ehkä ensi kerralla sitten :).

Saoka: muistelu muuttaa vähän luonnettaan jos sitä voi tehdä yhdessä. Varmaan aika jännää :).