8.6.2010

Pöpö


Tunnollisena koululaisena sairastan vain lomalla. Kaveripiirissä pyörinyt kesäflunssa on nyt hypännyt ilmeisesti minuunkin, ja kurkkuni on kuin raastinrauta. Eucalyptuspastillien yliannostus uhkaa, mutta en voi koko aikaa imeskellä jääpalojakaan. Jos voisin jotenkin irtaantua kurkustani, oloni olisi ihan ok. Nenä ei vielä vuoda eikä kuumettakaan ole.

Piipahdin sen verran ulkona, että kävin ostamassa taskulampun jotta voin tiirailla onko kurkkuni niin punainen kuin se tuntuu olevan. On se.

Onko teille tuttu se ajatus, että on suorastaan pakko mennä ulos jos on hyvä sää? Siis mentävä vaikkei oikeastaan haluaisikaan, koska vain tyhmät ja tylsät jäävät sisälle kun säät suosivat? Ystävän kanssa tästä päivänä eräänä keskustelin, ja tunnistan ajatuksen itsessäni. En vain yhtään osaa sanoa että miten ja missä vaiheessa se on sisääni muodostunut. Joko se lapsena taottiin kalloon että on suorastaan synti istua sisällä hyvällä säällä?

On oikeastaan häiritsevää ja pelottavalla tavalla naurettavaa, miten se ajatus pyörii vahvasti alitajunnassa. Sitä ei edes oikein tiedosta, mutta kuitenkin tuntee vahvasti syyllisyyttä siitä että auringon paistaessa valitsee olla sisällä vaikka voisi olla ulkonakin. Jopa kipeänä tuntee sitä tyhmää syyllisyyttä!

"Nyt on oltava ulkona ja viihdyttävä vaikka väkipakolla, kun kohta se taas tulee syksy ja kylmä!" "Eihän näin nättinä päivänä voi sisällä ummehtua, pitää mennä rannalle nauttimaan auringosta!" "Nätit päivät on Suomen kesässä niin harvassa, että kyllähän poudalla melkein asutaan ulkona!" "Kesä on niin lyhyt, kannattaa nyt nauttia ulkoilmasta, kaikki muutkin tekevät niin!"

Typerää. Mitä paahteisempi päivä, sen varmemmin minä pysyn herkästi palavan nahkani kanssa sisällä tai ainakin varjossa. Lämmin poutasää houkuttaa ulos, mutta liikun kyllä säällä kuin säällä. En tietenkään mene sateella istumaan puistoon puun varjoon, mutta ei sade, tuuli tai pakkanen sulje minua neljän seinän sisälle. Usein on myös sen verran tekemistä ja puuhasteltavaa, että ulos meneminen hidastaa asioiden valmistumista ikävästi.

Silti jotenkin kurjasti tuntuu siltä, että käytän lomani jotenkin väärin jos en jokaisella mahdollisella hetkellä ole ulkona. Ajatuksissani on selkeästi korjaamisen varaa! Aivot tarvitsevat vähän säätämistä.

12 kommenttia:

Paivansade kirjoitti...

Kylla vain: kauniilla ilmalla on oltava ulkona (oli kyseessa kesa tai talvi). Kummallista tuo, etta sit tulee syyllisyys kohtauksia jos jaa sisalle lillumaan koko paivaksi, vaikka eihan yhden kauniin paivan menetys missaan tuntuisi.

Pari paivaa sitten poltin selkanahkani ja eilen kavelin sateessa niin jotta halpis sateenvarjoni on mennytta kamaa. Argh. *Tulispa syksy. <3* Koskaan ei taida olla hyva. :D

Omppu kirjoitti...

Koska elämänmittainen projektini on päästä eroon kaikesta syyllisyyden tunteesta, voin kertoa että kyllä ajatus minuakin vaivaa mutta onnistun ihan helposti silti olemaan sisällä kauniina päivänä.

Pysyn sisällä myös rumina päivinä. Minun pitäisikin olla enemmän ulkona, mutta se on taas jo ihan toinen juttu.

Avaruushiiri kirjoitti...

Ilmiö on universaali ja sitä paitsi ainoa totuus. ^_^

Salla kirjoitti...

Tuo selkäytimeen kaiverrettu "Ulos, kun kerran aurinko paistaa" on TODELLA ahdistava oppi siellä toisessa kotimaassa. Aurinkoa ja kaunista ilmaa kun on noin 300 pv vuodessa...
Karmiva syyllisyys jos vapaapäivän suunnitelmissa oli vain tuijottaa televisiota ja käydä kaupassa. Siksi kai siivouskin jäi monesti sinne "mañana"... (seli seli)
Täällä Suomen maassa ennen asialle naureskellut ukkokultakin vihdoin ymmärsi mitä olin vuosia yrittänyt selittää...

Omppu kirjoitti...

Nyt se pöpö on minussakin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Paivansade: mihin sun aakkoset on kadonnu :o? Auts, nahan polttaminen on kyllä ikävää. Sitä ehkäisemään mulla on käytössä suojakerroin 30 :).

Omppu: tehokas pöpö, kun on sinnekin jo ehtinyt!! Pikaista paranemista. Jos se on tää sama pöpö, niin toivoa on: mää olen päässyt nopeasti räkävaiheeseen :).

Avaruushiiri: kas, joku on keksinyt mitä tarkoitin tekemisellä ja puuhastelulla... :P

Salla: Suomessa asuminen saattaa auttaa ymmärtämään suomalaisia :). Mää aion harjoittaa hidasta aivopesua itselleni, jotta voisin lölliä sisällä säällä kuin säällä ilman syyllisyydentunteita.

Kuutar kirjoitti...

Tunnistan kyllä tuon syyllisyydentunteen aurinkoisella säällä sisällä ollessani. Minä kun vielä rakastan kesää ja auringossa olemista, niin on tosi vaikeaa olla sisällä kun on pakko/väsyttää/on muuta tekemistä. Se alkaa jo kevään ensimmäisistä auringonpaisteesta.

Hehkuvainen kirjoitti...

Huis pois syyllisyydentunteet, tulkoon tilalle nautinto :). (Tai Pikkuinen Harmistus, kun onhan se nyt tosiaan harmi ettei pääse ulos vaikka haluaisi.)

Anonyymi kirjoitti...

Minä, joka en mainittavimmain edes pidä kesästä, tunnen myös tuon syyllisyyden. Todella ärsyttävää!! Kuulun siihen pieneen ryhmään, joille kesä aiheuttaa masennusta (vrt. kaamosmasennus), mikä ei helpota asiaa yhtään. Tuntuu, että koko muu maailma ylistää kesää ja hokee, mitä kaikkea on pakko tehdä kun on kesä. AHDISTAA! Mä alotan syksyn odottamisen jo toukokuun lopulla, ja odotettavaa riittää...

Hehkuvainen kirjoitti...

Harmillinen tuollainen ahdistus :/. Toivottavasti pääset syyllisyydentunteesta, eihän sinun tarvitse pitää kesästä vaikka "kaikki muut" pitäisivät (eivätkä edes pidä, eivät kaikki). Älä huoli, syksy tulee kyllä :).

Päivänsäde kirjoitti...

Mun skandinaaviset täplät oli lomailemassa kilttihameiden maasssa. ;P

Hehkuvainen kirjoitti...

Oooh :o! Kerrothan sitten kirjeessä matkakuulumiset!