3.6.2010

Ma rakastan mun kalenteri


Olen synnynnäinen assari/sihteeri ainakin siinä mielessä, että kalenteri on nöyrä alamaiseni ja luotetuin työvälineeni. Aikatauluni on hyvin hallussa ja järjestyksessä. Palautan kirjaston kirjat ja maksan laskut ajoissa enkä käytännössä ikinä peru sovittuja juttuja siksi että unohdin tai tein päällekkäisiä varauksia. Muistini ei ole mitenkään ihmeellisen hyvä, mutta kalenterinkäyttötaitoni korvaa kyllä muistini puutteet.

Ajan järjestely on minulle luontevaa ja helppoa. Taipumukseni näkyy tavalla tai toisella melkein kaikkialla elämässäni, siis myös parisuhteessa. Minä en oikein taivu sellaiseen epämääräiseen "no katellaan joskus ensi viikolla" -tyyliin. Kalenteristani löytyvät omien menojeni lisäksi usein myös miehen menot. Minulla on tapana olla selvillä siitä missä toinen on ja milloin.

Mies hoitaa aikataulunsa hieman eri tavalla: useimmiten hänelle riittää kun hän tietää suunnan ja päivän, ajat ja muut pienet yksityiskohdat selviävät kyllä sitten itsestään.

Jos joskus äityisimme riitelemään näin typerästä asiasta, mies kertoisi ahdistuvansa ja väittäisi minua kontrollifriikiksi. Minä taas kertoisin stressaantuvani miehen näennäisestä päättämättömyydestä ja sitoutumiskyvyttömyydestä.

Älkää käsittäkö väärin. Mies hallitsee kyllä menonsa ja kalenterinsa, hän tekee pitkällekin meneviä suunnitelmia ja pitää niistä kiinni. Ja minä osaan kyllä joustaa ja olla hyvinkin spontaani. Mies ei mene kuin tuuliviiri enkä minä ole kalenteriini kytketty. Kykenemme huolehtimaan sekä omista että yhteisistä aikatauluista, teemme sen vain eri tavoilla.

Minulla on (tässäkin asiassa) paljon opittavaa mieheltä. Voisin hyvinkin opetella siihen, että jättäisin toisinaan sattumalle enemmän sijaa. Ja mies toivottavasti oppii sen, etten minä ole tällainen ollakseni hankala, vaan päinvastoin voidakseni tehdä yhteiselosta mahdollisimman sujuvaa.

4 kommenttia:

Alitsa kirjoitti...

Kalenteri <3 ! Minä olen myös kovin kova järjestelemään, vaikkakin kaikki menoni perinteisesti kyllä joustavat miltei loputtomiin (=liikaa. Siksi minun kalenterini on täynnä yliviivattuja merkintöjä, jotka on siirretty toiseen aikaan, mutta silti kalenteri on minulle kovin, kovin rakas.

Pidän suunniteltavuudesta, mutta onneksi minulla on myös mies, joka ei voi millään tietää tulevaisuudesta mitään. Minulla ei ole hänen menojaan kalenterissa, koska hän ei voi niitä minulle antaa (kun ei tiedä). Tämä tuo helposti kaavoihin kangistuvaan elämääni väriä ja vaihtelua, minä taasen tuon mieheni elämään edes jonkinmoisen rakenteen.

Muutoin minun olisi kuitenkin opeteltava enemmän kalenterin orjaksi. Minun ei aina tarvitsisi olla se, joka automaattisesti joustaa. Joten arvosta siis rauhassa kalenteriasi, se todella on ystäväsi! <3

blueberry kirjoitti...

Mä tarvisin kalenterin...pariin vuoteen ei oo ollu. Nyt epäsäännölliset työvuorot on jääkaapin ovessa ja muut menot löytyy post-it -lapuilla ympäri kämppää. Vissiin sihteerin työt aiheutti mulle sellasen patin otsaan (se kun ei ollut mun työ ollenkaan, mutta sopii toki toisille), että pistin sitten kokonaan omankin kalenterijärjestyksen uusiks :D. Laskumappikin on sekaisin, ja tärkeät paperit on missä sattuu. So not me! Kyllä tää asia varmaan ajan kanssa korjaantuu...vai?

Yamaba kirjoitti...

Hyvä että joku pitää ajoista huolen. Miehesi tosin vähitellen jättää kaikesta huolehtimisen, jos sinä teet sen hänen puolestaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

Alitsa: ei tarvitse aina joustaa. Minulla ei juurikaan tule yliviivauksia toisten tapahtumien takia vaan peruutuksien vuoksi. Te tasapainotatte toisianne mukavasti, sinä ja miehesi :).

Blueberry: sinulla on selkeästi kalenterinhylkimisoireita! Ei se ole vaarallista, jos ei nyt ihan unohda hoitaa tärkeitä asioitaan :).

Yamaba: johan mää olen leikilläni sanonut miehelle että voin alkaa hänen sihteerikseen :P. Mutta se on leikkiä se, en usko että haluan tai voin pyyhkiä hänestä pois vuosikausia toiminutta itsenäisyyttä.