14.5.2010

Puuhastelua


En ole viime aikoina oikein ehtinyt kirjoitella niin paljon kuin tekisi mieli. Enkä ole ehtinyt vastata kommentteihin niin nopeasti kuin olisin toivonut. Enkä todellakaan ole ehtinyt lukea ja kommentoida toisten blogeja niin ahkerasti kuin haluaisin. En lupaa parantaa tapojani, mutta tietäkää että olette mielessä kyllä.

Työharjoittelu etenee hitaasti mutta varmasti. Nyt onkin jäljellä enää kaksi viikkoa. Olen jo päässyt siihen pisteeseen että ohjaan ohjaajaani. Yhtenä päivänä tuntui hyvältä kun meillä aloitti uusi ihminen, ja pääsin esittelemään hänelle taloa. Oli kivaa kun ei ollut enää se viimeisimpänä saapunut.

Ja vaikka välillä on työtouhu vähän hämärää, niin olen selkeästi valinnut harjoittelupaikkani aivan oikein: talo tarjosi minulle keskiviikkona tunnin selkähieronnan. Voi taivas, että teki hyvää! Ensi maanantaina on näyttökeskustelu. Ei siis mikään sellainen kokeenkaltainen näyttö, jossa opettaja kyyläisi tekemisiäni, vaan keskustelu, jossa ohjaajani ja muut ovat selvittämässä sitä miten olen nämä kuluneet viikot pärjännyt.

Tiistaina kävin miehen kanssa elokuvissa katsomassa Rautamiehen jatkopullistelua. Oli kyllä oikein viihdyttävä elokuva. Hirveää machoilua, mutta sehän sopii minulle. Tony Stark on niin Äijä, ettei voi kuin naureskella. Hirvittävän ärsyttävä mutta samalla ihastuttava hahmo.

Helatorstaina luonani harjoiteltiin värttinällä kehräämistä. Viime syksynä ostamani villat tulivat nyt hyvään käyttöön, kun seitsemän naista karstasi ja kehräsi minkä kälättämiseltä kerkesi. Hidastahan se puuha on, varsinkin ensikertalaisilla. Mutta kaikki saivat selkeästi jutun juonesta kiinni ja kokivat paikoin onnistumisen iloakin. Sain karstat lainaan, ja arvelin että voisin huomenna karstailla loput villani kehräyskuntoon. Olisi hyvä sotkea nyt tähän samaan syssyyn. Täällä haisee lammas ja lampaan kakka.

Huomenna olisi tarkoitus myös värjätä tukkaa ja ehkäpä lähteä illalla käymään ystävän syntymäpäiväkesteillä. Sunnuntaina rääkkään taas pitkästä aikaa bassoa. Musiikki meinaa olla pinnalla nyt muutenkin, kun treenaan kahdessa kuorossa. Toisen kanssa onkin keikka viikon päästä. Esityksen pääosassa ovat kolmivuotiaat tanhuajat, ja minun osani on vain säestää. Ei tarvitse juurikaan jännittää, kun kaikki katsovat vain lapsia. Toivottavasti tällä kertaa kaikki muksut pysyvät lavalla koko esityksen ajan.

Kesä on tullut, ja minulla on asunnossa taas +27 astetta lämmintä - vaikka keittiössä on iso ikkuna auki. Juuri nyt en valita, tuntuu vielä oikein kivalta. Haluan jo pitää kevyitä kesävaatteita ja päästä pian makoilemaan puistoon puiden varjoon. Semmoiset oikein helpot kesäkengät pitäisi vielä hommata. Semmoiset helpot läpsyt joita ei ole tarkoitettu muuhun kuin oikein rauhallisiin siirtymiin kotoa puistoon ja takaisin.

4 kommenttia:

Päivänsäde kirjoitti...

Kesä todellakin on tullut! Eilen kävelin kotiin Suomen pelin jälkeen (puolilta öin) lyhyessä hameessa ja t-paidassa... enkä palellu! :o

Läpsykkäiset ollu jalassa jo pari päivää, kyllä varpaat tykkää. <3 Tänään pyörähtää maalle ja voi upottaa varpaat nurmikkoon ja ties mihin muualle. Kirmaamma laitumelle!

Yamaba kirjoitti...

Keväällä on jostain syystä yleensä kiireisintä. Kaikkea tapahtuu niin nopeasti.

Jos osaat jo ohjata ohjaajaasi, niin se osoittaa että hyvin on opiskelusi edistynyt.

Johanna kirjoitti...

Kesä on tosiaan tullut.. Herää epäilyksiä että juhannuksena olisi sitten se +5 ja sadetta..... Hmh. No, nautitaan (ja kärsitään) lämmöstä nyt kun sitä piisaa!

Hehkuvainen kirjoitti...

Päivänsäde: nyt on mullakin läpsyt! Niillä ei kyllä kirmata, tai ne tippuvat. Mutta laitumelle juostaankin avojaloin, hii haa!!

Yamaba: no, oikeasti olen vain tehnyt tehtävää, jota ohjaajani ei ole koskaan tehnyt, ja koska hänen pitää tehdä sitä lähtöni jälkeen, on minun neuvottava häntä. Tänään oli näyttökeskustelu ja se meni ihan mukavasti :).

Johanna: kyllä tämä välillä meinaa mennä kärsimyksen puolelle... mutta lähinnä sisällä, ulkona oli tosi kivaa kipitellä viileässä metsässä! :)