26.5.2010

Kesäloman kynnyksellä


Vielä kaksi päivää harjoittelua ja sitten alkaa loma. Niin, loma. En ole oikeastaan hakenut kesätöitä ja kieltäydyin niistä töistä joita tarjottiin. Aion pitää lomaa.

Olen hyvin ylpeä siitä että selvisin kouluvuodesta erinomaisesti. Olen itse asiassa luokaltani ainoa, jolla ei ole ainuttakaan poissaoloa koko lukuvuonna. Minulla kävi tuuri etten edes sairastunut niin pahasti että olisin joutunut olemaan poissa. Olen jaksanut paremmin kuin uskalsin toivoakaan (ja siinä sivussa pärjännyt kiitettävästi). Hieman perspektiiviä asiaan tuo lausunto, jonka psykiatri kirjoitti kaksi vuotta sitten keväällä.

"... oireisiin liittyy myös jatkuva keskushermoston ylikuormittuneisuus, varautuneisuus ja liiallinen ohi omien fyysisten ja psyykkisten voimavarojensa tapahtuva suorittaminen tai totaalinen laamantuminen itsesyytösten vallassa. Tällä hetkellä potilas pystyy pakottamalla itsensä juuri ja juuri hoitamaan omia käytännön asioita, missä kuitenkin kohtuuttomasti uupuu. Ilmeisesti useiden kuukausien sairausloman ja psykoterapian turvin potilaalla olisi mahdollisuutta selviytyä asiakaspalvelusta osa-aikaisesti."

Psykiatri käytti melko vahvoja ilmaisuja, jotta Kela varmasti myöntäisi terapiaan tukea, mutta ei hän valehdellut. Minulle ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että jaksaisin olla koulussa. Minulle ei ole mitenkään itsestäänselvää, että ikinä kykenisin normaaliin työelämään. Mutta suunta on rohkaiseva ja olen pärjännyt hyvin. Katson luottavaisesti tulevaisuuteen.

Mutta toipuminen on pitkä prosessi. Se vaatii malttia. Tunnen tarvitsevani nyt lepoa, enkä halua ottaa sitä riskiä että kesällä työskentely veisi voimia toisesta kouluvuodesta. En halua pilata erinomaisesti edennyttä toipumistani sillä, että hyppäisin heti työskentelemään täydellä vauhdilla.

Eihän näin itsekäs päätös silti helppo ollut. Ensinnäkin talous on aika hankalassa jamassa ilman palkkatuloja ja toisekseen tunnen edelleen omituista syyllisyyttä jos en tee töitä.

Olen säästänyt syksystä asti (voitte kuvitella miten helppoa on säästää 723 euron kuukausituloista) ja sain kasaan reilun tonnin. Sillä pärjään jo melko pitkälle. Vanhempani halusivat myös auttaa minua rahallisesti, mistä olen kovin kiitollinen. Aion lisäksi hakea sossusta kaiken mitä sieltä irtoaa. Kesä on siis köyhäilyä, mutta uskon pärjääväni.

Arvaan, että lukijoissa on joitakin joiden mielestä olen luuseri, lusmu ja pummi. Ehkä teitä lohduttaa se, että tällä lomalla tähtään siihen, että olisin seuraavat kolmekymmentä vuotta reipas työntekijä ja veronmaksaja. Ja voihan senkin pitää mielessä, että opintotuki on veronalaista tuloa, niin että oikeastaan haen sossusta vain omani takaisin.

Sinällään minulle on ihan sama mitä muut ratkaisustani ajattelevat. Toisaalta taas olen (ilmeisesti aina ja ikuisesti) liiankin huolissani siitä mitä muut (erityisesti tärkeät ihmiset) minusta ajattelevat (varsinkin jos pelkään muiden ajattelevan negatiivisesti). Vaikeinta oli kertoa miehelle. Hänellä kun on se asenne, että "ihan sama mitä tekee, kunhan tekee". Kerroin kuitenkin, kun en osaa olla kertomattakaan. Kova tarve olla hyväksytty näkyy siinäkin, että selitän täällä pitkästi asiaa, jonka olisin voinut ilmoittaa vain sanomalla "pidän koko kesän lomaa".

Kaksi päivää vielä, ja sitten lataan akkujani. Lepään ja voimistun.

17 kommenttia:

Rooibos kirjoitti...

Terve itsekkyys on vain tervettä, ja omaa terveyttä pitää ehdottomasti vaalia, joten onnea rohkealle ratkaisulle! Niin, ja ihanaa kesää :)!

Hanni kirjoitti...

Mie en tykkää yhtään yhteiskunnan loisista, mutta sun tilannehan on se, että olet tehnyt hienon urakan vuoden aikana, ja olet todellakin ansainnut loman. Nyt lepäät (vaikka vähän laakereitakin pyllyn alla), ja lataat akut seuraavaa lukuvuotta varten. Ja hyvä kun olet saanut vähän säästöön rahaa, sekin on taito sinänsä, tietää tonnin eläkkeellä kahta lasta elättävä asuntovelallinen mamma.

Mrs.Marple kirjoitti...

Nauti vapaasta - kaikin puolin vapaasta - kesästäsi! Ehdit ihan varmasti tulevina kesinä ahkeroimaan, joten voit vallan mainiosti ladata akkuja täyteen rennosti ja ilman paineita.

isalinaglosoli kirjoitti...

Kaikin puolin mahtavaa kesälomaa sinulle. :)


Omasta tilanteestani... olen juuri tajunnut olleeni ihan hirveän tyhmä, sillä olen pitänyt edellisen kerran lomaa vuonna 2006 viime vuonna pidetyn kahden viikon loman lisäksi. Täksi kesäksi sain kyllä ihan mahtavan kesätyöpaikan, mutta olen hieman huolissani jaksamisestani. Kai minun on otettava seuraava opiskeluvuosi sitten hieman rennommin.

Nan kirjoitti...

Hieno ja varmasti oikea päätös :) Minusta kuulostaa tosi hyvältä, että osaat nyt arvioida voimavarojasi noin hyvin ja maltat pitää lomaa. Kyllähän niitä arvostelijoita varmasti löytyy, mutta ei heitä kannata kuunnella, koska eivät he tilannettasi ymmärrä! Toipuminen vaatii tosi paljon aikaa, sitä on vaikea käsittää varsinkin siinä vaiheessa, kun mitään näkyvää ei ole rikki.

Edellisestä kommentoijasta tuli mieleen myös se, että voimien kerääminen tulevalle talvelle on hyvä idea. Jos käyttää lomansa raatamiseen se varmasti heijastuu sitten tulevaisuudessa johonkin, jolloin jotain muuta (paljon tärkeämpää!) jää tekemättä...

Päivänsäde kirjoitti...

Hauskaa ja rentouttavaa lomaa! Minäkin jään viikon päästä lomalle, ja kyllä sitä onkin odotettu. <3

Omppu kirjoitti...

Oikea ratkaisu! Ihmisen tulee itse pitää huolta jaksamisestaan ja voimavaroistaan. Tyhmää olisi tietoisesti ylirasittaa itseään. Tunnet omat rajasi ja se on hyvä.

Ei olisi mitään hyötyä kenellekään jos nyt vetäisit seuraavat kymmenen vuotta putkeen ilman lomia ja kaatuisit sitten nelikymppisenä sydäninfarktiin tai hermoromahdukseen.

Johanna kirjoitti...

Olet opiskellut ahkerasti, ansaitset loman! Ja jos olet vielä saanut säästettyä noin kivasti rahaakin vähistä tuloista, niin vau! :) Nauti nyt vain täysillä lomailusta! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteista! :) Luultavasti tuossa tiistain tienoilla tajuan, että olen tosiaan lomalla...

Isalinaglosoli: kovin olet vähän lomaillut :o. Ota ihmeessä rennommin, jos vain mitenkään mahdollista. Mahtava kesätyöpaikka on kyllä varmasti jaksamista edistävä asia :). Ihanaa kesää ja pidähän huoli itsestäsi!

Saoka kirjoitti...

Minusta on aika paljon eroa siinä, miten ihminen käyttäytyy vapaan ajan suhteen.

On niitä, jotka eivät yritäkään koskaan missään yhteydessä hakea töitä tai kouluun tai tehdä mitään muutakaan järkevää, vaan ihan tyytyväisinä lojuvat, tekevät vain sen mikä on hauskaa ja yleensä myös kuluttavat muiden, kuten vanhempiensa tai puolisonsa rahoja. Vähät rahat kuluvat yleensä johonkin mielitekoihin, kuten alkoholiin, bilettämiseen, tupakointiin, polttoaineeseen turhan ringin ajelua varten, heräteostosteluun ja hillumisen yhteydessä kadonneiden tai särkyneiden tavaroiden uusimiseen. Eletään yli varojen, eikä yritetä millään tavalla ansaita ja oikeuttaa olemistaan. Vaikka henkisesti ja fyysisesti oltaisiin työkykyisiä, niin ollaan mieluummin renttuja tai hemmoteltuja pissiksiä ja vaikka valehdellaan, ettei tarvitsisi mitään tehdä. Niistä sellaisista minä en tykkää.

Mutta sinullahan tilanne on ilmeisesti se, että yrität jopa liikaa ja menet voimavarojen yli ja sitten sairastat fyysisestikin. Koska olet nyt hallinnut hommasi niin hyvin, että olet saanut käytyä lukuvuoden koulua ilman täydellistä hajoamista, niin totta ihmeessä saat nyt olla lomalla!

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Saoka :).

Ja kyllä kannatti mennä vielä tänään kevätjuhlaan. Luokan paras todistus + nolla poissaoloa = 120 euron stipendi O__o :D.

Johanna kirjoitti...

WAU! Onnea stipendistä!! :)

Yamaba kirjoitti...

Minä sanon samaa kuin muutkin, pidä vain lomaa. Tänne työelämään kyllä ehtii, ja täällä otetaan nykyään ihmisestä mehut irti. Onnea sinulle stipendistä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan varmasti on sekä sinun että yhteiskunnan etu, että osaat tarkastella asioita kauaskantoisesti ja pidät huolta omasta jaksamisestasi! Veikkaan, että jos kaikki tekisivät näin, säästyisi paljonkin yhteiskunnankin varoja. Nykymeininki on joiltain osin niin armotonta, että moni varmaan luhistuu ja lamaantuu senkin takia, ja voisivat paremmin ja olisivat toimintakykyisempiä, jos olisi "hyväksyttävää" ottaa vähän iisimmin. Vai kumpi on tärkeämpää, jatkuva talouskasvu (joka tuhoaa siinä sivussa ympäristön), vai ihmisten hyvinvointi? Voi se olla eräänlainen kannanottokin, jos jättäytyy tietoisesti sen pahimman oravanpyörän ulkopuolelle, ja se on minusta arvostettavaakin. Ei ole kyse mistään ääripäistä, että joko olet laiska pummi, tai sitten tahkot töitä kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa vuoden ympäri. Siihen väliin mahtuu kaikkea fiksua ja tasapainoista (jollaiselta sinunkin ratkaisusi vaikuttaa).

Sulla tuntuu olevan suunta eteen- ja ylöspäin, olisi järjetöntä pilata hommat kuluttamalla ittensä loppuun! Hätäilemällä tulee kusipäisiä lapsia, vai mites se menikään...

Arvostelijoista ei tosiaankaan kannata välittää. Meitä on moneksi, henk. koht. minusta on lähinnä surullista, että jotkut ovat olemassa vain työnsä kautta, rakentavat sille koko persoonansa ja uhrautuvat marttyyrin tavoin, ihan kuin saisivat siitä joskus jonkin ritarikunnan ansiomerkin. Nykymaailmassa ihmisistä otetaan irti niin paljon kuin irti lähtee, se ei lopu mihinkään, vaan on itse asetettava ne omat rajat. Viisautta on se! (Sitäpaitsi elämä on liian lyhyt ja kesä kaunis...)

Hehkuvainen kirjoitti...

Johanna ja Yamaba: tack :).

Anonyymi: pitäisi olla enemmän tarjolla sellaisia kivoja ja fiksuja välimallin vaihtoehtoja.

Kiitos hyvästä kommentista. Nauttikaamme kesästä :).

Alitsa kirjoitti...

Siis ihan törkeen hyvä stipendi! Ja menee NIIN oikeaan osoitteeseen: olet paitsi todella ansainnut sen, myös todella tarvitset sen.

Ihanaa, kun maailma on toisinaan oikeudenmukainenkin! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Khih :). Iso osa stipendistä menikin jo eilen kosmetologille, kun kävin naamaremontissa (tuli tarpeeseen). Loput rahat menevät ensi maanantaina naprapaatille, kun pitää vähän lannenikamia siirrellä (on taas vähän vino olo). Siis ihan puhtaasti itseeni tuhlaan nyt :).