12.4.2010

Jännää


Tänään hankin töissä uusia ystäviä tekemällä puhelinperintää. Aika kauhistuttavaa oikeastaan. Puhelimitse asioiden hoitaminen on aina jossain määrin vastenmielistä. Erityisen ikävää siitä tulee sitten kun ei oikeastaan tiedä mitä tekee.

Kyllähän minä noin niin kuin teoriassa tiedän mitä perintätoimiin yleensä kuuluu, ei siinä mitään. Mutta vähän meinasi kauhu iskeä kun lyötiin puhelin kouraan ja avoimet laskut eteen ja sanottiin jotta "soita". Öm. Saisko ohjekirjan? Mallia? Esimerkkiä? Rautalankaa? Jonkinsortin ohjausta? No eihän se auttanut kuin soittaa ja toimia niin taitavasti kuin suinkin osasi.

Kova taisi olla luotto kykyihini, tai sitten eivät siellä välitä firman rahoista tai maineesta lainkaan. Minusta tuntuu etten hoitanut hommaa kovinkaan hienosti. Oli vaikea esittää asiantuntevaa kun ei yhtään tuntenut asiaa.

Sellaista tällä kertaa. Mitähän jännää huomenna?

4 kommenttia:

blueberry kirjoitti...

Uuu, iik! Mulla on kurssilla ollu kans jänniä juttuja...mm. ansioluettelon tekoa. Voi elämä, eilen repesin ihan totaalisesti (en tiedä miten mulla oli muutenkin sellanen päivä, että hirnuin vedet silmissä koko loppupäivän). Toivottavasti tänään ei oo niin adhd ;).

Avaruushiiri kirjoitti...

Oho. Lienet tehnyt tosi hyvän ensivaikutelman, kun noin vastuulliseen hommaan laitetaan kylmiltään. O_o Ovat varmaan tuumineet, että perintäpuhelu aiheuttaa asiakkaissa vähemmän närää jos sen suorittaa herttainen nuori nainen... 8P

Alitsa kirjoitti...

Oletpas todellakin ollut reipas ja haalinut itsellesi tosi pätevän maineen. Ja sinut tuntien kaikki meni hienosti (osaat antaan pätevän ja osaavan kuvan itsestäsi, vaikkei se ihan paikkaansa pitäisikään).

Oliko karseaa? Siis tuliko haistattelua sun muuta?

Hehkuvainen kirjoitti...

Blueberry: se on hyvä jos naurattaa :D.

Avaruushiiri: mun puhelut aiheuttanee lähinnä säälin tunteita... En usko että siellä mietittiin asiaa ollenkaan loppuun asti kun mut pistettiin hommiin. No, toiste ei ehkä tartte sitten tehdäkään :D.

Alitsa: liian reipas, selvästi! Tästä lähin aion olla paljon vähemmän reipas! Eikä siinä soittamisessa muu häirinnyt kuin se etten ollut varma siitä mitä teen.

Soitin vain muutaman puhelun, eikä päiväsaikaan tietenkään saanut kaikkia ihmisiä kiinni. (Loppuja häiritsin sitten sähköpostitse tai postitse maksukehotuksilla. Jee.) Yleensä ihmiset ovat kerta kaikkiaan unohtaneet maksaa, ja ovat lähinnä noloja ja haluavat heti korjata asian. Kuulema äärimmäisen harvoin on kyse siitä ettei asiakas ole aikonutkaan maksaa.