7.3.2010

Sisältä sekaisin


Ihanan loman ainoa huono puoli on se, että se loppuu. Huomenna on jälleen palattava kouluun ja arkeen. Sitä ei ainakaan helpota se, että miehen loma alkoi ja hän lähti viettämään sitä kaukomaille. Hän kuluttaa seuraavat kolme viikkoa sukellellen kirkkaissa vesissä, ja minä odotan. Taas.

Sitä luulisi jo tottuneen näihin lähtöihin ja palaamisiin, siihen että minä olen täällä ja hän Jossain Muualla. Mutta ei siihen totu. Jotenkin on aina vähän ikävästi nyrjähtänyt olo.

No, mies tulee kyllä takaisin luokseni. Jos ei muusta syystä niin siksi, että minulla on hänen läppärinsä, päällystakkinsa, kotiavaimensa, pressopannunsa ja parempi partahöylänsä.

4 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Voi :(. Kunpa olisit päässyt mukaan edes yhdeksi lomaviikoksesi. Odottaminen on raskasta.

Saoka kirjoitti...

Kokemusta on etäsuhteilusta ja se on raastavaa etenkin suhteen alkuvaiheessa, kun ei ole välttämättä vielä ihan varma siitäkään, mikä on todellisuuteen perustuvaa tunnetta, mikä unelmia ja mikä hormonien aiheuttamaa. Mutta jos kolmen viikon päästä voitte taas olla tiiviimmin tekemisissä, niin ei se ole paha aika odoteltavaksi.

orava kirjoitti...

Hyvä että otit pantteja, niin hänen on pakko palata takaisin!! ;P

Kurjaahan se on, odottelu. Mutta eikö hän sitten jää pysyvästi?!

Hehkuvainen kirjoitti...

Pellon pientareella: no, mies voi koittaa lievittää henkistä kärsimystäni tuomalla jotain ekstrakivoja tuliaisia... :P Voi tosin olla että minun pitää häntä aktiivisesti muistuttaa siitä ;).

Saoka: kolme viikkoa on paha aika! Okei, se ei ole mitään verrattuna puoleen vuoteen, mutta hitsi että se taas tässä vaiheessa tuntuu pitkältä.

Orava: oikeiden panttivankien valinta on taitolaji :P. "Pysyvästi" on tämän miehen kohdalla hieman kyseenalainen termi... se ahdistuu jos se on paikoillaan yli pari kuukautta. Mutta jos sen saisi edes suurimmaksi osaksi ajasta tänne, niin se olisi ihan kiva :).

Otin miehen T-paidan unirievukseni. Jäänen henkiin :).