24.3.2010

Harharetki


Mustanmerenruusuni on itänyt. Mutta hämmästys!


Kuinka se nyt tuolta! Mullan pinnalle on ilmestynyt muita alkuja. Pienet viherrykset puskevat pintaan säntillisesti ja konservatiivisesti. Tämä yksilö on sitten erilainen nuori, ja päätti kasvaa alaspäin ja ulos ruukun pohjareiästä.

No minkäs teet. En voi sitä kaivaa esiin mylläämättä koko ruukkua (ja siinä saattaisin tuhota hennot taimet), enkä viitsisi katkaistakaan kun se noin pontevasti kasvaa. Kasvakoon, hassu.

5 kommenttia:

Saoka kirjoitti...

Oisko tossa meille mallia ja esikuvaa, että jotain ihme kautta sitä vain pitäisi yrittää pungertaa päivänvaloon? Soma lapsonen! :-)

blueberry kirjoitti...

Voih, ihana...vaikkakin repesin ;-D!

Nan kirjoitti...

Hulvaton kaveri :) Tulee jotenkin mieleen, että kyllä se valo vastaan tulee, vaikka ei ihan perinteistä kautta kulkisikaan :)

Alitsa kirjoitti...

Minkäs sortin kasvi tuo onkaan? Ja montakos tainta sulla on tulossa? Ei siitä sais mitään pientä osinkoa. Voin vaihtaa aineskin maissiin, tomaattiin ja mahdollisesti pieneen viuhkapalmuvauvaan, jos saa juuret alleen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Saoka ja Nan: ihanaa kun olette löytäneet kukkaseni kasvusta filosofisen puolen :D. Mutta olette toki aivan oikeassa :).

Blueberry: se on söpis :).

Alitsa: torpankukka eli mustanmerenruusu on todella perinteinen ja vanha huonekasvi, joten varmasti olet törmännyt siihen jossain.

Tuosta ruukusta en raaski yhtään irrottaa, mutta onneksi minulla oli käpyjä vielä jemmassa. Pistin ne multaan ja katson lähtevätkö itämään. Jos, voin hyvinkin tehdä vaihtarit johonkin :). Palataan asiaan! (Samoin kuin kaktuksen kohdalla, se tuolla jo mullassa ihmetteleekin että kasvaisko vai eikö.)