7.2.2010

Pukeudun pussilakanaan


Nyt tulee blogihistoriani surkeimpia kuvia, mutta tulkoon. Ei tässä valossa, ei tällä kameralla eikä tällä kohteella voi nyt parempaakaan toivoa.

Mies halusi eroon king size -pussilakanastaan, jonka "nurjan puolen" kangas oli hiutunut rikki. Koska paraatipuolen kangas näytti minusta enemmän aarteelta kuin roskalta, sain sen jatkojalostettavaksi. Tämmöinen siitä sitten syntyi.


Vuonna 1999 Suuren Käsityölehden ensimmäisessä numerossa julkaistiin kauniin morsiuspuvun ohje ja olen halunnut kokeilla sitä siitä lähtien. En morsiuspuvuksi, vaan juhlapuvuksi yleensä. Ja nythän se oli tehtävä, kun sain kauniin kankaan ilmaiseksi. Kangas on myyty miehelle silkkinä, mutta en usko että se on sitä. Kaunista se on silti, punaisen kiiltävää. Juuri sopivaa minulle.


Yläosa on jännittävän mallinen: edestä korkea ja takaa hyvin syvään auki. Helma on edestä lyhyempi kuin takaa. Helma ei ole ihan ohjeen mukainen, sillä kangasta ei ollut riittävästi. Mutta se on silti aika tarkalleen puoliympyrä, ja taakse muodostuu pieni laahus. Helma on kiva, se liehuu mukavasti. Tähän pukuun tuli sitten lopulta ehkä enemmän käsin tehtyjä pistoja kuin koneommelta. Se vain tuntuu luontevammalta ommella käsin.


Joku ääliö ompeli vetoketjun vinoon. Inhoan vetoketjujen ompelua! Inhoan! Inhoan myös selkäni luomia. Niinpä näin avonainen malli on oikeastaan aivan typerä. Selkäosuus on kokonaisuutena siis epäonnistunut. Paitsi että vetoketju on vinossa, se jotenkin pömpöttää (ei varmasti ole minun vikani!). Voisihan siihen miettiä jotain härpäkettä, joka peittäisi pahimmat vammat... mutta taidan vain turvautua viininpunaiseen samettijakkuuni, joka peittää myös luomet.

Helmasta pidän, mutta yläosa on epäkiva. Sitä paitsi huomauttaisin tässä, että ohjeen mukaiset olkahihnat ovat fyysisesti mahdottomat. Olkaimet ovat nyt kierroksella, kun tein tismalleen ohjeen mukaan. En jaksa miettiä niiden korjaamista. Olkoot. Huono ohje, mutta tulipahan kokeiltua. Eikä mennyt hyvä pussilakanakangas täysin hukkaan!

18 kommenttia:

Ipo kirjoitti...

Vaude, sä oot ahkeroinu pukuompelijana! :) Aika jännä malli. Mä en tiedä voisko tuohon etupuolen vyötärölle sopia jonkinlainen koristelu? Toki yksinkertaisuuskin on tyylikästä!

Villasukka kirjoitti...

Tyylikäs ja upea!

Mie taas kirjoitti...

Mä kans laittaisin eteen vyötärölle jotain. :-) Musta selkä on upea ja sivuprofiili myös! Uskomatonta, että joku osaa tuommoisen ommella, erinomaista hyötykäyttöä! :-)

Urpoturpo kirjoitti...

O-oo miten upea kolttu... o_O
En tiedä, mutta joku minua häiritsee tuossa puvussa (varsinkin edessä otetussa kuvassa). Ehkä se tekee tuo "taitoskohdan" korkeus, jotenkin siitä tulee mieleen sellainen "housut kainalossa" -juttu. Ehkä jossain vyötärön/lantion kohdalle se näyttäisi minusta luonnollisemmalta. Mutta joka tapauksessa ansaitset tuosta kymmenen pistettä ja kaksi papukaijamerkkiä ;)

Saoka kirjoitti...

Vautsi! Parit papukaijamerkit täältäkin :-)

Meillä lojuu kaapissa king size -kokoinen sähkönsininen polyestersatiininen pussilakana ja kaksi sen kaveriksi kuuluvaa tyynyliinaa, joista opimme lähinnä sen, että polyestersatiini on ihan eri asia kuin puuvillasatiini ja että hinnassa on eroa syystäkin. Keksipä, mitä niistä tekisi! Jotain hiuksianostattavaa nyt ainakin, that's for sure.

Yamaba kirjoitti...

Se on kaunis puku, hyvä juuri noin. Henskelitkit näyttävät kuvasta katsoen toimivilta, vaikka toinen onkin vähän kiertynyt. Ei mitään rimpsuja eikä koristeita pukuun itseensä. Sinä itse ja kauneuspilkut selässäsi olette sen parhaat koristeet.

TCL kirjoitti...

Onpa muuten todella kaunis mekko. :)

Anonyymi kirjoitti...

Upea puku, mitähän materiaalia tuo on. Jos on silkkinä myyty, tuskin ainakaan polyesteriä - kuka tahansa huomaisi eron..

En muuten tajua, kuka hullu ylipäänsä ostaa polyester"satiinisia" sänkyvaatteita. Varmaan hauskaa hikoilla ja sähköistyä muovisissa lakanoissa :/

Johanna kirjoitti...

Ihana!
Ja mitä inhoamista luomissasi on?
Kaunis selkä :)

Elegia kirjoitti...

No huh mikä luomus! Täytyy kyllä sanoa, että olet kadehdittavan taitava! Pussilakanasta syntyi todella upea juhlamekko. Jotkut ne osaa - minusta olisi kiva, kun itsekin osaisin.

Mallikin on kaunis eikä minua häiritse vyötärön korkeuskaan. Ei vaadi lisää koritusta mielestäni eteen eikä taakse (paitsi siis sinulle asiaankuuluvat korut mahdollisesti). Tykkään tuosta selän leikkauksesta ihan mielettömästi, kyllä olisi sääli peittää se jakun alle.

Jos luomiasi arastelet, niin mitä jos siihen ompelisi vaikkapa mustan harson? En tosin tiedä onko sellainen edes mahdollista, kun itse en ainakaan osaisi.

Kyllä täältä lähtee nyt oikein monta papukaijamerkkiä sinne!

Hanni kirjoitti...

Tulipas kaunis puku. Nyt ei muuta kuin juhlimaan.. eikä vetoketjun vinoutta näe kuvassa, mutta tiedän sen ongelman: toinen puoli alhaalta ylös-ommellessa ei asetu samaan kohtaan kuin ensimmäinen neulos ylhäältä alas (ymmärsit toki :)) Yleensä ompelenkin ketjut "väärin", molemmat ylhäältä alaspäin, jos se on vain mahdollista, silloin se ei mene vinoon. Niin ja tyttö puvun sisällä on kaunisvartaloinen <3

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistanne, kyllä tämmöisten kehujen saaminen lämmittää mieltä :). Ja papukaijamerkkejä, oooooh!!

Urpoturpolle lohdutukseksi: vyötärö ei ole niin korkea kuin kuva antaa ymmärtää. Seison hassusti takakenossa ja kuvakulma on kerrassaan huono, lisäksi salama tekee "taitoskohdasta" näkyvämmän kuin se oikeastaan onkaan :).

Saoka: no kai siitä nyt jotain tulee... verho? Ai ei. No entäs koristetyynyjen päällisiä? Ai ei. No entäs koristetyynyjen sisuksia :P?

Saoka kirjoitti...

Kiitos vinkeistä, ehkä verho voisi tulla kysymykseen. Koristetyynyjä en harrasta, ovat ihan mahdottomia - aina tiellä ja siitä johtuen useimmiten sohvan alla eivätkä sen päällä.

Ajatusleikittelen usein sillä ajatuksella, että päätyisimme johonkin television sisustusohjelmaan, jossa saisi antaa ammattisisustajille vinkkejä siitä, millaiseksi koti sopisi laittaa. Ensimmäisenä kieltäisin kaikenlaiset tyynyröykkiöt sohvilta ja sängyiltä! Sohvan tulee olla mieluiten yhtenäinen tai enintään istuin- ja selkänojaosat irrotettavissa, mutta ei mitään irto- ja koristetyynyhelvettiä. Samoin sängyssä saa olla vain yksi tyyny per nukkuja, eikä mitään koristeita siihen päiväpeitteen päälle, kun en kuitenkaan koskaan tule niitä siihen enää laittamaan, vaan saisivat ajelehtia pitkin lattiota karvaa keräämässä :-)

Miisa kirjoitti...

Kaunis tekle siitä tuli, vaikka yläosa ei omaa silmää miellyttäiskään :)

Anonyymi kirjoitti...

Saoka: pieneen tilaan meneviä kauppakasseja (tekisin itse heti, jos mulla olisi tuollaista polyesterkangasta; johonkin sekin kelpaa ;) )

t. Maria

Hehkuvainen kirjoitti...

Saoka: kerro ihmeessä sitten mihin kangas päätyi :).

Miisa: kiits kiits :).

Maria: kasseja tarvitaan aina!

Irwikissi kirjoitti...

Oi miten upea kolttu!

Itse hamstraan ajoittain erilaisia kankaita vaikka en TODELLAKAAN ole edes mikään käsityöihminen!! Enkä tajua itsekään tätä kummallista viettiä... Kankaita vaan on ihana hypistellä, pöyhiä ja levitellä, kuvitella mitä kaikkea niistä VOISI tehdä... Ja joskus ne vaan on niin k-a-u-n-i-i-t-a ♥ että niitä on ihana vain katsella :)

Melkoinen pahvilaatikollinen kankaita on jo kertynytkin, ja kyllä niistä joskus jotain tilkkuja tulee nyrsittyä vaikkapa roombox-askarteluihin...

Ja mitä luomiin tulee, itse kärsin samasta vaivasta, mutta eihän nuo sinun nyt mitenkään kamalia ole! :O

Itselläni tosin luomia on vielä enemmän, joka puolella ja inhoan niitä... Mutta ystäväni yllätti minut kerran ja sanoi että selässäni olevat luomethan on vaan viehättäviä; selästä avoin paita vaan päälle ja hiukset ylös kiinni! - Ehkä ne sitten vaan omasta mielestä on inhottavia ja ikäviä ja typeriä..?

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos :).

Kerää vaan kankaita, ne ovat hyvä investointi. Ties mitä hienoa niistä joskus tulee :).