4.1.2010

Silmänruokaa


Koska sain joululahjaksi leffalippuja, pääsin katsomaan maailman kalleinta elokuvaa.

James Cameronin Avatar oli pitkälti sellainen kuin ajattelinkin sen olevan. Juoni ei ollut kovinkaan ihmeellinen. Ennen kaikkea se oli ennalta-arvattava, ja noudatteli varsin uskollisesti klassisten sankaritarujen tuttuja linjoja. Mutta se ei ole mitenkään huono asia, sillä klassikot ovat yleensä ihan toimivia. Sitä paitsi vähän kuivemmankin perushutun nielee kyllä nautiskellen mikäli se on kuorrutettu nätisti. Ja Avatar on. Voi että se olikin kaunis!

Tämä oli ihan ensimmäinen 3D-elämykseni. Olen aiemmin vähän vältellyt 3D-kuvia. Tulen pahoinvoivaksi jo planetaariossa, joten pahimmat (eli joidenkin mielestä juuri ne parhaimmat) ulottuvuus- ja liikkuvuuskikkailut saattaisivat tehdä hieman häijyä. Eikä olisi mitenkään kivaa istua puolet elokuvasta silmät kiinni. Toisekseen olen kuullut vähän harmistuneita kommentteja niistä 3D-laseista. Eivät pysy nenällä, painavat hirmuisesti, puristavat sieltä sun täältä ja ovat muutenkin kurjat. Lisäksi 3D-näytökset ovat olleet vielä tavallistakin kalliimpia.

Mutta pitihän sitä nyt kerran kokeilla, kun oli ilmaislippukin. Ja kyllä kannatti. Lasit olivat ihan yllättävän mukavat. Sopivat hyvin omien lasieni päälle eivätkä puristaneet mistään. Pysyivät hyvin nenällä eivätkä painaneetkaan mitenkään liian ahdistavasti. Minulla on kerrankin sopiva anatomia: riittävän pieni pää ja sen kaverina suhteettoman suuri ja jykevä nenä.

Avatar ei ole 3D-kikkailua. Siinä ei herkutella efekteillä eikä rasiteta katsojaa jatkuvasti silmille hyppelevillä asioilla (mihin ymmärtääkseni helposti sorruttiin silloin kun tekniikka oli aivan uutta). Mielestäni on todellista taituruutta se, että osaa käyttää erikoisefektiä niin että sen läsnäolo tuntuu luontevalta. Elokuvassa on nautittava todellisuuden tuntu.

Toisaalta "todellinen" on lopulta ehkä vähän väärä sana kuvaamaan tätä elokuvaa, on siinä sen verran mielikuvituksekas flora ja fauna. Ja juuri se siinä onkin niin nautittavaa. Kovin aidon näköiset mahdottomuudet kiehtovat ja lumoavat.

Ja onhan siinä Sam Worthington. Panisin.

6 kommenttia:

Avaruushiiri kirjoitti...

http://media.riemurasia.net/albumit/m00/normal_682671215.jpg Jätän tän tähän. 8P

Hehkuvainen kirjoitti...

No juuri noin!! Kun lähdimme elokuvista, sanoin että "oli kyllä niin Pocahontas"! :D Eli nähty jo moneen kertaan. Mutta hieno silti :).

Hanni kirjoitti...

Vai panisit :D Mie en mennyt katsomaan Avatarta juuri sen vuoksi, että pelkään voivani siellä huonosti. Kävin sen sijaan katsomassa romanttisen lällykomedian Pientä säätöä, koska olin sellaisen tarpeessa. Ihan hauska, joskin ennalta-arvattava.

Hehkuvainen kirjoitti...

Voi, mene vaan katsomaan Avatar. Minoon ehkä maailman herkimmin huonovointinen, ja selvisin kunnialla :). Ja joo, panisin ;P.

mustikkamaa kirjoitti...

Mä kävin eilen katsomassa tän... siis WAU!!! Oli mun kolmas 3D-leffa (oon käyny katsomass pari animaatiota aikaisemmin, mm. UP!), ja tää oli kyllä selkeesti hienoin :-).

Hehkuvainen kirjoitti...

Nam nam :).