2.1.2010

Etäilyn iloja


Kun mies lähtee, kärsin kaameasta ikävästä. Hetki menee kärvistellessä ja sitten totun olemaan itsekseni. Elämä sujuu suhteellisen kevyesti - kunnes mies tulee takaisin. Siinä menee arki ja elo ihan sekaisin kun toinen onkin yht'äkkiä oikeasti paikalla. Ja juuri kun totun miehen läsnäoloon, hän lähteekin taas pois ja kierre alkaa alusta.

Tämä on kuulema tuttua kaikille, joiden toinen puolisko on toisinaan pitkiä aikoja poissa ja lyhyitä aikoja läsnä. Kaipaa kovasti, ja välillä sitten ei kaipaakaan. Voi herätä ihan järjenvastaisia ärsytyksiä siitä että toinen lähtee/palaa. Ja tuntuuhan se jotenkin hassulta äkisti hypätä intiimiin suhteiluun pitkän tauon jälkeen: vaikka toista on kaivannut kovasti, se tuntuu aluksi jotenkin vieraalta kuitenkin.

Ajan järjestäminen sopivasti ei aina ole helppoa. Miehen ystävät haluavat tietysti tavata hänet, kun hän kerrankin on kotimaassa. Niin minäkin haluaisin. Ja on ihan ymmärrettävää, että mies haluaa tavata ystäviään ja antaa minulle omaakin aikaa (jota jossain määrin toki tarvitsenkin). Minä olen tietysti järjestänyt niin, ettei minulla ole juuri mitään menoa vaan pelkästään aikaa (kun olisi se kai vähän tylyä tehdä itsensä äärimmäisen kiireiseksi kun mies on täällä). Ystäväni eivät juuri soittele jotta eivät häiritsisi. Arvelevat, etten kuitenkaan ehdi.

Vaan hyvinhän minä ehtisin vaikka mitä, koska mies pörheltää siellä sun täällä. Se aika, jonka olen varannut yhteiseksi ajaksi, onkin sitä aikaa kun istun yksin kotona odottamassa miestä. Vaan minkäs teet. En minä aio toista kieltää menemästä.

Suhteemme on jatkuvaa erikoistilannetta, ja se on otettava huomioon. Eihän tämä nyt mitään normaalia arkea ole, vaikka vähän yrittää sellaista mallintaa. Kovin ihanaa mutta vähän epätodellista touhua.

Ai niin. Mies on päättänyt lähteä kolmen viikon kaukomaanlomalle lähes välittömästi sen jälkeen kun hänen ulkomaankomennuksensa keväällä päättyy. Juurikaan liioittelematta voin sanoa, että kuka tahansa muu nainen olisi repinyt häneltä pään irti siitä hyvästä. Loukkaantumisen määrään nähden onnistuin mielestäni melko järkevästi pukemaan sanoiksi sen, että suhteen rakentaminen poissaolevan kanssa voi tuntua välillä turhauttavalta.

No, elämä on. Ja suhteen eteen sopii nähdä vähän vaivaakin.

Vaikka tästä tekstistä voisi nyt helposti löytää valittavia ja ärtyneitä sävyjä, niin älkää viitsikö heittäytyä negatiivisiksi. Tämä on vain pohdiskelua.

Mies on oikea löytö ja minä olen onnellinen.

9 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Mies! Olen ollut olevinani liian kiireinen (väännellyt niitä arkkeja) ja olen siksi tippunut kärryiltä, apua! Pitääkin päivittää tiedot tässä kotvan kuluttua.

Mutta noin muuten etäsuhteesta... Se varmaan voi toimia sitten, kun tunnetaan jo paremmin. Mutta tosiaan ihan alkuvaiheessa, kun vielä tutustutaan voisin kuvitella sen olevan toisinaan aika turhauttavaakin.

Nyt kyllä jäin pohtimaan päättikö mies hieman siirtää reissuaan kerrottuasi hänelle tunteistasi...?

Ja nyt pläräämään lisää blogiasi!

Elegia kirjoitti...

Ei löytynyt suhteen alkupostauksia tai sitten olen sokea! Anteeksi, että olen niin utelias - odotin varmaan jotain suurta paljastuspostausta ;D

Ipo kirjoitti...

On kyllä niin mahtavaa, että olet löytänyt miehen josta voi olla onnellinen! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Elegia: ei haittaa ollenkaan pieni uteliaisuus, päinvastoin! Ja se suuri paljastuspostaus on täällä :).

Mies järjesti reissunsa niin, että on kotimaassa sopivasti minun hiihtolomani ajan. Kovin kivasti tehty häneltä.

Vaikka etäily toisinaan omat haasteensa tuokin, niin onhan se jokaisessa suhteessa silti sama juttu: on mentävä päivä kerrallaan ja tehtävä niin kuin hyvältä tuntuu.

Ipo: niin on :).

Elegia kirjoitti...

Oi, kiitos linkistä - menin heti tutkimaan, mistä tässä on kyse ;D

olen oikein iloinen puolestasi!!!

Avaruushiiri kirjoitti...

Se tässä kirjoituksessa vähän pisti silmään, että siinä viitataan toistuvasti johonkin "normaaliin" elämään.

Ei sinulle mikään normaali sovi, Hehkuseni. Vaikka toisaalta, eihän sitäkään voi tietää jos ei ole kokeillut... 8P

Kiitoksia muuten viimeisestä. ^_^

Hehkuvainen kirjoitti...

Elegia: kiva kun kiinnostaa tutkia :). Toivottavasti jatkossa pysyt kärryillä :P. Minäkin olen iloinen. Paitsi en juuri nyt kun mies lähti tänään... :( *sniff*

Avaruushiiri: öm... kiitos? Kiitos ^_^. Ja olkaapa niin hyvät.

Mie taas kirjoitti...

Voisko olla perää sellaisessa, että lomalla (siis se 3 vk) mies haluaa nollata itsensä siitä työrupeamasta, jotta voi sitten täysipainoisesti keskittyä siihen, mitä täällä Suomessa on? Toisaalta hyvin paljon terveempäähän tuommoinen lomailu on kuin perisuomalaisen miehen (anteeksi yleistys) toteuttama kolmen viikon ryyppyputki, joka sekin olisi ihan mahdollinen tuossa tilanteessa.

Hehkuvainen kirjoitti...

No noinhan se juurikin on. Enkä yhtään sano etteikö mies olisi lomaansa ansainnut, on toki.