25.1.2010

Erilainen ei-enää-niin-nuori


Välillä tulee koulussa sellainen olo, että pitää liittyä Facebookiin. Ei niinkään siksi, että kaikki luokkatoverini ovat siellä, vaan siksi, että olisi tunneilla jotain tekemistä.

Yleensä ottaen saan kyllä keskittyä tunneilla ihan oikeisiin tehtäviin. Ei siellä ehdi mitään nettisurffailua miettiä. Mutta on sitten niitäkin hetkiä, että istun puoli tuntia tekemättä mitään (en siis edes kuuntele opettajaa, koska opettaja on nurkassaan hiljaa). Ja koska "toimiston työt ja ohjelmat" jatkuu ensi jaksossa, niitä peukalonpyörityshetkiä tulee olemaan ihan riittävästi myös jatkossa (toivottavasti olen väärässä).

Facebook näyttää olevan muiden pelastus. Luokallani on lisäkseni vain yksi henkilö, jolla ei ole profiilia naamakirjassa. Kun me tylsistymme, muut pelleilevät. Voinhan minäkin netissä pyöriä... mutta kun sarjakuvat ja uutiset on luettu ja selattu, eikä sähköpostiakaan ole kirjoitettavana (siis semmoista postia mihin ei oikeasti tarvitse täysillä keskittyä), niin siinähän sitä sitten vain on ja odottaa.

Onneksi minulle ei ole mikään kovin iso ongelma istua hiljaa paikallani tekemättä mitään. Muille se näyttää olevan hankalampaa. Lisäksi pidän oikeasti melko törkeänä sitä että päivittää statustaan ja lähettelee vierustoverille netitse kukkaruukkuja silloin kun pitäisi kuunnella. Minusta on varsin epäkunnioittavaa puuhastella omiaan kun opettaja selittää jotain. Ja kyllä opettajat sen näkevät, vaikka olisit kuinka muka piilossa ja ihan salaa pikkuisen vain vilkaiset onko tullut uusia viestejä. Hikipinkoilun lyhyen oppimäärän ydinajatus: yritä edes näyttää siltä että kuuntelet.

Koneluokissa on sellaiset hauskat systeemit, että opettaja voi omalta koneeltaan estää luokan nettiselailun. Kielistudiossa on lisäksi sellainen systeemi, että opettaja näkee omalta koneeltaan jokaisen oppilaan ruudun ja pystyy myös käyttämään oppilaan konetta. Eikä opettaja tunne sääliä: ihan sama miten lähellä ananasviljelmäsi valmistuminen on, opettaja voi hyvinkin sulkea nettiselaimen silloin kun haluaa.

No, luulen että nettiselailu, facebookkaus ja pelailu ovat ongelma lähinnä peruskoulupohjaisilla luokilla. Suurin osa opettajista kohtelee meitä ylioppilaita aikuisina - ja suurin osa meistä käyttäytyy kuin aikuiset. Jos jää jotain kuulematta sen takia, että oli juuri keskittynyt hihittämään kaverin nololle pikkujoulukuvalle, niin se on sitten ihan oma häpeä.

Myönnän, että välillä tietysti tuntuu myös siltä että jään jostain paitsi kun muu luokka kuuluu pieneen sievään Facebook-piiriin. They bond, you know. Olen sen verran aktiivinen ja äänekäs, että pysyn kyllä mukana ilman nettihömpötyksiäkin. Mikään oikeasti tärkeä tieto ei jää minulta kuulematta. Enkä ole mennyt kouluun tekemään kavereita ja hankkimaan ystävyyssuhteita, minulle riittää että tulemme toimeen ja pystymme työskentelemään yhdessä. Mutta silti. Silti tuntuu välillä siltä, että en kuulu joukkoon.

Opettajat eivät pidä siitä, että tunneilla käytetään konetta muuhun kuin opiskeluun. Mutta hekin tunnustavat Facebookin voiman. Jo useampi opettaja on sanonut, että verkostoituminen (nimenomaan naamakirjan kautta) on tärkeää työllistymisen kannalta. Eräs opettaja käyttää Facebookia jopa opetuskanavana (taisi olla mediakasvatuksen kurssi, jota minulla ei ole).

En silti aio liittyä. Taidan pysytellä ulkopuolisena edelleen.

10 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Tuu räveltämöön! Ravelry.com Paaaaljon hauskempi ja laajempi kuin FB, käsityöläisille.

Alitsa kirjoitti...

Minä olen hikipinko, joka Facebuukkaa kesken tylsän luennon. On pakko tehdä jotain, muuten ei pysy keskittyminen yllä millään. Luin jostain, että on ihmisiä, jotka toimivat parhaiten "moniajolla", eli että asioita pitää olla monta meneillään, että yhtään mistään tulee mitään. Minä olen juurikin tämmöinen moniajopersoona.

Mutta ei siellä Facebookissa kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä, meinaa siis väkisellä käydä aika todella pitkäksi.

Aika jännää, että Facebookkia suosittavat urakehitykseenkin jo. Minulle ei tulisi mieleenkään pyytää pomoani kaverikseni. Ennemminkin liittyisin LinkedIn-verkostoon, jos haluaisin ammatillista verkottumista. Kun en minä keksi miten minun urani siitä hyötyisi, että pomo näkisi kuinka hyvä olen Vampire Warsissa...

NetKissa kirjoitti...

Mä kuuntelen paljon sujuvammin jos mä saan tehdä jotain käsilläni. Ja kerroin tän myös opettajille kun aloitin edellisen koulutuksen. Tosin nyt mä oon huomannut, että homma toimii toisinkin päin. Käsityöt valmistuu nopeemmin kun kuuntelee äänikirjaa tai vastaavaa. Star trek on osoittautunut hyväksi sarjaksi. Enimmän osan aikaa kuunteleminen riittää.

Hosti kirjoitti...

Oikein. Naamakirja on DEMONI. Ma ei Naamakirja myöskään.

Miisa kirjoitti...

Mulla on se naamakirja jo vallottanut vähän liikaakin alaa ja huomaan ihmetteleväni välillä "miten joku voi olla ilman sitä?" vaikka jossain vaiheessa facebookin rantauduttua olin ite sitä mieltä että en sinne liity kuin pakosta...

Hehkuvainen kirjoitti...

Villasukka: voi, minä olen jo räveltämössä :D! Ihan Hehkuvaisena minut sieltä löytää. Tosin enpä ole kovin aktiivinen ollut, ei se jotenkin ole vetänyt mukanaan... Liityin lähinnä siksi, jotta saisin käsiini paljon ilmaisia ohjeita. Mitäs muuta siellä voisi sitten tehdä tällainen ei-niin-hc-käsityöläinen? Mikä siinä on niin jänskää ja hienoa?

Alitsa: niin, hereillä pysyäkseen joutuu joskus käyttämään äärimmäisiä keinoja. Tosin tuolla koulussahan opetus on hyvin kaukana varsinaisesta luennoimisesta, pitää alvariinsa itse tehdä jotain.

Opettajat suosittelevat Facebookia siksi, että verkostoituminen on tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeää. On sinällään toisarvoista, että onko se verkostoituminen ammatillista (kuten LinkedIn) vai vähemmän ammatillista (kuten Facebook). Tärkeintä ovat kontaktit ja se että on aina ja joka paikassa.

NetKissa: minullakaan käsityöt eivät sulje pois kuunneltua viestiä. Sen sijaan sähköpostin kirjoittaminen kyllä blokkaa tehokkaasti kuuntelua, sillä se käyttää samoja aivoalueita.

Kasettikirjat pitäisi kyllä muistaa, sillä aivoilleni sopii ihan mukavasti sellainen käsityö-kuuntelu-moniajo.

Hosti: ihanaa :).

Miisa: vähän sitä pelkään, että minullakin helposti naamakirjailu veisi tilaa muilta puuhilta. Se ei käy päinsä, sillä nyt jo tuntuu siltä ettei minulla ole tärkeisiin/mukaviin asioihin riittävästi aikaa.

Omppu kirjoitti...

Naamakirja on Aikarosvo. Ei hyötyä! Silti siellä joskus lorvin. En todellakaan millään koulutunnilla sitä tekisi. Epäkunnioittavaa (nimim. Myös hikipinko).

Hehkuvainen kirjoitti...

En pidä aikarosvoista. Joiltakin ei voi välttyä, mutta yritän vielä vastustaa Facebookia.

blueberry kirjoitti...

Mä oon tässä miettiny monta kertaa Facebookista lähtemistä, ainakin toistaiseksi. Ihan vaan sen takia, että pääsisin eron käsittelyssä eteenpäin. Tietyt ihmiset ja asiat siellä kuitenkin kääntää vaan veistä haavassa. Eron käsittely on tarpeeksi vaikeaa ilman Facebookiakin...

Hehkuvainen kirjoitti...

Varmasti miettimisen arvoinen asia :/.