15.12.2009

Virtapiikki


Viime perjantain pikkujoulut olivatkin niin kivat, että on ollut takamus hellänä monta päivää. Pelasin nimittäin lähes koko illan innokkaasti Wii-keilailua, ja tukijalan pakara tuntuu tosissaan käytetyltä. Heittokädestäkin löytyi aivan uusia lihaksia. Pikkuisen meinaa naurattaa, että rampautin itseni ottamalla kapulan heiluttelun melko fyysisesti. No, kokeilkaa itse joskus, kyllä se ihan liikunnasta käy.

Meno ei silti ollut totista vaikka tosissani pelasinkin. Illan ihanin kommentti tuli nuorelta luokkatoveriltani: "susta ei Hehku ollenkaan huomaa ettet oo juonut mitään koko iltana". Voi miten nätisti sanottu se, että olen luonnostani niin estoton ja perverssi että sulaudun loistavasti sievässä nousuhumalassa olevien joukkoon. Iloinen on luontoni, oi.

Nyt olenkin melkoisen energinen, kun pakkaset vihdoinkin saapuivat. Olen jostain kumman syystä melkeinpä parhaimmillani, kun pakkasta on reilut kymmenen astetta.

Kaikkialla on hirmu kaunista ja jotenkin valoisampaa. Taivas on aamuisin turkoosinmusta, ja auringonnousut ovat värikkäitä. Lumi kimaltelee ja narskuu jalan alla. Kuuran kuorruttamat kasvit näyttävät kalliilta joulukoristeilta ja pakkanen saa hiukset tuoksumaan savuisilta. Täällä on ollut tuuletonta ja taivas on ollut kirkas.

Oikeastaan ainoa asia, mistä en tässä pakkasessa pidä, on staattinen sähkö. Näillä keleillä hiuksillani on maanis-depressiivinen olo. Depressiivisessä vaiheessa ne liimaantuvat pitkin päätä ja maanisessa vaiheessa ne leijuvat sähköisinä ympäriinsä. Fleecetakkini rätisee ja paukkuu kun otan sen yltäni. Jos kaikki vaatteeni olisivat keinokuituisia, iskisin varmasti kipinää kulkiessani. Saan jatkuvasti napakoita sähköiskuja metalliesineistä ja ihmisistä.

En tiedä olenko jotenkin keskivertoihmistä sähköisempi. Ilman sähkövarauksella on kuitenkin selkeästi vaikutusta olooni. Sen huomaa aina ukkosella. Kun myrsky kerää voimiaan, oloni on kurja. Sitten kun pilvien sähkövaraukset purkautuvat salamoina, oloni paranee. Zap zap, hyvä tuli.

Pakkasten on luvattu jatkuvan, ja mietinkin tässä että pistäisinkö ihan patterin päälle. Ei niinkään siksi, että täällä olisi mitenkään liian viileää (+21), vaan oikeammin siksi että lämpimässä on mukavampaa nakuilla.

Oi katsokaa kuinka hienosti aasi juoksee sillan yli!

Mies saapuu perjantaina Suomeen joululomansa kunniaksi. Minun lomani tosin alkaa reilusti myöhemmin. Ensi maanantaina on vielä ihan normaalisti koulua ja tiistaina sitten jonkinlainen joulujuhla. Motivaatio osallistua on alhainen, mutta en minä nyt ala lintsata kun olen koko syksystä selvinnyt ilman ainuttakaan poissaoloa (so far so good).

Toivon, ettei joululomalle tule mitään koulutehtäviä. Läksyt ovat ärsyttäviä. Niitä ei tule kovinkaan usein, mutta sitten kun niitä tulee niin ne ovat hankalia ja aivoja solmuunnuttavia. Tai vähintään ärsyttäviä. Tänään hikoilin matematiikan tehtävien parissa. Nopeastihan ne olisi tehnyt jos kopioisi vain kaavaa, mutta kun minulla on semmoinen vamma että haluaisin ymmärtääkin jotain. Prosenttilaskuja yäk. Olen aina ollut niissä äärimmäisen huono, ja olen edelleen.

No, ei voi olla hyvä kaikessa.

6 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Miä saan kans sähkäreitä pakkasella joka paikasta ja olen onnistunut hajottamaan pari tietsikan hiirtä kun en ole muistanut maadoittaa itseäni.

Prosenttilaskuissa (ainakin yksikertaisemmissa) auttaa kun miettii miten laskisi aleprosentteja kaupoissa...

Alitsa kirjoitti...

Eipä olisi pikkujoulut hyvät, jos ei niiden jälkeen olisi takamus hellänä...:P

Mustikkamaa kirjoitti...

Mä saan koirasta sähköiskuja kun silitän sitä. Saa koira siis akupunktiohoitoa samalla, tai sähköshokkihoitoa, miten sen nyt sitten ottaa 8).

Salla kirjoitti...

a) Hehku: Säilytettävä pimeältä suojattuna, noin -10 asteessa
b) muista mitä sanoin jo koulussa: laske aina ensin paljonko on yksi prosentti

H. kirjoitti...

Ainoa vaikea asia prosenttilaskussa on selvittää, mitä kysytään. Sen jälkeen vastaus löytyy yhdellä viidestä mahdollisesta yksinkertaisesta laskutoimituksesta. Vinkki: 'kuin' tulee aina nimittäjään.

Hehkuvainen kirjoitti...

Villasukka: jestas! Minä en sentään ole hajottanut mitään... sinä taidat olla übersähköinen.

Alitsa: no sitä minäkin! :D

Mustikkamaa: sähköshokkeja todellakin!

Salla: a) minusta tuntuu että ennemmin valolta suojattuna :P
b) niinhän sinä sanoit, ja aika pitkälle tuolla yritänkin edetä

H.: kiitos vinkistä! Luulen, että sain kotitehtäviä miettiessä jonkinsortin pikkiriikkisen Oivalluksen, mutta se tuskin kantaa kovin pitkälle. Veikkaan, että riittävästi tympäännyttäviä toistoja tekemällä oivallus kasvaa. Tai sitten ei.