16.11.2009

Tyly ämmä


Minusta on kuulkaa tullut häirikkö. Olen alkanut tiuskia opettajille. Ja se on ennenkuulumatonta.

Olen aina ollut hiljainen ja kiltti koululainen. Opettajani ovat olleet auktoriteetteja, eikä minulle ole tullut mieleenikään (ainakaan avoimesti) kyseenalaistaa sitä. Jos mölyjä on, ne pidetään mahassa. En tietenkään ole pitänyt kaikista opettajistani, mutta olen sentään kunnioittanut heitä ihmisinä ja ammattilaisina. Myös opettajat tekevät virheitä, se on selvää, ja aikaisemmin olen suhtautunut niihin lähinnä hiljaisen ymmärtäväisesti (tai itsekseni naureskellen). Sisällä on saattanut kiehua, mutta kansi on pysynyt visusti kiinni.

Mutta nyt kiehuu yli.

Hyvä esimerkki on äidinkielenopettajamme, jonka selkärangattomuutta ja turhan verkkaista tahtia me kaikki ihmettelemme. Ei ole mitenkään tavatonta, että hän jaarittelee kerrassaan turhia asioita. Kaikki tuskastuvat, kun mitään fiksua ei tapahdu. Olisi pitänyt tänään saada oppilaiden ilmeet ikuistettua, kun opettaja totesi että "minusta olisi kiva ottaa vähän rauhallisemmin, kun meillä on välillä niin kova tahti". Jos etenisimme yhtään hitaammin, menisimme jo taaksepäin.

Niinpä sitten eräänä päivänä minulta meni tyystin hermo. Napsahti. Taisi olla vielä migreenikin puskemassa päälle, ja silloin sensuuri ei kyllä pelaa sitäkään vähää mitä yleensä. Kun opettaja oli taas kerran käyttänyt puolet tunnista aivan turhan asian selvittämiseen, hän tiedusteli olisiko jollain jotain kysyttävää. Minulla oli. "Joo, voidaanko mennä jo eteenpäin?" Enkä kysynyt sitä mitenkään nätillä äänenpainolla.

Samainen opettaja selvitti meille viime perjantain etätehtäviä, ja puhui jatkuvasti viidennestätoista päivästä. Kaikki kyllä tiesivät, että perjantai on kolmastoista päivä, eivätkä välittäneet siitä että opettaja "taas vähän sekoilee". Tai eivät ainakaan mitenkään ilmaisseet sitä että välittäisivät. Hetkellisen mielenhäiriön johdosta päätin korjata opettajaa. Asiat voisi ilmaista nätisti, jos on pakko ölistä. "Opettaja, onkohan tässä nyt joku sekaannus, kun minä ihan luulin että perjantai on 13. päivä...?" Se olisi ihan korrekti tapa. Mutta ei. "Kolmastoista!", huutaa Hehku kesken opettajan lauseen.

Ei ehkä kuulosta tässä nyt isoilta jutuilta, mutta olivat. Minua ainakin on järkyttänyt. Eihän opettajalle puhuta tuolla tavalla! Kaikki kyllä ajattelevat samalla tapaa kuin minä, en ole ainoa turhautunut. "Etkö ole ihan samaa mieltä", kysyin luokkatoverilta. "No joo, mutta en ikinä sanoisi sitä noin tylysti", vastasi hän. Niin. Minä olen ainoa joka avaa suunsa (ja päästää ulos sen valtavan sammakon).

Eikä äikänmaikka ole ainoa, joka on joutunut tulilinjalleni. Ärtymys ajaa kunnioituksen yli. Minulla on mielipide, enkä näköjään ajattele ennen kuin sanon sen.

Mutta en pitäisi itseäni ainoana syyllisenä. On minulla sellaisiakin opettajia, joiden silmille en hypi. Sellaisia opettajia, jotka pitävät kuria ja tietävät sekä paikkansa että arvonsa. He ovat auktoriteetteja. Eivät ankaria tai julmia, mutta tietyllä tapaa oppilaiden yläpuolella (niin kuin opettajan kuuluu ollakin että häntä voi arvostaa). Ikävä kyllä toiset eivät vain osaa.

Äidinkielenopettajamme toimii tässä varoittavana mallina. Hänellä on aina tapana kysyä että mitä mieltä me olemme tehtävistä ja haluammeko tehdä niitä. "Mitäs mieltä olette, tehdäänkö näin?" "Haluaisitteko te tehdä tämän tehtävän?" Tuollainen toimii ehkä silloin, kun työskennellään korkeintaan viiden hengen ryhmissä. Mutta kun ryhmässä on kaksikymmentä oppilasta, ei opettajan pidä alvariinsa kysellä että haluavatko oppilaat tehdä tehtäviä (jotka kuuluvat opetussuunnitelmaan), vaan opettaja määrää että nämä tehtävät tehdään eikä siitä nutista.

Jos opettaja ei ota johtajan asemaa, sen pyrkii ottamaan joku muu. Jos koiran omistaja ei toimi lauman johtajana, koira alkaa ottaa omia vapauksia. Lemmikkikoiraa ei ole tarkoitettu johtamaan ihmislaumaa, eikä oppilasta ole tarkoitettu ottamaan vastuuta opettajasta ja luokasta, joten hämäristä valtakuvioista seuraa väistämättä ongelmia.

Pahinta on tosiaan se, että opettaja tuntuu hakevan minulta hyväksyntää ideoilleen. Hän on huomannut napakkuuteni, ja tuntuu pitävän minua luokan äänitorvena ja koossapitävänä voimana. Olen toki otettu siitä, että minun uskotaan suoriutuvan vastuutehtävistä, ja hoidan ne jos niitä minulle tulee. Mutta ennen kaikkea kaipaisin nyt sitä, että opettaja ottaisi paikkansa ja minä voisin rauhassa olla sillä tasolla millä muutkin oppilaat ovat. Nyt valtasuhteet ovat jotenkin vinksallaan, eikä se tunnu hyvältä. En ole koskaan käyttäytynyt näin epäkunnioittavasti ja tahdittomasti opettajia kohtaan.

Minusta on tullut tyly ämmä. Psykiatrini olisi varmasti mielissään.

13 kommenttia:

Turutar87 kirjoitti...

Hooo! Jänskää lukea noin samalla tavoin ajattelevan ihmisen blogia! Olen NIIIN monesti ollut itsetuhon (ihanvähän vaan liioottelua) kun jälleen yksi nössöopettajista KYSYY opiskelijoilta (1.vuoden pk-pohjaiset = 16v luokka täynnä, meidän muutaman aikuisen lisäksi) että haluaisivatko nämä tehdä sitä ja tätä! Ja samoin biologian opettaa eksyy aiheistaan ja tuijottaa kaukaisuuteen kun hukkaa taas asian punaisen langan.. "Noh noh, pojat älkääs nyt pelatko koko tuntia korttia siellä takarivissä" .___. vielä multakin pinna katkee... sitten varmaan päädyn pihalle koko koulusta, mulla ei meinaan sensuuri toimi kun napsahtaa.. TSEMPPIÄ SULLE, sinulla on oikeus saada KUNNON opetusta! :)

Metta kirjoitti...

Niinpä juu, opettajat on usein ärsyttäviä. >_<

Siksi (osittain siksi) en ikinä ala opettajaksi, vaikka kuinka kaikki sanoo että se musta tulee. EI TULE! Oon opettanut satunnaisesti tanssia ja saksankieltä ynnä joskus vähän matikkaa ja sitäsuntätä, enkä yhtään tykkää siitä ihmisestä joka musta tulee. Niin että en tasan ala elannokseni opettaa ihmisiä. Enkä varmaan edes olis siinä hyvä.

Samaan aikaan kun itse tarkkailee muita, myös muut tarkkailevat itseä. On välillä hämmentävää tajuta, että muut on ihan samanlaisia kuin itse on. Samaan aikaan kun itse tarkkailee opettajaa, opettaja tarkkailee itseä (kaikkia oppilaita toki, mutta silmäänpistäviä tietty eniten).

Olikohan mulla joku pointti? Mahdollisesti joskus olikin.

.mm- kirjoitti...

Muistan aikanaan hoitsukoulussa, että siellä oli tuollaisia opettajia käytävät pullollaan :D. Meidän piti jopa keksiä joillekin kursseille arviointiperusteet itse. Sellaista "keksitään pyörä uudelleen" -meininkiä muutenkin. Se koulu jäi multa kesken, toivottavasti tuo sun koulus kuitenkin pääosin parempi, ettei jää homma puolitiehen. Tsemppiä!

Alitsa kirjoitti...

Hyvä, Hehku! Näytä niille kurittomille opettajille kaapin paikka! Toisaalta, on kyllä ammattitaidon puutetta ja puhdasta laiskuutta heillä tuo, että kysyvät oppilailtaan neuvoa.

Ja selkeästi pelkäävät oppilaitaan he. Ärsyttäväähän se on, minullakin palaisi kyllä käämit tasan tarkkaan...

Elegia kirjoitti...

tiedätkö, että sanoit viimeisessä lauseessa sen, mikä minullekin tuli heti mieleeni: Psykiatrisi olisi mielissään!

Tunnistan tämän kirjoituksesi kautta niin paljon entistä itseäni. En uskaltanut sanoa vastaan enkä rohjennut esittää mielipiteitä saati korjata, jos jokin asia selkeästi esitetään väärin.

Terapian myötä löysin uskalluksen avata suuni ja puolustaa itseäni ja mielipiteitäni. Joskus noita ylilyöntejä tulee, kun ei jaksa olla kohtelias tai asiallinen - minulle tulee niitä edelleen, mutta tuon "vapautumisen" aikana niitä tuli vielä enemmän.

Ei, sinusta ei ole tullut tyly ämmä - sinusta on tullut rohkea!

Pellon pientareella kirjoitti...

Onneksi olkoon, sä olet oikealla tiellä. Sinulla on oikeus vaatia laadukasta opetusta, jos annat aikaasi ja maksat siitä, että seuraat opetusta. Tietty asiat voi sanoa monella tavalla, mutta ymmärrän täysin, että käämi palaa välillä. Ehkä voisit jäädä keskustelemaan opettajan kanssa kahdestaan ja antaa yksityiskohtaista palautetta - ihan objektiivisesti, rakentavasti mutta napakasti? Siitä hyötyisi (jos ope osaa ottaa onkeensa) koko luokka ja sinä. Palautetta Suomessa saa ihan liian vähän, ja se auttaisi niin paljon kehittymään ja parantamaan.

Omppu kirjoitti...

Hyvä, hyvä! :-)

Susikairan akka kirjoitti...

Juurikin heittäytyisin samoille linjoille psykiatrin kanssa; siis olen oikein tyytäväinen! Niin sitä pitää Hehku! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Viikonlopun aikana verenpaineeni on laskenut normaalille tasolle. Otsaan kasvanut kyrpäkin on tasoittunut mukavasti.

Turutar: anna palaa vaan :P!

Metta: ei täällä mitään pointteja tarvita!

mm: ai että arviointiperusteetkin keksitään itse? No se on jo melko erikoista :o.

Alitsa: on tämä rankkaa. Kahden vuoden koulutus tekee hermoraunioksi.

Elegia: kiitos :).

Pellon pientareella: meille on kerrottu, että saamme jossain vaiheessa antaa opetuksesta ihan kirjallista palautetta. Siispä aion sitä antaa. Pyrin kuitenkin tekemään sen edes jollain tapaa rakentavasti. (Ja itse asiassa en maksa opetuksesta, se on ilmaista.)

Omppu ja Akka: *taputtelee itseään olalle* ^_^

Yamaba kirjoitti...

Jep, hyvä vain. Kunnioitan sinua. Minun oppilaani korjaavat minua jatkuvasti, mistä heitä kiitän. Ei mokien pitäisi antaa jäädä elämään.

Tosin korjaan minäkin heitä. Puolin ja toisin, päämääränä se että lopputulos olisi hyvä. Auktoriteettirakenteen ei tarvitsisi olla kovin jyrkkä aikuisten opiskelijoiden kanssa. Sen vaarana on, että he ottavat mallia, ja heistä kasvaa tylyjä auktoriteetteja työmarkkinoille.

Silloin kun on palautteen aika, niin anna sitä suoraan. Kukaan ei opeta opettajia yhtä hyvin, asiantuntevasti ja tehokkaasti kuin hänen oppilaansa. Minä olen oppilaideni kouluttama opettaja, ja olen töissäni nykyään hyvä. Itse itseäni tässä kehun, mutta tiedän tarkkaan mistä puhun.

Hehkuvainen kirjoitti...

Tack.

Kyllä sen tosiaan täytyy toimia puolin ja toisin - sekä palautteen antaminen että sen vastaanottaminen.

Palautteen vastaanottaminen ja itsensä sen pohjalta kehittäminen ei ole helppoa. Nostan sinulle siis hattua.

ArualMaria kirjoitti...

Been there, done that... Minua ärsyttää kovasti lusmuilevat opettajat - on se nyt prkl, jos ei saa kunnon opetusta. Ja niitä on nähty lukion jälkeen puutarhakoulussa ja valitettavasti edelleen yliopistossa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hei ArualMaria, kiva kun jätit kommentin :). Ollaan vaan jatkossakin tylyjä ja vaaditaan itsellemme parempaa ja parasta!