23.11.2009

Talvilepo


Luonto siirtyy talvilevolle myös neljän seinän sisällä. Vaikka viherkasvini eivät osallistu ruskaan vaan pysyvät yleensä vihreinä läpi talven, on pimeällä vuodenajalla selvät vaikutukset kasvuun.

Värinokkoseni tuntuu horrostavan. Se puski vielä hetki sitten lehtiä tuttuun tapaan (niin että sitä sai jatkuvasti olla uusimassa), mutta nyt se on jämähtänyt. Se on tyystin pysähtynyt, ja herää sitten taas kevätauringon myötä. Toivottavasti.

Pitkälle syksyyn ahkerasti kukkinut mustanmerenruusuni siirtyi tiskialtaan alakaappiin talviunille. Se on minulla nyt ihan ensimmäistä vuotta, joten vähän jännittää että kuinka saan sen keväällä sitten uuteen kasvuun. Tiedän kuinka se teoriassa toimii: keväällä minun pitäisi kaivaa kuivasta mullasta kukan käpyjä ja istuttaa ne uudestaan. Ja sieltä sitten pitäisi ponnahtaa kukkanen. Katsotaan sitten.

Kohtalonköynnös on minulla nyt ensimmäistä talvea, ja se kuulema saattaa pudottaa kaikki lehtensä lepokautenaan. Saapi nähdä, kuinka käy. Viime talvena kovasti kärsinyt muratti sai kesällä kunnon kasvupyrähdyksen ja tuntuu olevan nyt voimissaan. Se taitaa viihtyä keittiössäni. Toivon, että se ei tänä talvena päädy puolikuoliaaksi.

Se selvisi tässä hiljattain, että kodinonni ei taida olla minun kasvini. Tai ei ainakaan tässä asunnossa. Ostin erään kukkakaupan loppuunmyynnistä kodinonnen puoleen hintaan, ja alku sujuikin mainiosti. Sitten se ryökäle vain kuoli. En tiedä missä meni pieleen. Luulen, että huoneilma saisi olla kosteampi. Jotenkin minä sen tapoin. No, ehkä kokeilen joskus toiste uudestaan.

Metta antoi minulle kiinanruusun pistokkaan. Se on nyt vesilasissa juurtumassa. Katsotaan jaksaako se nyt juurtua näin pimeänä aikana, ja jos jaksaa niin jaksaako sitten kasvaa. Toivon, että se viihtyy luonani.

Sitkeyttä, pikkuiseni. Jaksakaa tämä tuleva talvi. Kyllä se kevät sieltä sitten taas vuorollaan tulee, vaikka juuri nyt ei siltä tunnu. Nukkukaa hyvin.

6 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Miun kodinonnet kuolee aina. Siis ihan aina. Koululla mulla on kohtalonköynnös kirjastossa ja se tosiaankin pudottaa kaikki lehtensä näin talvella, ryhtyy kukkimaan kevättalvella ihan yllättäen ja vasta sitten pukkaa lehteä. Kotona kaikki keskittyvät lehtien tuottamiseen kun nuo karvaiset puutarhurit käyvät harventamassa vähän turhan ahkeraan...

punkkariina kirjoitti...

Kodinonni on todella hankala kasvi, se vaatii lähinnä kasvihuoneen viihtyäkseen. Mä tiedän ainoastaan yhden ihmisen jolla se on viihtynyt, ja silläkin se oli terraariossa sammakkoa ilahduttamassa..

Nan kirjoitti...

Minullakin on ihan samoja kokemuksia kodinonnesta. Ei viihtynyt, vaan kuoli pois.

Minullakin oli joskus kohtalonköynnös (mitähän sille tapahtui?) ja se oli jollain tapaa myös hieman hankala. Pudotteli lehtiään.

Muuten, pääsitkö aikanaan eroon tuhohyönteisongelmasta? Ripsiäisiäkö ne olivat?

Hehkuvainen kirjoitti...

Villasukka: mä olen yrittänyt kasvattaa vasta kahta kodinonnea, ehkä kolmas kerta toden sanoo :P. Vielä on tosiaan lehdet kohtalonköynnöksessä, vähän jännittää että mitä se päättää tehdä.

Punkkariina: ai ai, on se kyllä vaativa. Mutta ei se mitään, onneksi löytyy kasveja jotka menestyvät hoidossani :).

Nan: täällä kokoontuvat kodinonnen tappajat :P. Vaikuttaa siltä, että Provado tosiaan toimi, ja ripsiäinen sai huutia. Sitten se tosin teki toisen iskun vuoripalmuun, joka selvisi ekalla kerralla säikähdyksellä. Sekin on nyt myrkytetty, ja kaikki näyttää hyvältä nyt :).

Hanniina kirjoitti...

Poikkeuksiakin näyttää olevan: hoidossani jo 3,5 vuotta säilynyt (!) palmuvehka voi kyllä vihreästi kesälläkin, mutta uutta vartta se tykkää puskea nimenomaan talvella. Ja silloin sitä tulee nopeasti. Sen kun unohtaa hämärään nurkkaan ja mieleluiten vielä jättää kastelematta - hyvä tulee!

Hehkuvainen kirjoitti...

Poikkeuksia tosiaan on - ja ihan kiva niin :). On talvellakin jotain tapahtumaa, pientä elämää pimeyden keskellä.