9.11.2009

Illat ilman televisiota


"Mitä sä sitten oikein teet kaiket illat?", kysyi luokkatoverini ihan aidosti hämmästyneenä, kun kuuli ettei minulla ole televisiota.

Kotonani on aina aikaisemmin ollut televisio. Olen kasvanut siihen, että olohuoneessa on eräänlaisena keskipisteenä ruutu, josta katsellaan milloin mitäkin. Television ääreen on toisinaan oikein tarkoituksella rauhoituttu, toisinaan ohjelmat ovat pyörineet vain taustalla. Elokuvia, sarjoja, lastenohjelmia, dokumentteja, uutisia ja urheilua. Videoita ja suoraa lähetystä. Luvan kanssa ja ilman. Televisio on toiminut seuralaisena, viihdykkeenä, ärsykkeenä, puheenaiheena ja taustakohinana.

Olen ollut sitä mieltä, että en haluaisi elää ilman televisiota. Voisin, mutta en haluaisi. Olen ollut sitä mieltä, että ilman televisiota elävät ovat jotenkin omituisia. Samalla olen ollut heille hieman kateellinen, sillä olen toki jo pitkään tiennyt että voisin käyttää aikaani paremminkin kuin televisiota katsomalla. En vain jotenkin koskaan tullut muuttaneeksi vakiintunutta käytäntöä.

Eron ja muuton myötä muutos oli helppo toteuttaa. Exä piti televisionsa, enkä minä ostanut omaa. Sain kyllä pitkäaikaislainaan digisovittimen koneeseeni, ja käytinkin sitä aluksi varsin ahkerasti. Sittemmin sekin jäi, ja nyt voin ihan rehellisesti sanoa televisioluvan tarkastajalle ettei täällä ole lupaa vaativia laitteita.

Ja koulutoverilleni vastasin, ettei minulla ole ollut mitään vaikeuksia täyttää televisiottomia iltojani. Onhan noita harrasteita. Television ohjelmakartta ei toimi kalenterinani. Toisin sanoen minä en koskaan sano ystävilleni etten ehdi, kun Salkkarit/Onnenpyörä/Lemmenlaiva tulee justiinsa. Pystyn keskittymään lukemiseen, käsitöihin ja kirjoitteluun paremmin nyt, kun en voi pistää television taustamölinää päälle.

Ruudun tuijottaminen ei ole kuitenkaan varsinaisesti vähentynyt, se on vain muuttanut muotoaan. Se on nyt aktiivisempaa, tehokkaampaa, keskittyneempää ja valikoidumpaa. Katselen ohjelmia netistä - silloin kun se minulle parhaiten sopii. Nettitelevisio on televisio minun makuuni: näen vain ne ohjelmat jotka haluan nähdä juuri silloin kun haluan ne nähdä (ja ainakin toistaiseksi ilmaiseksi). Ja hyvin usein huomaan, että oikeastaan minulla on mielekkäämpääkin tekemistä kuin muutamien harvojen ohjelmien seuraaminen.

Illat menevät helposti tietokoneen ääressä. Nyt, kun tapaan karvaisempaa puoliskoani vain netissä, olen entistä innokkaampi pikaviestimen (onpa jotenkin typerä sana) käyttäjä. Jutustelen usein ystävieni kanssa tuntikausia. Kirjoittelen sähköposteja ja kirjeitä, päivitän blogia ja luen toisten kirjoituksia. Luen uutisia, kuuntelen musiikkia ja tutustun typeriin ja vähemmän typeriin asioihin. Toisinaan koneella pyörii joku DVD-elokuva, toisinaan vaikkapa Knalli ja sateenvarjo (hieno Yleisradion kuunnelma, ottakaa ohjelmaanne). Ja yllättävän paljon saan aikaa kulumaan ihan puhtaaseen säätämiseen (taidan olla jo menetetty tapaus, älkää yrittäkö pelastaa).

Kone korvaa helposti television, ja tuo vielä paljon lisää. Voin varsin mainiosti elää ilman televisiota, se on helppoa. Mutta tietokoneesta ja nettiyhteydestä en luovu. Tosin en sano etten koskaan.

8 kommenttia:

Nan kirjoitti...

Ymmärrän hyvin elämän ilman televisiota. Minulla on televisio ja jopa tallentava digiboksi, mutta voisin silti hyvin kuvitella eläväni ilman TV:tä. Nykyäänkin mieluiten teen kaikkea ihan muuta kuin katselen sitä, joten en ihan täysin ymmärrä sitä, jos ilman telkkaria ei olisi muka mitään tekemistä...

Tosin tykkään kyllä katsella erilaisia dokumentteja, ja erityisesti venytellessä on mukava katsella jotain, joten sikäli telkkari + tallentava digiboksi yhdistelmä on kiva. Telkkari on mielestäni hyvä renki, mutta huono isäntä.

Mustikkamaa kirjoitti...

Mä olin ilman televisiota nelisen vuotta, ja voisin edelleen kuvitella olevani ilman. Aika vähän mitään sarjoja telkusta katselen, jos jotain niin dvd:ltä tai nettitelkusta. Ja nuo pystyy katsomaan tietokoneenkin kanssa ;-). Katsotaan, odottaisko mua taas telkuton elämä... tolkutonta. BYHYYYYY SNIIF :'(.

Avaruushiiri kirjoitti...

http://www.theonion.com/content/news/report_90_of_waking_hours_spent

Juuri eilen hoksasin, että minulle TV on jo pitkään toiminut lähinnä multimediasoittimena. Hyviä sarjoja tuli katsottua silloin kun niitä vielä tuli. Elokuvat on niin helppo taltioida boksille, että sinne ne sitten jäävätkin. Mitäpä noista, I have places to go and people to be.

Mutta Knalli & sateenvarjo on loistava sarja. Radio 1, TV 0.

Yamaba kirjoitti...

Joo, mutta kyllä me televisiota katselemattomat ihmiset oikeasti olemme outoja.

Päivänsäde kirjoitti...

Hyvin tässä on menty kohta 2 vuotta, ei voi sanoa ilman tv:tä, mutta ilman digiboxia. Joskus tekis mieli kattoo tv:tä, mutta vilkaisu ohjelmiin osoittaa ettei juuri silloin oo mitää kivaa menossa. Toki jotkut elokuvat ois kiva nähdä, ja jotkut sarjat, mutta mitäpä tuosta kun ne tulee siihen aikaan kun oon menossa nukkumaan (tai ollu unten mailla jo hyvän tovin). Tv:stä on kyllä mukavampi kattoo deeveedeitä kuin koneelta (ainakin seurassa)...tai ehkä se on vaan tottumiskysymys.

Koneesta sen sijaan en luopuisi. Mun kallein ja rakkain omaisuus, jota varjelen hengelläni. ;D

Hehkuvainen kirjoitti...

Nan: totta, televisio on huono isäntä. Ei kannata alkaa sen orjaksi.

Mustikkamaa: voi kulta pieni :/. Jaksamista sinne!

Avaruushiiri: pitäisikin kuunnella pari jaksoa taas... ehkäpä kohta!

Yamaba: puhu vaan omasta puolestasi :P.

Päivänsäde: kyllä minäkin elokuvia mieluummin katson isolta ruudulta tai kankaalta, mutta näyttö kelpaa paremman puutteessa.

Elegia kirjoitti...

Meillä ei ole ollut telkkaria muuttomme jälkeen. En ole pahemmin sitä kaivannut, vaikka joskus ehkä olisi kiva vain hypätä sohvalle peiton alle (täällä on aika koleaa usein sisällä) ja jäädä töllöttämään jotain.

Mutta aika harvoin tällaisia toiveita tulee emmekä edes harkitse toosan hankkimista.

Hehkuvainen kirjoitti...

Sinulla on siellä varmasti paljon parempaa nähtävää/katseltavaa :). Peiton alle käpertyessään voi onneksi töllöttää vaikka kirjaa. Kuvakirjaa, jos ei jaksa lukea :).