11.9.2009

Kiroileva kanaemo


Luokkatoverini lähestyi minua taannoin kysymyksellä:

"Kiroileksä Hehku koskaan?"

"Kyllä kiroilen. Näytänksmää siltä etten kiroilisi?"

"No joo. Kun sä oot tommonen seesteinen ja tyyni ja hallittu."


Hän jätti lisäämättä että olen kiltin näköinen. Minä jätin valistamatta että olen vain tympääntynyt ja väsynyt. Kiva tietysti, jos onnistun koomassani näyttämään seesteisen arvokkaalta enkä vain armottoman kyllästyneeltä.

Koulussa opin tuntemaan paitsi toisia, myös itseäni. Kanaemopiirteet pullahtavat helposti esiin ryhmätilanteissa. Olen huvittanut ja ärsyttänyt itseäni olemalla huolissani muiden asioista tavalla, joka menee jo aikuisten ihmisten älykkyyden aliarvioimiseksi.

Opettajat laittavat usein tunnin alussa nimilistan kiertämään ja oppilaat saavat siihen sitten laittaa rastin läsnäolonsa merkiksi. Minä en kerta kaikkiaan kykene rajoittamaan toimintaani siihen, että piirrän rastin kun lista tulee kohdalle. Ei. Minun täytyy seurata, että lista varmasti kiertää kaikkialla, ettei kukaan jää välistä. Ihan niin kuin se nyt olisi millään lailla minun tehtäväni.

Samoin huolehdin aina nimenhuudossa siitä, että kaikki huomaavat nimeään huudettavan. Joskus opettajat pitävät nimenhuutoja kesken tuntien, niin että opiskelijat ovat enemmän tai vähemmän keskittyneitä koulutehtäviin tai vieruskaverin kanssa jutteluun. Silloin saattaa helposti jäädä huomaamatta että opettaja mutisee nurkassa jotain nimenhuudon kaltaista. Muutamaan otteeseen olenkin sitten kiljaissut että "on Taina/Jussi tuossa", etteivät vain tulisi merkatuiksi poissaolleiksi.

Niin, minä olen juuri se joka huolehtii siitä ettei kukaan jää liiaksi yksin. Minä olen se joka varmistaa, että myöhemmin mukaan tullut oppilas pääsee opiskeluissaan ajan tasalle ja osaksi ryhmää.

Kanaemo.

7 kommenttia:

Urpoturpo kirjoitti...

Oijj... Olisipa joskus minunkin luokalla ollut sinun kaltaisia henkilöitä... Mutta kun ei. :I

Villasukka kirjoitti...

Meitä on sitten kaksi :) Tänä syksynä olen tutoroinut kahta opettajaa (vaikka vain toinen nimettiin minulle...), olen jakanut järjestyssääntöjä, arviointiohjeita ja vaikka mitä kaikille, kun en luota, että muut tutorit hoitavat homman. Tiedän olevani rasittava, mutta kun nyt vaan olen sellainen ;)

Salla kirjoitti...

Onneks alkaa osata kohta kaikkien oppilaiden nimet (niitä on mooooonta). Sit ei tartte pitää nimenhuutoja vaan merkkailee ite sillä aikaa ku ne lapsukaiset puuhaa jotin tehtäviä...

Hehkuvainen kirjoitti...

Urpoturpo: no, en minä tiedä onko minusta nyt niin suuresti kellekään siellä hyötyä... lähinnä tämä ominaisuus vain kuluttaa typerällä tavalla omia voimiani.

Villasukka: niin, sehän se on, ei ole luottoa ja uskoa siihen että hommat hoituvat. Tuttua. Tosin toisinaan se pitää ihan paikkansa. Jatka vain samaan malliin, mikäli se tuntuu sinusta luontevalta :).

Salla: muistipeli! :D

Alitsa kirjoitti...

Hehku ja Villasukka: nyt ollaan kolmistaan. t. Mrs. Kanaemo

Metta kirjoitti...

Tämähän laajenee sujuvasti siihen, että tuntee syyllisyyttä kaikesta. Jos joku jäi ilman ruokaa, se on luultavasti minun syyni kun en sanonut sille että kannattaa tulla ajoissa. Jos jollakulla on huono päivä, olen varmasti tehnyt jotain väärin. Jos joku kysyy jotain enkä osaa vastata, jos jollakulla palelee jalat, jos taivas putoaa...

Hehkuvainen kirjoitti...

Alitsa: mukaan vaan joukkoon sekavaan :D.

Metta: voi ei, ei kannata laajentaa tuommoiseen :/.