14.9.2009

Hikipinkoilun lyhyt oppimäärä


Kympin oppilas, hiljainen ja tunnollinen. Tekee aina kotitehtävänsä ja viettää vapaa-aikansa nenä kiinni kirjoissa. Opettajan lellikki ja eturivin mallikansalainen. Niin, hikipinkohan se siinä. Hikari, hikke, pinko.

Haluan korjata yhden suuren väärinkäsityksen ja tehdä mullistavan paljastuksen: hikari ei vietä vapaa-aikaansa nenä kiinni koulukirjoissa, sillä hikari on laiska. Hikari haluaa päästä helpolla eikä halua haaskata aikaansa ja energiaansa opiskeluun. Joudun varmasti esittämään joitakin esimerkkejä tämän uskomattoman väitteeni tueksi. Hyvä, tässä niitä on.

Hikari on tunnilla hiljaa. Ei siksi, että välttämättä kuuntelisi, vaan siksi että hän näyttäisi kuuntelevalta. Hikari tietää, että opettaja muistaa tämän arvosanoja antaessaan ja helposti pyöristää numeroa ylöspäin koska oppilas vaikutti tunneilla tarkkaavaiselta ja kiinnostuneelta. Opettaja ei tiedä, että oikeasti hikke mietti sitä kuinka irstailisi miehen kanssa jos se olisi paikalla eikä toisessa maassa työkomennuksella.

Hikari on hiljaa myös siksi, että haaveidensa lomassa oikeasti kuulisi mitä opettaja sanoo. Tämä on kaiken hikariuden ja laiskuuden perusta. On tärkeää kuulla ja ymmärtää ohjeet oikein heti ensimmäisellä kerralla. Vie valtavasti energiaa, jos joudut jatkuvasti kyselemään kavereiltasi että "siis mitä meidän pitikään tehdä". Lisäksi kaverin käsitys annetusta tehtävästä voi olla väärä, tai hänen antamansa ohjeet epätäydelliset, jolloin teet varmasti turhaa työtä - pahimmassa tapauksessa joudut tekemään tehtävän kahdesti. Tällaista ajanhaaskausta ei hikari halua harrastaa.

Kuunnellessaan hikari saa opettajalta myös hyviä vinkkejä, joiden avulla voi loistaa kokeessa tai tehtävissä. Nämä ilmaiset pisteet menevät täysin ohi niiltä, jotka kokivat tarpeelliseksi jutella vierustoverin kanssa BB:n uusimmista tapahtumista kesken tunnin. Hikari haluaa viettää vapaa-aikansa aivan muissa puuhissa kuin kokeisiin lukien. Tunnilla kuunteleminen vähentää lukemisen tarvetta dramaattisesti.

Hikari suorittaa kuunnellessaan myös hienovaraisempaa tarkkailua eli opettelee tuntemaan vihollisensa. Hikari ei koskaan nuoleskele opettajaa, vaan hän tietää miten opettaja toivoo vastattavan, ja käyttää tätä tietoa häikäilemättömästi hyväkseen. Hän tietää opettajan heikot kohdat ja osaa iskeä niihin neuvottelutilanteissa. Hikari ei ole opettajan lellikki. Valtakuvio on oikeasti aivan toisin päin: hikarilla on opettaja hyppysissään. Ovela pinko saa usein opettajalta paljon anteeksi ja voi täten laiskotella entistä enemmän.

Etätehtävät ja itseopiskelu ovat hikarille kauhistus. Se, että tunteja ei pidetä jonkun typerän urheilupäivän tai opettajan koulutuksen takia, on useiden mielestä mahtavaa mutta masentaa hikaria. Opetussuunnitelman asiat on kuitenkin käytävä läpi, ja jos niitä ei ehditä käydä läpi tunneilla, joutuvat oppilaat tekemään etätehtäviä. Hyvin usein opettajat kehittävät varsin pirullisia, hankalia ja aikaavieviä tehtäviä, eikä se miellytä laiskaa hikaria, joka mieluummin käsittelisi asiat helpommin eli nukkuisi tunnilla silmät auki.

Hikari ei kapinoi tai valita, sillä hän ei viitsi. Hän kyllä näkee ja ymmärtää opiskelun epäkohdat, mutta ymmärtää myös sen, että kaikkia asioita ei voi korjata. Hikari ei tuhlaa energiaansa tyhjänpäiväiseen valittamiseen ja purnaamiseen, vaan tekee tyynesti sen mitä käsketään. Ei siksi että olisi vallitsevien toimintatapojen ehdoton kannattaja, vaan siksi että se on yksinkertaisesti paljon helpompi ja vaivattomampi ratkaisu.

Kaikessa toiminnassaan hikari pyrkii siis siihen, että selviäisi opiskelusta mahdollisimman vähällä vaivalla. Teistä suurin osa on varmasti jo jättänyt opiskelut taakseen, mutta älkää kuvitelko etteikö näistä tiedoista olisi hyötyä työelämässäkin.

Miksi ottaa huonoja numeroita, kun hyviä voi saada niin vähällä vaivalla!

Ryhdy sinäkin hikariksi, pääset vähemmällä!

20 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Kiitos, näistä tiedoista ON hyötyä työelämässä... Njaa njaa, pitänee tarkkailla kakaroita enempi... Siis kaikki kirjoittamasi on tavallaan tuttua, mutta ei sitä kuvitellut muidenkin tekevän (vaikka tiesikin niiden tekevän niin). Ymmärsikö kukaan mitään?

Villasukka kirjoitti...

Amen. Osuit tasan tarkkaan naulan kantaan ja kirjoitit minun koulu-urani ;)

Hanniina kirjoitti...

Ei tarvitse tehdä paljoakaan voidakseen nauttia keskivertoa paremmasta koulumenestyksestä. Kun kuuntelee oppitunneilla / luennoilla silloin, kun tulee jotain itselle uutta, ja on muulloin sävyisästi kuuntelevinaan, ei tarvitse ikinä ihmetellä.

En ole ikinä ymmärtänyt näitä "elämä seis, torstaina on tentti" -ihmisiä. Jos on opetuksessa fyysisesti paikalla melkein aina ja henkisestikin useimmiten, ei kokeisiin tarvi kuin kerrata vaikeat sanat. Jos sellaisia siis edes oli, ja jos viitsii. :)

Mie taas kirjoitti...

Hyvin sanottu! :-) Kymppeihin asti en ole koskaan pystynyt/osannut/jaksanut/viitsinyt, mutta miekin hoksasin sen, että paljon vähemmällä pääsee, kun kuuntelee, mitä ja miten se opettaja kertoo.

Nan kirjoitti...

Näinhän se menee :) Täälläkin yksi hikke ilmoittautuu! En olisi varmaankaan osannut yhtä hyvin kirjoittaa tästä asiasta, josta tunnistan itsenikin tosi hyvin. Pidän itseänikin ennemmin hieman laiskana kuin älyttömän ahkerana opiskelijana, mistä syystä minun täytyy käyttää opiskeluun käytettävä aika mahdollisimman tehokkaasti.

En minäkään pidä etätehtävistä, kun silloin joutuu tekemään oikeasti hommia. Raahaudun myös vaikka sairaana luennolle, koska siten pääsee opinnoissa helpommalla kuin opiskelemalla itse kotona.

Kuuntelen opettajan puhetta juuri siten, että mitä asioita hän pitää tärkeinä ja panostan niihin. Saatan lukea ennen tenttiä paniikinomaisesti, mutta todennäköisemmin olen lueskellut asioita jo ennen tenttiä, joten pieni kertaus yleensä riittää. Enkä siis todellakaan juttele kaverin kanssa tunnilla, sehän olisi ajanhaaskausta! Osaan vetää kasvoilleni kiinnostuneen ja kainon ilmeen, mikä tuntuu miellyttävän opettajia. En kuitenkaan ole koskaan nuoleskellut opettajia (sekin olisi keino, joka voisi joihinkin opettajiin toimia).

Otan siis suht helpolla aika hyviä numeroita. Olen yrittänyt soveltaa tätä mallia töihini ja luulen jo hieman onnistuneenikin. On nimittäin monia keinoja käyttää työaikaansa ja samalla näyttää ahkeralta ;) (oikeasti ei ole kiva todeta olevansa pohjimmiltaan aika laiska - vaikka toisaalta oikeasti kiinnostavissa asioissa osaan olla tosi reipas ja ahkera)

Anonyymi kirjoitti...

Nappiin meni tuokin kirjoitus. Oon yksi laiskimpia ihmisiä maan päällä, mutta mitä nyt peruskoulun jälkeen (silloinhan en hikipinkouden hienoutta ymmärtänyt) on tullut vuosia opiskeltua, oon tasan tarkkaan mennyt tuota tietä! Ja ai että kun on helppoa! Meidän luokalla varsinkin kun loput tuntuu olevan sieltä tyhmemmästä päästä ja nuorempia, niin vaan hölöttävät ja ärsyttävät minua ja opettajaa ;D Opettajat ottaa musta usein ns hengenheimolaisen, ja antavat anteeksi jos en jostain kumman syystä saanutkaan jotain ihan just tiettyyn aikaan valmiiksi. Muahahaaa

Avaruushiiri kirjoitti...

Tässähän on havaittavissa yhtenevyys siihen itsessään ilmiselvään tutkimustulokseen, että älykkään ihmisen aivot eivät suinkaan työskentele enemmän vaikean tehtävän parissa kuin vähemmän fiksut aivot, vaan päin vastoin: älykäs siis toimii tehokkaammin.

Tämä on myös kriittinen huomio, jonka tämä muuten hyvä ja analyyttinen kirjoitus jättää huomiotta: hikari saattaa olla laiska ja tehdä minimimäärän töitä, mutta hänen pitää myös olla keskimääräistä älykkäämpi. Jos opettajan tyylin nyanssit vain eivät aukene tarkkaavaisellakaan kuuntelulla (puolivillaisesta kuuntelusta puhumattakaan), tai jos ei tunnista tärkeää asiaa kaiken pedagogisen diibadaaban seasta yhdellä korvallisella, on pärjätäkseen turvauduttava hikipinkoilun sijasta perinteiseen hikoiluun. Taikka opettajan nuoleskeluun.

Saoka kirjoitti...

Hikariksi tunnustaudun minäkin. En osaa keskittyä lukemaan sellaista, mikä ei kiinnosta, joten paremmat tulokset saa aikaan kuuntelemalla tunneilla :-)

Omppu kirjoitti...

Allekirjoitan tietyin varauksin. En koskaan koulussa mieltänyt itseäni hikariksi, mutta varmaankin sellainen olin. Toisaalta kun ei ollut kavereita joiden kanssa jutella tunneilla, keskityin piirtelemään koulukirjoihin prinsessoja ja heppoja. Ja siinä sivussa kuulin, mitä ope puhui (ellen ollut liian syvällä päiväunissa).

Kun teki kotitehtävät heti koulun jälkeen niin oli vielä muistissa open jorinat, ja loppupäivä olikin vapaata aikaa lukemiseen. Kokeisiin ei tarvinnut päntätä, sen kun kerran vain luki alueen läpi.

Helppoa! :-)

Alitsa kirjoitti...

Jaahas, hikarius herättää vahvaa keskustelua! Laiskiainen olin minäkin aikanani, olen edelleen ja tulen aina olemaan. Mutta hikipinkona vedetään tää elämä läpi, ihan helppouden vuoksi!

Ipo kirjoitti...

"Hyvin usein opettajat kehittävät varsin pirullisia, hankalia ja aikaavieviä tehtäviä, eikä se miellytä laiskaa hikaria, joka mieluummin käsittelisi asiat helpommin eli nukkuisi tunnilla silmät auki."

Täsmälleen! :)

Mä olen laajentanut tuon tunneilla nukkumisen käytännön myös työelämään, nimittäin kokouksiin. Kunpa mitään muuta ei oliskaan, niin pärjäisin ihan hyvin. (Valitettavasti kuitenkin on.)

Yamaba kirjoitti...

Taas hyvä ja tarkka kirjoitus. Tuollaiset opiskelijat ovat opettajankin kannalta kullan arvoisia. Asiallista toimintaa puolin ja toisin. Hankalimpia ovat ne, jotka eivät oikein mitään osaa eivätkä viitsi, mutta yrittävät tavalla tai toisella päästä suosioon.

Metta kirjoitti...

Näinhän se on. Kun kuuntelee tunnilla, ei tarvitse lukea kokeisiin. :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Whee, hikarien kokoontumisajot :D! Kylläpä tämä kirvoitti kivasti kommentteja. Vastakommenttini ovat ikävä kyllä tylsiä ja lyhyitä, mutta huomatkaa että hymyilen sentään paljon :D.

Salla: ymmärsi :).

Villasukka: jotenkin arvelin, että sinä ymmärrät mistä kerron :).

Hanniina: niin aivan :).

Sie taas: hyvin hoksattu :).

Nan: oi miten pitkä ja hieno kommentti :o! Kiitos :).

Anonyymi: sanopas se, kyllä ne hölisijät osaakin ärsyttää!

Avaruushiiri: osuit aivan oikeaan, tarkkanäköinen ystäväni ;D.

Saoka: hyvä kun rohkeasti tunnustat :).

Omppu: aina kannattaa olla sopivasti varautunut. Hieman humoristinen kirjoitukseni kun on melko... oikaiseva tietyissä kohdin :).

Alitsa: hyvä me!

Ipo: hyvä sinä!

Yamaba: kiitos :).

Metta: no minä kyllä kuuntelen ja luen. Tosin useimmiten muistan paremmin kuulemani kuin lukemani.

Annie kirjoitti...

Jep jep, olin hikari (muiden mielestä) ja olin tylsistyä kuoliaaksi, mutta samalla halusin saada hyvät numerot, jotta pääsisin eteenpäin elämässä. Ja olihan opiskelu oikeasti kivaa, mutta muiden mielestä sellainen oli nössöilyä. No ne kovikset on edelleen siellä, mistä minä lähdin jo ajat sitten. Mutta kukin tavallaan, ei siinä mitään.

Muistan kun kerran erehdyin avoimesti näyttämään opelle tylsyyteni ja hän piti minulle puhuttelun koko luokan edessä. Sitten taas aloin viitata, että saisin sen kympin. Mutta ei se ollut open vika. Olen itsekin ollut opettaja ja tiedän, että hitaampien tahdissa laahataan ja nopeammat kärsivät. Tasokurssit pitäisi palauttaa, ei se ole elitismiä vaan tosiasioiden tunnustamista. Ei hitaus ole sama kuin huonous. Lukuaineissa hitaat loistavat usein käytännön aloilla ja toisinpäin.

Omppu kirjoitti...

Kieltenopiskelu tosiaan vaikeutui huomattavasti peruskoulussa, kun tasoryhmät poistettiin.

Omppu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Omppu kirjoitti...

Sori. Tulee näköjään näitä kaksoiskommentteja vahingossa.

Mrs.Marple kirjoitti...

Unohdit muuten tuosta lyhyestä oppimäärästä sen, että kotiläksyt tehdään suurinpiirtein samantien kun ne on annettu, siinä tuntien lomassa. On valmiiksi tehtynä ja iltapäivällä voi tehdä mitä huvittaa..

Hehkuvainen kirjoitti...

Annie: kiva kun jätit kommentin :). Muistelen, että englannin tunnilla olen jättänyt viittaamatta kun opettaja kyseli niin typeriä (=helppoja).

Omppu: tasoryhmät ovat minulle ihan outo juttu, en ole varmaankaan koskaan törmännyt sellaisiin. Voisi olla kivaa joskus kokeilla.

Mrs. Marple: ah, niin! Kiitos lisäyksestä :).