22.9.2009

Asento!


Pidin tänään äidinkielen tunnilla puheen. Sen kuultuaan opettaja oli valmis uskomaan että olen käynyt armeijan. Läpi olisi mennyt sekin, että olen sotilasarvoltani kersantti. (Se opettaja on ihan täysin vietävissä, ks. Hikipinkoilun lyhyt oppimäärä.)

Ai miten niin tyylini on toisinaan sotilaallisen jämäkkä...? Puheeni aihehan oli niinkin sotilaallinen kuin kuvitteellisen firman ruokalaremontti.

No, se on kyllä totta että olen napakka. Olen aina ollut hyvä tiivistämään ja tiedottamaan. Minulla ei ole tarvetta johtaa, mutta minulla on tarve saada aikaan. En siedä jahkaamista enkä epämääräisyyttä. On hyvä kuunnella kaikkien mielipiteet ja ottaa huomioon ideat ja ehdotukset, mutta jonkun on johdettava joukkoa. Jonkun on otettava ohjat käsiinsä ja organisoitava toiminta. Ja se joku on usein minä. Odottelen aina, että josko joku muu haluaisi olla äänessä, mutta useinkaan ei halua. En halua johtaa, mutta usein minun on pakko. Minulla on ilmeisesti kaikki mitä siihen tarvitaan: lyhyt pinna jahkaamisen suhteen, kuuluva ääni ja jämäkkä ote asioihin.

Niinpä se on nyt vähän turhan usein mennyt (koulussa ja muualla) siihen, että kun kerran yhdessä ei saada asioita sovittua, niin sitten tehdään niin kuin minä määrään. Kun demokratia ei toimi, astuu valtaan diktatuuri.

Eräs toinen opettaja kiitteli minua tunnin jälkeen. "Ihanaa kun olit niin aktiivinen." Oli hyvin hilkulla etten vastannut turhautuneena että "no saakeli, pakko on olla, kun ei täällä muuten tapahdu mitään". Sen sijaan hymyilin - ja jään odottamaan hyvää kurssiarvosanaa.

6 kommenttia:

Hanniina kirjoitti...

Jälleen kuin omasta näppäimistöstä, siis ajatus. Sinä sen sijaan näpyttelit, minä en. :)

Mutta näinhän se on: jos sattuu vaikka olemaan sellainen ihminen, joka sanoo ja panee töpinäksi, muut vähintäänkin sopeutuvat siihen, elleivät ala jopa odottaa "moottorina" toimimista. Ja sitten sitä miettii, onko jotenkin liian pomottava tai liikaa esillä... ei ole. Kun ei ketään kuitenkaan viitsi pesismaila kourassa komentaa aktiivisemmaksikaan. Tai alaikäisiä voi, peruskoululain puitteissa, mutta ei aikuisia. Harmi.

Villasukka kirjoitti...

Just noiden piirteiden takia minusta taisi tulla opettaja. Ja opettajienkin laumassa minä olen se joka pistää homman pyörimään kun muut yhä jaksavat jahkailla... Tänään viimeksi epämääräinen sakki pyöri opehuoneessa pohtimassa onko asia näin vai noin? Kävin kysymässä asianomaisilta! Eipähän tarttenut miettiä enää ja voi jatkaa omia töitään.

Hanni kirjoitti...

Sie saat takulla hyvän kurssiarvosanan tuolla menolla. Ja montakin.

Urpoturpo kirjoitti...

Kun demokratia ei toimi, astuu valtaan diktatuuri.

Ja missä sanat ei riitä, siellä tarvitaan mustaa nokialaista.

Lepo vaan... :)

Omppu kirjoitti...

Saman olen huomannut. Jos tahtoo saada asiat toimimaan ja vielä silleen kuin itse haluaa, pitää ottaa komento. Mä vaan en ikinä viitsi(si).

Hehkuvainen kirjoitti...

Hanniina: niin, välillä tulee miettittyä että ei kai ne muut nyt luule että mää ihan pakosti haluan olla jatkuvasti äänessä... toivottavasti eivät. Kivasti tuntuvat muutkin rohkaistuvan hommiin sitten kun minä istun tarpeeksi jääräpäisesti tuppisuuna.

Villasukka: varmasti osaltaan tämän takia minua niin usein luullaankin opettajaksi. Kyllä tarvitaan sellaisia ihmisiä jotka tarttuvat toimeen, muuten mikään ei pyöri missään!

Hanni: ikävä kyllä pitäisi kai osatakin jotain että saisi niitä hyviä arvosanoja, kertoo nimimerkki "en kyllä koskaan kelpaa kirjanpitäjäksi". No, ei auta muu kuin rohkeasti yrittää :).

Urpoturpo: :P

Omppu: on raskasta olla se komennon ottaja. Siksi minäkään en viitsi(si).