4.8.2009

Ei pöllömpää


Olen pian lukenut ensimmäisen vanhoista päiväkirjoistani. On se kyllä kamalaa luettavaa, ei voi muuta sanoa. Kamalaa, ja samalla jotenkin herttaista. Pojat ne on silloinkin olleet päällimmäisenä mielessä. Hassun herttaista on se, miten olenkin saanut kirjoitettua käsittämättömän monia sivuja jostain ihan mitättömästä asiasta. Mitään ei ole oikeasti tapahtunut, ja minä olen ihan täpinöissäni! Huomaan, etten ole tässä asiassa muuttunut juuri lainkaan. Olen edelleen onnellinen niin pienistä asioista, että se on jo säälittävää. Eihän minun sovi alkaa seurustella, kun menisin varmasti täysin sekaisin onnesta. Ei pumppu kestäisi rakkaudentunnustuksia.

Vaan ehkä nälkä kasvaa syödessä. Ehkä sitä jotenkin turtuu, niin ettei jokainen kosketus ja jokainen katse aina muljauta sisuskaluja samalla tapaa. Eihän sitä muuten ihmiset kykenisi esimerkiksi kirkkohäihin. Olen kuullut, että se on kumman jännä paikka se alttari. Vaikka vierellä on rakas ja turvallinen ihminen, ja vaikka kirkko on täynnä tuttuja, niin kuulema siinä silti meinaa väkisin täristää. Enkä yhtään ihmettele.

Kummasti meinasin vallan liikuttua lauantaina, kun alttarilla seisoi yksi vanhimmista ystävistäni. Tuntui jotenkin hassulta, että niin vain sekin räkänokka on kasvanut aikuiseksi naiseksi. Että nyt se ihan oikeasti on tuossa ja sanoo tahtovansa. Sukunimikin vaihtui, kuinkahan minä senkin nyt oppisin muistamaan. Kaikki on entisellään, mutta silti jotenkin mikään ei ole samalla tapaa kuin ennen.

Minunkin elämääni hiipii muutos - koulu alkaa viikon kuluttua. Vielä en ole oikeasti ehtinyt jännittää enkä oikeastaan ajatellakaan asiaa. Kävin ostamassa uuden penaalin. Hymyilyttää. Koulureppua en sentään osta, vaikka sehän nyt pitäisi kaikilla kouluun menijöillä olla. Sen sijaan aion hemmotella itseäni kosmetologikäynnillä.

Aion hemmotella itseäni tällä viikolla muutenkin, sillä luvassa on paljon hauskaa. Maanantai-ilta meni klassikkoelokuvien parissa, tiistaina on luvassa stand up-komiikkaa, keskiviikkona improvisaatioteatteria, torstaina intiaaniaiheinen luento ja sunnuntaina elävää musiikkia. Ja kaikki tämä ilmaiseksi.

Sain reissussa ollessa soitettua sossuun. Etuuskäsittelijäni oli hyvällä tuulella ja siksipä rohkenen arvella, että asiat järjestyvät. Synttärilahjaksi saatu mustanmerenruusu kukkii. Sain ystävältäni pellavamekon lahjaksi. Ilta oli lämmin ja kaunis.

Voisi mennä huonomminkin.

7 kommenttia:

Räkänokka kirjoitti...

Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa! Taidan kaivaa sen Puerto Ricon reissun päiväkirjan esiin ja laittaa sulle s-postina parhaat palat!
Jäi vaan meiltä se cooperi juoksematta....
Onnenpotku persuksille koululaiselle!

Ipo kirjoitti...

Ai, sulla on ollu synttärit. Parhaimmat onnittelut minunkin puolestani!! :)

Ja paljon tsemppiä koulun alotukseen!

Hehkuvainen kirjoitti...

Räkänokka: voi ei, ei mitään parhaita paloja... XD Kiitos onnenpotkusta, sitä tarvitaan varmasti!

Ipo: joo, oli mulla synttärit. Maaliskuussa :D. Sain silloin mustanmerenruusun käpyjä, jotka istuttelin. Nyt se kukkii :).

Alitsa kirjoitti...

Koulun alku on aina ihanaa! Vasta teroitettujen lyijykynien tuoksua sinne!

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos :).

Yamaba kirjoitti...

Kymmenen vuotta on aika pian lukea omaa tekstiään. Vasta 20-30 vuoden päästä siitä alkaa olla riittävän kaukana. Se on sitten jo vieraan ihmisen tekstiä, jota ei tarvitse hävetä.

Hauskaa koulunodotusta.

Hehkuvainen kirjoitti...

On melkein pitänyt pitää taukoa lukemisesta, niin kamalaa teksti on :D. Etäisyyden ottaminen auttaa moneen asiaan. Kiitos, pian se koulu jo alkaakin eli odotus on lopulta aika lyhyt :).