29.6.2009

Oli synkkä ja myrskyinen mieli


Unikirjoissa kerrotaan usein, että unessa nähty talo kuvastaa unennäkijää itseään. Mitähän minusta mahtaa kertoa se, että viime yönä unessani oli paritalo, jonka kovin erilaisia puolia asutti yksi ja sama henkilö? Toinen puoli oli sisustettu jollekin semihipille prinsessalle: kukkia, perhosia, hempeitä sävyjä, kepeää ja naisellista. Toinen puoli taas oli goottiviettelijättären paheiden pesä: mustaa, verenpunaista, synkkää ja kaikkea muuta kuin kilttiä. Näitä kahta puolta yhdisti salainen käytävä, jota pitkin kaksoiselämää viettävä asukas sujuvasti siirtyi identiteetistä toiseen.

Minä olin unessani miespuolinen poliisi, ja olin tämän synkän naisen luona koska häntä epäiltiin murhasta (eikä syyttä, sillä hän tosiaan oli tappanut useita ihmisiä). Vaivuin täysin hänen lumoihinsa (mikä toki oli hänen tarkoituksensakin) ja päädyimme sänkyyn. Tyttö tykkäsi kovasta menosta, ja sehän sopi minulle. Muuten meni kivasti, mutta sillä naisella olikin penis.

Ja vasta pääsin sanomasta, ettei iltaisin pidä puhua panemisesta, kun sitten näkee ihan levottomia unia. Niin.

***

Minä en pidä tästä helteestä. Minua ei ole rakennettu tällaista ajatellen. Aivot sulavat, enkä saa mitään tehdyksi (siksi ei blogissakaan ole mitään kerrottavaa). Ei niin että aivan välttämättä pitäisikään, mutta kyllä tämä jatkuva velttous käy hermoille. Päätä särkee jatkuvasti ja olen kärttyinen. Olen rasittunut, voimaton ja kyllästynyt. Kun kämpän lämpötila useana päivänä peräkkäin kiipeää kolmeenkymmeneen asteeseen, ei minua huvita enää mikään.

Veikkaan, että osan vitutuksesta ja uupumisesta saa aikaan tämä tauti, joka ei millään jätä minua rauhaan. Paneudun sairastamiseen kunnolla. Onhan tämä selkeästi jo pois menossa, mutta saisi mennä pois nopeammin. Huomattavasti nopeammin. Sairastelun ja helteen tuhoavan yhteisvaikutuksen vuoksi näytän kamalalta. Vanhalta. En todellakaan näytä elinvoimaa hehkuvalta nuorelta naiselta, joka nautiskelee kauniista kesäsäästä. Näytän vuosiani vanhemmalta, kärsineeltä, hoitamattomalta, rupsahtaneelta, räjähtäneeltä, haalistuneelta, karhealta, kitkerältä, rypistyneeltä, rumasti parkkiintuneelta ja rasvaiselta. Vituttaa.

***

Megavitutusta ei yhtään helpota huoli tulevasta. Opiskelijan talous on sellainen, että tulen varmasti viettämään unettomia öitä miettien kuinka selviän. Opiskeluaikana saan 747,60 euroa kuussa (opintoraha + asumislisä + opintolaina). Ei, anteeksi, kuukausitulot ovat 723,00 euroa, sillä opintotuesta menee 24,60 euroa ennakonpidätystä. Ihan ilman liiketalouden perustutkintoakin tiedän, ettei se riitä. Sossun täti saa jatkossakin setviä hakemuksiani.

Huomenna menen pankkiin juttelemaan opintolainasta. Hirvittää, mutta ei auta. Eiköhän siellä asiat selviä siihen malliin, että ymmärrän minkälaisia papereita allekirjoitan. Pitää samalla reissulla lakkauttaa puhelinlaskun suoraveloitus. Ihan siltä varalta, että joudun joskus pyytämään lisää maksuaikaa.

Vuokraemännälle pitäisi jossain vaiheessa soittaa, että en todennäköisesti pysty maksamaan vuokraa sinä päivänä kun olemme sopineet, sillä tuet tulevat tilille paria päivää sovittua maksupäivää myöhemmin. En usko että se on mikään ongelma, kunhan asiani asiallisesti esitän, mutta vituttaa silti, ihan periaatteesta. Olen aina maksanut vuokrani ajoissa. Aina. Niin kuin kaiken muunkin. Koskaan en ole ollut velkaa, koskaan en ole maksanut myöhässä tai jättänyt maksamatta. Koskaan en ole edes ostanut mitään osamaksulla.

Tiedän kyllä, että asioilla on tapana järjestyä, mutta juuri nyt ei tunnu siltä. Juuri nyt minua vituttaa.

15 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Mä näin viimeyönä unta mun lapsuudenkodista. Remppasin seiniä uuteen uskoon; vanhat, vuosia seinillä roikkuneet kuviotapettikaistaleet (mitä liekin; kuitenkin halkeilivat jo) saivat lähteä irti ja uutta valkoista maalia tuli tilalle. Vanhemmat innostuivat maalailemaan muuta kämppää. Mistäköhän tämä kertoo!?

Mulla on kuvioihin tullut maanantaivitutus. Joka hvetin maanantai. Armotonta.

Mimmu kirjoitti...

Mä en ole kyllä koskaan noin erikoisia unia nähnyt vaikka erikoisia näenkin. :D

Ei mikään asia voi muuten olla helteen vika. Ei vaan voi. Mä ainakin nautin vaikka nytkin näyttää olevan se 30 astetta sisällä lämmintä. Aina voi onneksi lähteä ulos varjoon. :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa: mielenkiintoinen uni :). Ehkäpä jonain päivänä ymmärrät sen merkityksenkin ;). Maanantaivitutus kuulostaa kamalalta!

Mimmu: erikoinen :o? Ei, kyllä tämä oli varsin tavallinen uni kaikella tapaa :D. Ja kiva jos nautit, niin varmasti moni muukin :).

Ipo kirjoitti...

Todella erikoinen uni - sun aivot on kekseliäät ja se on hienoa! :)

Koita jaksaa kuumuuden keskellä tai jos et jaksa, niin lähetä osa kuumuudesta mun niskaan. Mä siedän sitä kyllä, jopa pidän siitä. (Yleensä palelen Suomessa lähes 365 päivää vuodesta.)

Parantuos pian!

Hehkuvainen kirjoitti...

Jestas, ehämmää uskalla kertoa täällä niitä erikoisia unia ku tavallisetkin ovat teistä erikoisia :D. Tai ehkäpä jonain päivänä katonki että miten teiän käy jos läväytän tänne semmosen unen jonka jälkeen mullakin on wtf-olo :P.

*lähettää kuumia aaltoja Ipolle*... eiku :D.

Nan kirjoitti...

Olipa kieltämättä mielenkiintoinen uni :D (Katselin itse painajaista viime yönä ja se ei ollut kiva...)

Nämä helteet alkaa kyllä kiristää päätä, mukava huomata, että en ole ainoa :) Tuntuu, että kaikki nauttivat siitä ja hehkuvat hyvää oloa ja nauttivat auringon polttavasta tunteesta ihollaan. Minä vain tuskastun: kotonani on myös lähes 30 astetta eikä siellä pysty olemaan siten, että olisi hyvä olla. Nukuttuakaan en saa, kun hiki vain virtaa. Töissä vastaavasti taas palelen, kun siellä ilmastointi tohottaa täysillä (mitä järkeä?).

En edes tiedä, mitä näillä säillä voisi tehdä. Ihmisiä ei oikein kiinnosta tavata, kun on itsellä niin vaikea ja tukala olla. Uimaan olisi kiva mennä, jos saisi aikaiseksi.

Pikaista paranemista!

Alitsa kirjoitti...

Juu, loppu helteille saapi tulla minunkin puolestani, huono olo...:( Ja tänään sain uudet silmälasit, joissa vahvuuksia on hieman korjattu, joten nyt on tuplahuono olo: näen toki kirkkaasti, mutta päässä huippaa...

Juu, tuo opiskelijan kurjuus on kertakaikkiaan epäreilua! Millä logiikalla päättäjät perustelevat itselleen sen, että opiskelijaa ei pidä tukea niin paljon kuin työtöntä, vaikkapa. Noh, lohdutuksen sanasena mainittakoon, että opintolaina on kovin edullista lainaa, sen halvemmalla ei ostorahaa saa. Mukavampi tietenkin olisi pärjätä ilman, mutta siitä ei nyky-yhteiskunnassa tule mitään.

Avaruushiiri kirjoitti...

Jätän tuon finanssipuolen kokonaan kommentoimatta, koska muuten alkaisi itseäkin v*tuttaa, eikä semmoinen passaa tänään, kun tulee Tärkeitä Vieraita. ^_^'

Sitä vastoin kerron omasta unitalostani. Se on ainoita yhtään mielenkiintoisempia asioita mitä yleensä unistani muistan. Se näyttää harvoin aivan samalta, mutta on yleensä hämärästi valaistu ja aina täynnä ahtaita käytäviä, ovia ja sokkeloisia portaikkoja. Se ei ole koskaan pelottava vaan kiehtova paikka (silloinkaan kun pakenen siellä jotakuta tai jotain), mutta kiertelen aina sitä ristiin rastiin ja kipuan kerroksia.

Mahtaisi ammattiauttajalla olla hymy herkässä tätä tulkitessa. 8P

(Lukiessani kesän kunniaksi paljon Christietä törmäsin hänen varhaiseen novelliinsa House of Dreams, a.k.a. The House of Beauty, jossa unitalo rinnastuikin päähenkilön rakastettuun ja hänen omaan kohtaloonsa. Mystinen, vaikkei mysteeri. Dame Agatha jaksaa aina yllättää.)

Hanni kirjoitti...

Mie kun olen vanha (kuten olen joskus maininnut ennenkin), olen opiskellut aikana, jolloin ei ollut muuta rahaa opiskeluun kuin lainaraha. Jollei ollut ökyrikkaat vanhemmat, harvalla oli. Kaikki piti maksaa lainasta, myös vuokra kokonaisuudessaan. Lisäksi oli lukukausimaksu erikseen. Asumistuesta ei kukaan ollut kuullutkaan. Yksi hyvä puoli siinä oli: motivaatio nopeaan opiskeluvauhtiin oli suuri. Kyl sie pärjäät, usko vaan! Velan otto on kurjaa, mutta usein pakollista.

Hehkuvainen kirjoitti...

Nan: ah, kanssakärsijä! Koitetaan selvitä, ei tätä hellettä enää kauaa kestä. Painajaiset eivät ole kivoja, onneksi katselen niitä itse todella harvoin.

Alitsa: ei mitään logiikkaa ole tässä hommassa, ei. Mutta räpisteltävä on, jotenkin rämmittävä eteenpäin :/. Toivon, että olosi paranee pian!

Avaruushiiri: mielenkiintoinen talo, eikä tokikaan tarvitse olla ammattiauttaja että kommenttisi lukeminen hymyilyttää ;).

Hanni: kiitos tsempistä, sitä tarvitsen :).

Villasukka kirjoitti...

Miä näin alkuviikosta taas unta koulusta (=työpaikasta). Meillä oli ihan uusi rakennus (oikeasti on tulossa uusi siipi) ja se oli niiiiiin sekava. Ei hissiä, ei karttaa, olin ihan pihalla ja kuljetin mukanani painavaa sanakirjakassia ja nauhuria. Lopulta löysin kielistudion. Pitkä ja kapea huone, jossa oli vain yhden oppilaan pulpettirivi - siis tosi pitkä huone. Opena oli yksi ihan oikea kollegani, joka opasti minua studion käyttöön, että paina tästä sinisestä pallosta ?!?!?

Joo, kyllä viime talvena, kun oli tosi rankkaa ja synkkää, soittelin tai ainakin viestittelin päivittäin yhden perheellisen kamun kanssa (on niin kaukana, ettei nähdä kuin max kerran vuodessa) just tyyliin, että söin tässä mustikkapiirakkaa ja löhöän nyt sohvalla. Eli et ole ainoa ;)

Susikairan akka kirjoitti...

Se hyvä puoli on, että jos nyt joudutkin ottamaan opintolainaa, et takuulla kuulu niihin, jotka tupiloivat koko lainasumman heti ensimmäisen kuukauden aikana johonkin tyhjänpäiväiseen. Lisäksi osaat hahmottaa menosi, joten itsenäinen asuminen kustannuksineen ei tule ihan puskasta (että esim. wc-paperikin maksaa!!!).

Rutistus!

Hehkuvainen kirjoitti...

Villasukka: jotenkin ahdistavan kuuloinen uni :/. Arjen jakaminen on tärkeää, siitä nauttikaamme jos vain suinkin voimme :).

Susikairan akka: uskoisin tosiaan, että minulla on (inho)realistinen käsitys siitä mitä tämä eläminen kustantaa. Ja kun tarkka olen markoista muutenkin, ei raha ihan tuhluuseen mene. Kiitos rutistuksesta, tuntui kivalta :).

Omppu kirjoitti...

Vihaan hellettä. Vihaan! Ei voi nukkua. Päätä särkee (eilen makasin noin kahdeksan tuntia tappomigreenissä, ensin sulatin pakastimesta kaivetun kylmägeelipakkauksen tulikuumalla päälläni ja sen jälkeen kastelin pyyhkeen kylmällä vedellä ja käärin pääni siihen. Ylösnoustessa meinasin pyörtyä).

Mäkin näen joskus aika mielenkiintoisia unia. Usdein ne tapahtuvat samoissa paikoissa eli unipaikoissa, joista jotkut matkivat oikean elämän paikkoja mutta ovat erilaisia. Jännää.

Hehkuvainen kirjoitti...

Omppu, otan osaa. Välillä vähän turhan kirjaimellisesti :/.