20.6.2009

Ilmianna itsesi


Kun aloitin bloggaamisen helmikuussa 2006, en todellakaan arvannut mihin se johtaisi. Lähdin touhuun avoimen innostuneesti ja ennen kaikkea tutkivasti. Koska olen kiinnostunut ihmisistä ja ihmisen toiminnasta, olin innoissani tilaisuudesta päästä tutkimaan ihmisiä minulle uudessa ympäristössä. Halusin saada selville kaikenlaista. Blogeista on toki tehty ihan oikeitakin tutkimuksia, mutta minulla oli mielessäni omia kysymyksiä.

Millaisia blogeja ihmiset pitävät? Millaiset ihmiset pitävät blogia? Minkälaisia verkostoja bloggaajat muodostavat? Millaiseen verkostoon minä pääsisin mukaan? Millaisia siteitä bloggaajien välille muodostuu, ja miten ne muodostuvat? Saisinko blogin kautta ihan oikeita ystäviä? Miten blogin pitäminen vaikuttaa ihmissuhteisiini? Millaiset ihmiset löytävät minun blogini, ja ketkä heistä jäävät lukijoikseni? Millaisen kuvan ihmiset saavat minusta blogini perusteella?

En mieti näitä asioita jatkuvasti, kerronpahan vain että olen ajatellut asioita. Blogi ei ole minulle ainoastaan paikka jäsentää ajatuksiani, se on hieno tutkimus- ja havainnointikenttä. Veikkaan, että suhtaudun bloggaamiseen hieman syvemmin kuin suurin osa kirjoittajista. En hysteerisesti, vaan vain tarkemmin. Usein voi myös vaikuttaa siltä, ettei minulla ole lainkaan itsesensuuria, mutta kyllä sitä on. Olen hyvin tarkka siitä, mitä kirjoitan. Mutta vaikka miettisin pääni puhki (ja sitä en aio tehdä), en koskaan voi kirjoittaa niin etteikö minua voitaisi ymmärtää väärin.

Mitä pidempään pidän blogia, sitä suuremmin on todennäköistä että suhteellisen satunnainen ohikulkija ei saa minusta oikeaa kokonaiskuvaa. Tätä olen miettinyt useasti viime aikoina.

Kuinka hyvin minut tuntevat ne, jotka ovat olleet mukanani alusta asti? Koska olen ollut kirjoituksissani aina rehellinen, uskon että melko hyvin. Mutta on muistettava, että vaikka kirjoitankin todellisista tunteistani, teoistani ja ajatuksistani, ne ovat kuitenkin vain osa elämästäni. Olen enemmän kuin kaikkien kirjoituksieni summa. Enkä sano tätä siksi, että lukijani eivät sitä omin neuvoin tajuaisi, vaan siksi, että tiedän sen helposti unohtuvan fiksultakin ihmiseltä.

Koska en tosiaankaan oleta, että kukaan jaksaisi lukea kaikkia vanhoja vuodatuksiani, on selkeää että myöhemmin mukaan hypänneet eivät tiedä kaikkea mitä olen kertonut. Ja tietysti kerrassaan pihalla ovat ne, jotka lukevat vain yhden satunnaisen postauksen. Kyseisen postauksen perusteella olen sitten itsetuhoinen itkeskelijä, kiukkuava teini, elämäänsä tyytyväinen kotihiiri, eron tuskaa muisteleva vanhapiika, syntyjä syviä pohdiskeleva runosielu tai happy little bubblehead, jonka elämä on yhtä nami-namia. Mielikuva syntyy heti, niin siinä vain käy, eikä sille voi mitään.

Millaisen kuvan minusta saa blogini perusteella? Ne, jotka eivät ole koskaan tavanneet minua oikeasti, voivat vastata tähän. Ja ne, jotka tuntevat minut oikeasti, voivat kertoa että olenko blogissani jotenkin erilainen kuin oikeasti.

Onko sillä sitten jotain väliä? Ja mitä väliä sillä on mitä joku satunnainen lukija minusta ajattelee? No todellisuudessa sillä ei tietenkään ole mitään väliä, mutta päässäni on (pääni on usein todellisuudesta irrallinen, kuten olette ehkä huomanneet). En missään enkä koskaan halua antaa itsestäni typerää kuvaa. Täällä siltä ei vain voi välttyä, ikävä kyllä. Haluan antaa itsestäni ennen kaikkea todellisen ja kokonaisen kuvan. Se on kuitenkin käytännössä mahdotonta, sillä te, rakkaat lukijat, näette vain osan minusta. Todellisia ja raa'an yksityiskohtaisia osia, mutta silti vain osia.

Ne, jotka ovat seuranneet touhujani jatkuvasti jo pidemmän aikaa, ovat hyvin kärryillä. Mutta toisinaan mietin että olisi kiva saada kyytiin nekin, jotka tupsahtelevat blogiini yht'äkkiä yllättäen. Heille haluaisin antaa jonkinlaisen "previously on this blog"-tietopaketin, jotta he tietäisivät kenen elämää saapuivat juuri seuraamaan. Jotkut ovat tämän hienosti toteuttaneet sellaisella "tietoa minusta"-sivulla tai jonkinsorttisella esittelytekstillä jossain sivupalkissa.

Minusta sellainen on kuitenkin tuntunut jotenkin vieraalta. Tämä on kuitenkin päiväkirja, ei deitti-ilmoitus. Ei jokaisen satunnaisen lukijan tarvitse heti ensimmäisenä tietää että olen vuonna 1981 syntynyt sinkkunainen Tampereelta. Pidän rauhallisista koti-illoista ja maailmanrauhakin ois hei kiva, tittidii. Joo ei. Mutta silti: kun en kerro näitä asioita jossakin yksiselitteisen selvästi, joku voi saada toisenlaisen käsityksen. Ja siinäpä se ongelma onkin. On sinällään se ja sama, että mitä tuntemattomat ihmiset ajattelevat minusta blogini perusteella, mutta en kuitenkaan haluaisi että kukaan saa väärän kuvan minusta.

Pysyikö kukaan perässä? Kuten sanoin, arvelen että mietin bloggaamista hieman syvemmin kuin iso osa kirjoittajista. Monimutkaista, mutta hirvittävän mielenkiintoista tämä on! Näin pitkästi olen jaaritellut, enkä vielä lainkaan päässyt siihen vielä mielenkiintoisempaan asiaan, eli siihen että kuka täällä sitten oikein käy kylässä.

Niin, te, arvon lukijat! Te tiedätte minusta kaiken sen, mitä täällä kerron (ja se on varmasti usein enemmän kuin haluaisitte tietää). Mutta mitä minä tiedän teistä? Aivan liian vähän!

Olen yllättynyt blogimaailman yhteisöllisyydestä ja siitä vuorovaikutuksen määrästä, joka täällä on. Ette ehkä arvaakaan, miten suuresti kommenttinne vaikuttavat minuun ja sitä kautta blogiini. Vaikka minä päätän siitä, mitä ja mistä kirjoitan, niin valehtelisin jos väittäisin ettei teillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Ja tällä tietysti tarkoitan lähinnä niitä lukijoita, jotka jättävät kommentin (tai joiden muuten tiedän lukevan). Kommentit ovat kivoja. Niitä saa jättää myös anonyymisti tai vaikka sähköpostiin, jos ujous yllättää.

Ne lukijat, jotka tunnen oikeassa elämässä, ovat minulle tietysti tuttuja enemmän tai vähemmän läheisesti. Ne lukijat, jotka pitävät omaa blogia, tulevat pikku hiljaa tutummiksi kun saan käydä vastavierailuilla. Se on mielenkiintoista ja monilla tavoin elämääni rikastuttavaa. Mutta entäpä sitten ne, jotka käyvät lukemassa mutta eivät koskaan kerro siitä? Teitäkin varmasti on.

Ja saa ollakin. Olen antanut luvan tirkistelyyn tekemällä blogistani julkisen. Täällä saa käydä kurkkimassa kerran tai kahdesti tai vaikka miljoonasti ja ihan salaa, jos siltä tuntuu. Mutta älkää luulko että minulle olisi täysin yhdentekevää se, että ketä täällä käy. Älkää erehtykö luulemaan ettei minua kiinnosta tietää. Jo pelkästään tämän postauksen lukenut tietää sukupuoleni, ikäni, siviilisäätyni ja asuinpaikkani, kyllä minä haluan tietää vähintään samat asiat lukijoistani. Ja juuri nyt minua kiinnostaa erityisesti se, että kuka on käynyt täällä SeaMonkey-selaimella.

Ilmianna itsesi, jos uskallat ;)!

18 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Hehku, olet syntynyt vasta -81!? Ja minä kun luulin tietäväni vähän enemmän ;))) Jostan syystä olen ajatellut, että olet samaa vuosimallia kuin minäkin (tai korkeintaan vuoden pari jompaan kumpaan suuntaan).

Mutta oikeastaan se ikä ei olekaan muuta kuin numero.

Seurailin sinua jo Vuodatuksessa (silloin satunnaisemmin), joten olen "kulkenut kanssasi" jonkin aikaa. Tietynlainen mielikuvakin on syntynyt (siihen vaikuttaa paljon myös jutut "piilopaikassa").

Jotenkin koen, että vaikka tiedän jonkin verran elämäntilanteestasi, niin enemmän varmaankin olen oppinut tuntemaan sinun ajatusmaailmaa ja persoonaa. Ne ovatkin oikeastaan ainakin minulle tärkeämpiä tietoja kuin jotkin "ulkoiset" tekijät.

Minäkin olen tietyssä mielessä "vakava" bloggaaja. Muutamien blogien pitäjiä (sinä muuten olet eräs) haluaisin jopa oikeasti tavata, koska kirjoitusten perusteella tuntuu, että pitäisin heistä tavattomasti. Nämä ovat sellaisia bloggaajia, jotka koen erityisen välittömiksi ja aidoiksi (ja tietenkin persoonaltaan sellaisiksi, joita haluaisin tavata).

Villasukka kirjoitti...

Ootko sinä noin paljon minua nuorempi? Bloggaaminen mietityttää vakavasti aina välillä täälläkin päässä. Vaikka minulla on käsityö- ja kissakategorioihin luokiteltava blogi, se ei tunnut olevan tarpeeksi. Olen varmaan jo vuoden miettinyt toista blogia, mutta en kuitenkaan saa aikaseksi ja kirjoitan ne kipeämmät kirjoitukset vain omalle koneelle. Meissä on paljon erilaista mutta myös paljon samaa. Nautin uskalluksestasi heittää näkyville välillä aika uskaliaitakin ajatuskuvioita. Tai, uskaliaita näin perikonservatiivisessa maailmassa kasvaneen ja yhä elävän arjen silmin.

Susikairan akka kirjoitti...

Itse aloitin puolihuolimattomasti miettimättä tarkemmin miksi edes aloitin. Nyt on kohta vuosi takana ja jo vain on ollut antoisaa aikaa:) Minä luen kiinnostavat blogit alusta alkaen, juuri siksi että saisin edes jonkunlaisen kokonaisemman kuvan kirjoittajasta. Joskus on ollut aikamoinen savotta, kun ensin lukee 3 vuoden postaukset vuodatuksesta ja sieltä alusta päätyy lukemaan vielä 2 vuotta jonnekin muualle kirjoitettua.

On kyllä mielenkiintoisia tuttavuuksia saanut täältä ja itseasiassa vähän harmittaa asua täällä kaukana, ei onnistu ihan helpolla tapaamiset vaikka tahtoisikin!

Mutta ei, minäkään en ole se salaperäinen monkeytyyppi:)

Toivottavasti flunssa hellittää!

Ipo kirjoitti...

Hee, vähänks houkuttaisi paljastaa täällä kaikenlaista itsestään... Kun noin usutat, mutta eiiiiiiiiiiiiii.

Voin jotain epäolennaisia lisätietoja kertoilla, kuten että luen blogiasi kolmelta eri koneelta käsin ja lukuisilla eri selaimilla (huvinsa kullakin nörtillä, heh), mutta en SeaMonkeyllä ja ylläpidän itse montaa blogia, niin montaa että joidenkin salasanat olen jo aikapäiviä sitten unohtanut. Tällä hetkellä aktiivipäivityksen kohteena on vain 'Kelle kertoisin?' ja yksi realistisempi mutta aihepiiriltään rajatumpi blogi (joka ei varmaan ketään kiinnosta).

Olen todella arka paljastamaan itsestäni asioita netissä (ja ehkä livenäkin)... Sä olet rohkea kun kerroit mm. ikäsi, joka oli mulle pienoinen yllätys! Sä olet kuule HUOMATTAVAN viisas ikäiseksesi, onnittelut siitä! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

No kylläpä minä nyt olen jotenkin hassusti otettu siitä että vakilukijat(kin) luulevat minua kirjoitusteni perusteella vanhemmaksi kuin olen ^_^. Hämmentävää.

Elegia: onko meillä enemmän ikäeroa kuin pari vuotta :o? Enpä olisi uskonut. Vaan eipä sen väliä, ikä on ihan toisarvoinen juttu täällä. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tärkeämpää on tuntea toisen ajatusmaailma. Ja emmeköhän me vielä tapaa ;).

Villasukka: ymmärrän hyvin, että käsityö- ja kissablogi ei tunnu olevan tarpeeksi. Siksi minunkin blogini on niin sekalaista sillisalaattia, kun en vain halua lokeroitua. Hyvä että kirjoitat kuitenkin kipeät jutut pois, vaikka et sitten niitä mihinkään esille laitakaan.

Susikairan akka: nostan hattua viitseliäisyydellesi! On tosiaan kova homma lukea monen vuoden postaukset (mutta totta on, että niin pääsee paremmin sisälle kuvioon). Sinä oletkin blogannut reippaasti, toivottavasti meno ei hidastu vaikka ensihuuma taitaakin olla jo ohi ;).

Ipo: onko sulla useita blogeja :o? No tämä oli ihan uutta minulle! Ja kyllä vaan kiinnostaa, tietenkin.

Urpoturpo kirjoitti...

Hei tuota onko nyt ihan pakko kertoa itsestään jotakin? Siis nyt vain mietin sitä, että jos paljastan itsestäni jotakin, niin miten käy sen salarakkaan pestin?

Kannatan tuota "previously on 24" ...eiku... "previously on this blog" -juttua. Siitä saisi edes jonkinlaisen pienen aavistuksen mitä kirjoittaja tilittää blogissaan. :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Sinulla on tuossa kyllä pointti, Urpoturpo. Mutta mitäs jos teenkin ihan niin omituisesti, että otan salarakkaaksi jonkun jota ihan oikeasti rakastan...? :D Mikään pakko ei ole kertoa itsestään mitään, se on selvä, kerroin vain että minua kiinnostaa tietää ^_^.

Urpoturpo kirjoitti...

Mutta mitäs jos teenkin ihan niin omituisesti, että otan salarakkaaksi jonkun jota ihan oikeasti rakastan...?

Iso höh. :C

Mimmu kirjoitti...

Mä taisin tuossa vkonloppuna avautua jo hetkeksi aikaa tarpeeksi :)

Ipo kirjoitti...

Ääh, se mun toinen aktiiviblogi on ihan aikuisten oikeesti tosi boring. Ei mitään herkullista tilitystä edes, pikemminkin hyvin arkista ja peräti konkreettista asiaa. Pihtailen siis osoitteen kertomista ainakin toistaseks.

Kiva silti, että olet utelias asian suhteen! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Urpoturpo: voi älä masennu, et sinä olisi kuitenkaan siinä hommassa viihtynyt :D.

Mimmu: aivan sopivassa määrin oli avautumista, ei liikaa ainakaan ^_^.

Ipo: pihtari :o! Ole vain, tykkään susta silti <3.

Minja kirjoitti...

Mä voin ilmiantaa kans itteni, käyn täällä lukemassa ihan säännöllisesti, vaikken yleensä kommentoikaan. Saman kaupungin tyttöjä ollaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei suoranaisesti liity asiaan, mutta kun sulla ainakin aiemmin on ollut noita vatsaongelmia, niin oletko tutustunut kemikaalicocktail-blogiin? En tiedä ovatko siellä käsitellyt asiat lähellä sydäntäsi, itse olen ainakin saanut sieltä roppakaupalla hyviä vinkkejä erinäisiinkin asiohin. Sinua esim. voisi kiinnostaa tämä kirjoitus.

http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2008/08/ratkaisu-selittmttmiin-vatsavaivoihin.html

Hehkuvainen kirjoitti...

Minja: kiva kun käyt lukemassa :).

Anonyymi: luen säännöllisesti Kemikaalicocktailia, siinä on mielestäni varsin asiallinen ja mielenkiintoinen blogi :). Myös linkkaamasi postauksen olen lukenut. Minun vatsavaivani eivät sitten olekaan olleet niin mystisiä kuin olisi voinut kuvitella, selviän niiden kanssa kyllä ^_^.

Anonyymi kirjoitti...

No nyt kun kerran käsketään, kerron, että aina ihmettelen, että miksi toi muka kärsii miehettömyydestä, kun sillä on niin mahtava huumorintaju ja itseironia ja mielikuvitus, puhumattakaan lantion-/selänkaaresta?


Minä käyn aina joskus vaklaamassa sua eri koneilta pääkaupnkiseudulla, mulla ei ole omaa blogia, minkä takia en viitsi kommentoidakaan. Tuntuu tyhmältä kurkistella toisten elämään ja ajatuksiin, kun näillä ei ole samaa mahdollisuutta. Ja sitä taas ei ole, koska en selviä siitä, että mun pitäis keksiä blogille ja itselleni nimi, jonka pitäis kuvata mua, olla lämmin, kirpeä, nokkela, viisas, aikaa kestävä, kiinnostava, intertekstuaalinen.... Kauanko esim. sinä mietit blogisi nimeä tai omaasi?

T. Ahven

Hehkuvainen kirjoitti...

Hei Ahven ja kiitos ihanasta kommentistasi :).

Täällä saa kyllä kommentoida blogittomatkin immeiset ja asialliset anonyymit.

Blogin nimeä en muista miettineeni kovinkaan kauaa. Naisen logiikka kattaa näppärästi kaikenlaiset synnit ;).

Nimimerkin kanssa oli enemmän miettimistä. Ehdin kirjoittaa hetken aikaa oikealla etunimelläni ennen kuin vaihdoin Hehkuvaiseen. Alunperin kehitin Hehkuvaisen messengeriä varten.

En muista kuinka kauan sitä mietin, mutta varmasti jonkun tunnin pyörittelin sopivia sanoja mielessäni. Halusin nimen kuvaavan positiivisella tavalla sekä sisäistä että ulkoista olemustani. Nimen piti myös olla selkeästi ennemmin naisen kuin miehen, ja suomalainen. Kyllä se lopulta aika nopeasti löytyi se oikea nimi, ja omalta se on tuntunut :).

Yamaba kirjoitti...

Minä taas luulin sinua nuoremmaksi kuin nyt kerroit olevasi. Viisaana olen kyllä sinua aina pitänyt, mutta hyvinkin nuoret voivat olla viisaita, ja päinvastoin. Tunnen paljon vanhempaakin porukkaa, eikä hitaus ole viisautta, vaikka voi siltä joskus näyttää. Ei se ole iästä kiinni.

Pidän sinua myös sen verran hyvänä kirjoittajana, että joskus, kun elämä on ollut hitaampaa, olen lukenut tämän ja edellisen blogisi lävitse. Lantion kaaresi jäi minullekin parhaiten mieleen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Yamaba :). Hauskaa, että olet jaksanut lukea kaikki kirjoitukseni (vaikka suurin osa niistä on kyllä turhista turhimpia). Lantioni kaari lie polttomerkinnyt useiden lukijoiden verkkokalvoja :D.