31.5.2009

Viuh, sanoi viikko ohi mennessään


Maanantaina oli kevätkauden viimeiset tanssiharjoitukset. Harkat kyllä jatkuvat läpi kesän, mutta jossain muussa paikassa ja ehkä muussa ajassakin. Tiistainakin tanssittiin, kun oli sellainen hieno kevätjuhlajuttu. Siellä kuorokin esitti kaikki kolme osaamaansa laulua (no, osataan me vielä neljäskin, mutta sitä on esitetty jo niin monesti että ei nyt viitsitty). Kummasti se jännittää vaikka ihan tutuille esiintyy. En mokannut kuin ehkä kahdesti, ja se on sentään aika vähän.

Tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi sain taas vieraakseni matkalaukkuelämää viettävän ystäväni, ja keskiviikkona kyläili sitten toinen kaveri. Kiva kiva. Tolkun ihmisten seura tekee minulle hyvää.

Torstaina oli tolkku pois. No ei nyt ihan sentään, mutta mukavan aivotonta kuitenkin. Lääkärin luota siirryin taas kerran katsomaan elokuvia herraseurassa (osin eri herrat kuin viimeksi, josta on aikaa jo liian kauan). Ensimmäiseksi katsoimme Kadonneiden lasten kaupungin. Se on hiukan erikoinen elokuva. Koska olin nähnyt sen aiemmin, pääsin tutkimaan että onko seuralla vaikutusta elokuvakokemukseen. Ja onhan sillä. Hyvässä seurassa (ainakin tämä) elokuva vaikuttaa mukavammalta kuin yksin katsottuna.

Seuraavana ohjelmassa oli Dr. Horrible's Sing-Along Blog. Voi kuulkaa, minähän ihastuin siihen heti! Laulutkin olivat hienoja: On the rise soi päässä jatkuvasti ja A man's gotta do hihityttää edelleen. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä listalla oli Igor, sympaattinen tarina ilkeän tiedemiehen apulaisesta. Jos Painajainen ennen joulua kuuluu suosikkeihisi, saatat pitää Igoristakin.

Perjantaina kävin tapaamassa flunssan kourissa kärvistelevää ystävääni. Ja sitten! Voi sitten! Sitten minä pelasin niin hienosti petankkia, etten ikinä! Kesän petankkikausi käynnistyi sellaisella rytinällä että olen vieläkin pöyristynyt. (No, en minä voittanut kuin toisen peleistä, mutta vastustajat olivatkin kovia.) Nyt en kyllä enää ikinä halua pelata petankkia, kun tästä voi mennä tulos vain huonompaan suuntaan.

Lauantaina olin kavereille muuttoapuna. Minä olin lähinnä pakkauspuuhissa, kantamisesta vastasivat muut apulaiset ja kaksi palkattua korstoa (joista toinen tuoksui aivan käsittämättömän hyvältä). Illaksi suunniteltu saunareissu peruuntui, sillä saunaemäntä oli jumissa toisella paikkakunnalla. Saunan sijaan kävin sitten pienellä lenkillä ja hikoilin tuskaisen kuumassa asunnossani.

Tänään olenkin sitten ollut ihan omissa oloissani. Tai, no, ulkona kymmenien muiden ihmisten kanssa mutta heitä kohtaamatta. Iltapäivällä olisi kyllä ollut neuletapaaminen puistossa, mutta en sitten jaksanut enää olla ihan niin sosiaalinen että olisin mennyt sinne. Kävin päiväsellä parin tunnin metsäkävelyllä ja pienen evästyksen jälkeen lojuin puistossa suuren koivun varjossa kolmisen tuntia. Yksin omalla ruhtinaallisen isolla viltillä, soittimen napit korvissani ja hyvä kirja matkassa. Mark Twainin Matkakirjeitä maasta on nyt luettu, ja siitä kovasti tykätty.

Nyt on hyvä valua hiljalleen iltaan.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oliko tuossa linkki koko elokuvaan? Siis Sing-along-blogiin? Vaikutti hauskalta. :-)

t. Omppu

Mustikkamaa kirjoitti...

Minä pääsin eilen Linnanmäelle :)! Yllätyin positiivisesti ja pääsin juoksemaan ilmaiseksi vempaimissa. Hih hei! Avokinkin sain pariin vempaimeen mukaan, ja oltiin Linnanmäellä heti kymmenen jälkeen (siellä oli siis yksityistilaisuus 10-13). Pessimisti ei pety, mutten haluaisi aina olla pessimisti...

Mimmu kirjoitti...

Ystävien saaminen kylään ja muutenkin tapaaminen on kyllä yksi parhaista asioista maailmassa :)

Alitsa kirjoitti...

Heh, palkatun korston hyvästä tuoksusta sain kommenttia myös toiselta (naispuoliselta) muuttoapulaiselta :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Omppu: ei ollut. Enpäs tiedä mistä leffan saisi. Kysy leffakeijulta, hän tietää. Youtubesta kyllä löytyy, mutta pätkissä ja ilman tekstiä.

Mustikkamaa: oh, sittenkin! ^_^

Mimmu: se on! En selviäisi ilman ystäviäni.

Alitsa: hahaa :D.

Elegia kirjoitti...

En voi kuin ihailla aktiivisuuttasi ja toimeliaisuuttasi. Itsekin haluaisin mennä enemmän ja tavata ihmisiä (siis ystäviä) enemmän, koska etenkin nyt viikonloppuna huomasin kuinka terapeuttista on puuhastella ystävien kanssa!

Sitä ei aina muista, kun jököttää itsekseen ja kaikki harrasteenikin ovat sellaisia "yksinäisiä" laadultaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

Olen kyllä viime aikoina ollut yllättävän aktiivinen. Vaan se on vain hyväksi.

Anonyymi kirjoitti...

ctnhqpwixqdtpywb- nail fungus treatment, yjQEWTY.