17.5.2009

Häähössötystä


Onpas ollut puuhakas viikko! Tahti ei näytä juurikaan hiljenevän, sillä ensi viikko on täynnä ohjelmaa: laulu- ja tanssiharkat, siskon vierailu, kaksi saunailtaa ja yksi keikka. Neuletapaaminen, toinen keikka ja toinen yövieras eivät näillä näkymin enää viikkoon mahtuneet. Huh. Ei niin että valittaisin, tekeminen on mieluisaa ja vapaaehtoista.

Elämä häiritsee vain bloggausta. Niinhän se aina menee: kun olisi aikaa kirjoittaa, ei ole mitään mistä kertoa. Ja sitten kun tapahtuu kaikenlaista, ei ehdi keskittyä kirjoitteluun. No, viikon päästä vaipunen taas toimettomuuteen ja sen sorttiseen vegetatiiviseen tilaan, että minulla on aikaa kertoa siitä kuinka minulle ei tapahdu mitään. Sitä odotellessa.

***

Häävalmistelut etenevät hyvin, kai. Kutsut sain valmiiksi jo hyvän aikaa sitten (ja niistä tulikin hienot, vaikka itse sanonkin), osan olen jo postittanutkin. Kummallista etten ole saanut suurta paniikkia siitä että minulla ei vielä ole pukua. Ehtisin vielä tehdä sen itsekin, jos pistäisin töpinäksi, mutta en taida suoraan sanottuna viitsiä. Veikkaan, että hankin jotain epähäämäisen väristä. Joku mummo siitä voi saada jonkun kohtauksen, mutta sittenpähän. Suurempi huoli minulla on tukastani. Ärsyttää, kun en osaa itse tehdä minkäänlaista kampausta. (Ellu, auta! Niinhän minä sanoin että joudut laittamaan hääkampaukseni.) Kulku kirkolta juhlapaikalle on myös vielä hieman epäselvää, mutta eiköhän sekin jotenkin järjesty. Ja mikä siinä on, että se ilmoittautuminen tuntuu jäävän joiltakin viime tinkaan...?

Ja sitten se selvitysosuus, ettei kukaan nyt kuvittele että minä olisin menossa naimisiin. Kahdet hääjuhlat sen sijaan on tiedossa kesemmällä.

Kutsuja pääsin tosiaan askartelemaan, ja lupasin ne postittaakin. (Liekin sitten ainoa kerta, kun minä elämässäni hääkutsuja askartelen... ellei joku toinen ystävä pyydä samaa palvelusta.) Jos elämäni olisi kamalaa amerikkalaista tositeeveetä, en olisi uskaltanut kutsujen tekoa vastuulleni ottaa. Morsian olisi kuitenkin saanut jotain ihmeellisiä raivokohtauksia ja päähänpistoja, ja ystävyytemme olisi tuhoutunut. Mutta onneksi ystäväni on tolkun ihminen, eikä minun tarvinnut hetkeäkään epäillä etteivätkö tekeleeni kelpaisi hänelle.

Asu on kyllä pieni ongelma. En jaksa suuresti panikoida siitä, koska eiköhän se nyt ole melko sama että mitä minä päälleni laitan. Kyllä tuolta kaapista jotain siistiä löytyy, jos en saa hankittua mitään uutta. Jotenkin olen nyt kallistumassa sen kannalle, että saattaisin laittaa päälleni jotain mustaa ja punaista. Tiedän, että morsiusparit eivät siitä välittäisi, mutta paikalla saattaa hyvinkin olla joku mummeli, jonka mielestä musta ei kuulu hääjuhlaan. Mutta sittenpähän heittää pahan silmän suuntaani, minä en välitä.

Tukka on äh. En usko että jaksan tehdä sille mitään. Hennata se kuitenkin pitää. Eikä minulla ole oikeastaan aavistustakaan, että miten raahaan itseni kirkolta juhlapaikalle, mutta murehdin sitä sitten myöhemmin. Ja minä olen se uuno, jolta ilmoittautuminen on jotenkin jäänyt muiden juttujen jalkoihin... Olen kyllä tulossa! Ja lupaan ilmoittaa asiasta - jossain vaiheessa.

***

Kolmannetkin häät olisi. (Tai oikeastaan myös neljännet ja viidennet, mutta niihin minua ei ole kutsuttu.) Mutta kohteliaasti kieltäydyin kutsusta, sillä kolmannet häät ovat hyvin kaukana, ja kahdet edellämainitut juhlat edellyttävät matkustamista syöden sekä budjettiani että voimiani. Ja suoraan sanottuna kaksissa häissä on ihan riittävästi kestämistä.

Jos en pukeudu punaiseen ja mustaan, voi juhlapukuni olla kateuden vihreä. Enhän minä sille voi mitään: sietokykyni on rajallinen. Voin katsella toisten onnea vierestä, mutta jonkun rajan jälkeen tulee paha olo. Häiden naminamius alleviivaa ilkeästi yksinäisyyttäni, ja vaikka juhlassa varmasti viihdynkin niin jonkinlainen alakulo voi iskeä myöhemmin. Tai niin pelkään.

Koska puhun ennen kuin ajattelen, menin tämänkin ajatuksen sanomaan ääneen morsiamelle numero 3. Vikatikki. Morsian siitä nimittäin loukkaantui, ja vähän ärähti siitä että minä en ilmeisesti soisi hänelle tätä onnea. Ärtyneen puolustavaan sävyyn hän selvitti että on niin kovia kokenut viime aikoina että on kyllä yhden päivän onnea ansainnut. Ja minä olen ehdottomasti samaa mieltä; toivon ystävilleni kaikkea parasta, enkä vain yhdeksi päiväksi vaan koko loppuiäksi! Puhuin pahasti ohi suuni, mutta onneksi vilpittömät pahoitteluni otettiin vastaan.

Herranen aika sentään. Enhän minä keneltäkään halua onnea kieltää. Toivoisin sitä onnea vain itsellenikin. Lisäksi lisään toivelistalle paremman sammakkosuotimen suuhuni.

15 kommenttia:

salla kirjoitti...

*iso hymy* *iso hali*
Odotan innolla mummoille aiheuttamaasi shokkia! *tap tap*

Ipo kirjoitti...

Mun mielestä sä olet peräti reipas, jos uskot VIIHTYVÄSI hääjuhlissa. Minä omalla kohdallani uskoisin lähinnä nieleskeleväni kyyneliä - eikä mitään liikuttuneita onnen kyyneliä.

Tai sellaista se on lähinnä ollut, viimeksi kun olen häihin JOUTUNUT osallistumaan. Onneksi ei ole pitkään aikaan tarvinnut!

orava kirjoitti...

Mä meinasin pudota penkiltä kun pitkästä aikaa lukaisin kuulumisiasi...että Hehku olis naimisiin menossa!!!!! Mitä häh?! Muttei sit kuitenkaan...Maybe some day?

Aurinkoa, iloa ja kukkasia kevääseesi! :)

Nan kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla Ipon kanssa: tiukkaa minullakin tekisi moiset pirskeet... mutta toivottavasi sinulla olisi kivaa :) Aika monta hääkutsua olet kyllä saanut, joten ymmärrän, että siinä voi parisuhdeonnenkatselun sietokyky olla jo äärirajoilla.

Mielestäni on kyllä kaksi ihan eri asiaa se, että suo toiselle onnen ja haluaa itse vältellä moisen onnen katselua ihan itsensä vuoksi.

Hehkuvainen kirjoitti...

Salla: elä yllytä hullua :D. Ei vaan, luultavasti olen kerrassaan tylsä ja tavallinen, niin kuin aina, eikä kukaan saa shokkia. Damn. :D *hali*

Ipo: joo, kyllä minä ihan oikeasti uskon viihtyväni - kumma kyllä. Ehkä optimistisuuteni saa kovan kolauksen jossain vaiheessa... tai sitten ei. Nähtäväksi jää kuinka käy. On se jännä!

Orava: pitää käydä hänen useammin!! Kiva kun piipahdit <3. Ja ehkä joskus saatte lukea ihan oikeita hääuutisia. Ehkä. Joskus. Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

Nan: niin, mielestäni on myöskin ihan eri asia se. Ja juhlista selviän varmasti, jos en hyvin niin ainakin hengissä :). Ei pelota yhtään! :D

Mimmu kirjoitti...

Musta tuntuu, että kaikki, jotka haluaisivat olla naimisissa, mutta eivät ole, tuntevat häissä tuon saman pahan olon tunteen. He eivät vain uskalla myöntää sitä!

Hehkuvainen kirjoitti...

Se voi olla. Hyvä on uskaltaa myöntää itselleen asioita. Se on sitten taas toinen juttu että kelle kannattaa huudella niitä oivalluksiaan :D.

Susikairan akka kirjoitti...

Hehkuvainen haastettu=) Pois sieltä nurkasta murehtimasta sammakoista;)

Hehkuvainen kirjoitti...

:D Vastattu on!

pilami kirjoitti...

Tuo musta väri häissä on joku ihme juttu - olen nähnyt monia mustia mekkoja, joita on piristetty just jollain punaisella tai pinkillä ja tosi hyvältä on näyttänyt. Omituista on mielestäni se, että kaverini oli ostamassa häihin Stockalta mustaa mekkoa ja myyjä melkein pyörtyi kun kuuli, että se tulisi häihin. Oli käskenyt kysyä hääparilta luvan saako laittaa mustaa mekkoa! Mielestäni hyvä myyjä olisi lähtenyt ideoimaan siihen just jotain värikästä huivia tms. Lisäksi sukkikset auttavat asiaa - hautajaisissa on yleensä vähän suurempia denierejä ja mustaa, häihin tuskin kukaan sellaisissa lähtee.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hauskaa että pitkästä aikaa jätit jälkesi, Pilami :)!

No olipa omituisehko myyjä :o. Näillä näkymin toisen kesämorsiamen puku on mustavalkoinen, joten siksikään en usko että ripaus mustaa minun asussani olisi mikään ongelma :). Hyvä, sillä saatoin eilen löytää sopivan puna-mustan yhdistelmän...

Miisa kirjoitti...

Toivottavasti me ollaan noiden toisten juhlien järkkääjät joihin osallistut :D Ja jos ollaan, niin teretulemasta vaikka musta-punaisissa, onhan mun hääpuvussakin mustaa, niin miks vierailla ei sit sais olla? :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Kyllä, olen tulossa teidän juhliinne. Ja näillä näkymin punaisessa puvussa, mustalla höystettynä :). Ellen nyt saa jotain äkki-inspistä jostain muusta...

khr kirjoitti...

Mikä päivä ne häät on? Totta kai laitan sun tukkasi jos vain saadaan aikataulutettua. Ja anteeksi, että luin tekstin vasta nyt :/

Hehkuvainen kirjoitti...

Kuten sanottua, ei mitään hätää :).