13.4.2009

"Kuka siellä?"


"Tuho!"

Otsikon kysymyksen ja sen vastauksen merkitys avautuu vain oikealle vastaanottajalle. Salaisen viestin voi esittää julkisesti, kun se on koodattu niin etteivät sivulliset voi sitä tajuta. Insideläppien heittäminen on arkipäivän agenttitoimintaa, jota me kaikki joskus harrastamme.

Varmaankin jokainen on kehittänyt kersana kaverinsa kanssa jonkin salakielen tai salaseuran. Ja kukapa ei olisi lapsena tai vähän vanhempanakin harrastanut jonkinlaista vakoilua leikillään tai vähemmän leikillään. Tilaisuus tekee paitsi varkaan, myös vakoilijan. Kerrostalokyttääjän puuhat ovat agenttihommia sieltä kevyemmästä päästä, kirjesalaisuuden rikkominen ja liikesalaisuuksien levittäminen taas kuuluvat jo rikoksiin.

Meissä kaikissa asuu pieni vakooja. Jokainen meistä harrastaa jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaista salailua, valehtelua, huijausta, kyseenalaista tiedonhankintaa tai salapoliisitoimintaa - vaikka vain leikillään ja kevyesti huumorilla höystettynä. Ja hauskempaahan se onkin, kun se ei ole mitään vakavaa.

Aivan oikeiden agenttien ja vakoojien puuhista taitaa kuitenkin olla leikki kaukana. Kävin Vakoilumuseossa tutustumassa menneiden aikojen (ja vähän nykyistenkin) vakoojien työhön. Siinä hommassa voi olla henki höllässä! Agentista tulee ensimmäisenä mieleen James Bond, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta täydellisesti istuvaa pukuaan rypistämättä. Mutta Mr. Bondia tehokkaampi ja vaarallisempi agentti voi olla naapurin mummo, jota kukaan ei osaa epäillä muusta kuin villasukkien kutomisesta.

Vakoojan onnistuminen työssään ei tunnu riippuvan kovinkaan suuresti siitä miten hienoja välineitä ja vempaimia hänellä on (vaikka ovathan hyvät varusteet toki avuksi), sillä lopulta kaikki on kuitenkin kiinni ihmisestä itsestään. Aivot ovat heikoin lenkki ja moni hyvä vakoilutarina päättyy inhimilliseen erehdykseen. Hieno operaatio saattaa kaatua huolimattomuuteen, unohtamiseen, väärinkäsitykseen ja jopa tunnustamiseen.

Hyvin mielenkiintoista! Jännää, sanoisi Routalempi. Tulkaa/menkää ihmeessä käymään Vakoilumuseossa. Ja jos olette samanlaisia kuin minä, ettekä jaksa lukea kaikkia näyttelytekstejä (niitä on aika paljon), olkaa fiksuja (niin kuin minä) ja ottakaa mukaan joku joka jaksaa lukea vähän enemmän ja joka jaksaa selvittää lukemaansa teille. Sillä tavalla siellä saa kyllä helposti vietettyä useita tunteja.

7 kommenttia:

ipo kirjoitti...

Häh? Oonks mä(kin) muka vakoillu? :O Mulla on enempi (ikävää) kokemusta vakoilun kohteena olemisesta. Yritän itse jättää muut ihmiset niin rauhaan kuin he haluavat jäädä.

Mustikkamaa kirjoitti...

En tiä mistä tää yhtäkkiä tuli. Ihan kulman takaa. Mulla on ikävä sua. o_O :)

Avaruushiiri kirjoitti...

"Se itäisestä armeijakunnasta." 8D

Luin myös jostain, että mitä salaisempi tiedusteluorganisaatio, sitä epätodennäköisempää on, että se käyttäisi huipputeknisiä Bond-vempeleitä. Ja miksikö? Koska jos agentti jää kiinni sellaisia taskuissaan, on oitis ilmeistä että hän on (a) vakooja ja (b) ison organisaation palkkalistoilla. Tosielämän James Bondit siis shoppailevat Clas Ohlsonilla. ^___^

Hehkuvainen kirjoitti...

Ipo: no riippuu kai vähän siitä miten laajasti vakoilu määritellään, mutta kyllä mää suuresti hämmästyisin jos et ikinä koskaan milloinkaan olisi tehnyt mitään sen suuntaista ;). Tosin uskon, etteivät sinun tekosi ole samaa luokkaa kuin ne joiden kohteeksi olet itse joutunut... huh huh.

Mustikkamaa: awwww <3.

Avaruushiiri: XD

Minä käyn toisinaan ostoksilla Clas Ohlsonilla :o. O-ou, olenko paljastunut?

Mustikkamaa kirjoitti...

Mä meen autokouluun ens viikolla!!! JÄNNITTÄÄÄÄÄÄÄ! Tästä oon jo kauan haaveillu...

Susikairan akka kirjoitti...

Kivoja nämä sinun vierailukohde-esittelyt=) Voisin kuvitella, että meidän poppoo viihtyisi päivän vakoilumuseossa:O

Olen joutunut puuttumaan poikien vakoilutouhuihin, kun löysin koneelta vieraiden ihmisten kuvia läjäpäin- meidän vakoojat olivat jossain puskassa istuneet kuvaamassa ohikulkijoita:/

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa: voi miten hienoa! Hyvä sinä :).

Susikairan akka: jestas, teillähän asuu ilmiselviä vakoilijoita :o! Kyllä te varmaankin vakoilumuseossa viihtyisitte - ainakin hetken. Siellä on kamalan paljon tekstiä ja aivan liian vähän asioita joihin saa koskea. Mutta voi siellä kirjoittaa näkymättömällä musteella ja kulkea pimeässä käytävässä :D.