2.3.2009

Röntgenkuvassa ei hymyillä


Kävin minä siellä pääkuvassakin, vaan en ole ehtinyt kertoa teille. Kerronpa nyt.

Kuvattavaksi pääsin helposti, ja siellä kaikki sujui hyvin. Paitsi että tietenkin juuri silloin, kun piti olla kolme minuuttia aivan hiljaa liikkumatta, sain kamalan yskänkohtauksen. Koita siinä sitten olla.

Huomattavasti vaikeampaa oli saada lääkäri kertomaan mitä hän näkee kuvissa. Sain parissa päivässä neuroradiologin lausunnon kotiini, mutta lähettäneelle lääkärille jouduin jättämään kolme soittopyyntöä ennen kuin hän ehti soitella takaisin. Kiireinen mies.

Ja mitä siellä sitten näkyi? No ei mitään tietenkään. Kotiin tullutta lausuntoa oli hauska lueskella, se kun on ihan hepreaa. Tai siis latinaa, mutta silti. Siitä oli näin maallikonkin helppo ymmärtää, että frontaaliontelossa näkyviltä osin nestevaakapintaa, polyyppia tai retentiokystaa ei näy. Sama tilanne sfenoidaaliontelon etu- ja keskiosassa sekä maksillaarionteloissa. Ei siis mitään ylimääräistä.

En sentään ole kuvitellut oireitani, vaan kuvassa näkyy minimaalista 1-2 mm paksuista kroonista limakalvopaksuuntumaa oikean maksillaariontelon pohjassa, vanhan inflammaation jälkitila. Sitä minä en tajua, että kuinka kuvasta voidaan päätellä että paksuuntuma on pitkäaikainen ja vanhan tulehduksen jälkitila. Ehkä se näyttää jotenkin erilaiselta kuin akuutti tapaus. No sama se, tämähän me jo tiedettiin, kroonista vaivaa on.

Lääkäri kertoi, että kallon ontelot ovat samalla tapaa yksilölliset kuin sormenjäljet. Minulla on päässä ilmaa siellä, missä yleensä ei ihmisillä ole, sillä kummankin processus uncinatuksen yläreunassa on ilmapitoiset bullat. Höttöpää. Sen lisäksi keskikuorikoissa on paradoksaalista kääntymistä mediaalisesti molemmin puolin. Paradoksaalista kääntymistä?!? No se selittää kyllä paljon... No ei sentään. Se tarkoittaa vain sitä, että yleensä ihmisillä kääntymä on toiseen suuntaan, minulla on erisuuntainen systeemi. Onko se nyt sitten niin kumma että ajattelen asioita välillä vähän nurinkurisesti.

Ja mitäs sitten tehdään?

Ei oikein mitään. Eipä tähän ole mitään lääkettä. Punkteerausta ei tehdä, kun päässä ei ole mätää (mitähän minä sitten syljeskelen... aivon palasia?). Lääkäri sanoi, että jos en "kestä oireitani", hän voi tehdä onteloihini pallolaajennuksen. Se saattaisi auttaa, vaikka mitään kovin selkeää ahtaumaa ei ole nähtävissä. Jos en kestä oireitani... pah. Kyllähän minä kestän, mutta en pidä jatkuvaa tulehdusta mitenkään normaalina tilana. Lääkärin puheista tuli sellainen olo, että hänen mielestään on ihan OK että päässäni on mätää jos minä vain kestän sen. "Voit kotihoitona kokeilla nenähuuhtelua ja nuhalääkkeitä." Ja siinä se. Ei selviä syy, ei mikään.

Jumalauta!!! (Rauno Repomiehen äänellä.)

Anteeksi. Kiva tietysti, ettei ole mitään kamalan vakavaa, mutta olisi edes jotain, jota voitaisi hoitaa (silleen oikeesti, tiiättekö). Tämä on niin story of my life. Vähän on vikaa, mutta niin epämääräisesti, ettei sille oikein mitään voi tehdä, ja sitten pitää vain koittaa kotona hoidella ja kuulostella ja katsella ja kestää.

No ei tässä nyt suuresti ole kestämistä. Minulla ei ole kuumetta, en joudu niistämään jatkuvasti, ei juurikaan tukkoisuutta, ei ole edes paineen tunnetta poskionteloissa (vain pienesti jotain oudohkoa oloa välillä), ei tuntemuksia nielussa tai korvissa. Minä vain maistan mädän päässäni, jossain lähempänä nielua kuin sieraimia. Ja joudun jatkuvasti räkimään aivan kaameita klimppejä (todella seksikästä ja naisellista). Ja tätä on jatkunut juhannuksesta 2007 (oireet ovat jatkuneet kauan, mutta ovat niin vähäiset, että ei ole ollut lääkäriinkään mikään kiire). Klimppien ryystäminen ja kurlaaminen tunkeutuu jo uniini. Viime yönä kiskoin kaksin käsin suun kautta ulos räkää (joka oli tarttunut kiinni verisuoneen niin tiukasti että riuhtaisin ulos sen suonenkin). Ihanaa. Kestän kyllä, mutta mielestäni minun ei tarvitsisi.

Niinpä kokeilen nyt säännöllisiä huuhteluja, ja katsotaan sitten että menenkö pallolaajennukseen. Toimenpide kiinnostaisi kyllä (juu, minulla on vähän omituiset kiinnostuksen kohteet), mutta ei kiinnostaisi tehdä sitä turhaan. Katsotaan, kuinka tässä käy.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä mun hyviksi havaitut konstit krooniseen poskiontelontulehdukseen:
- poskionteloiden huuhtelu vähintään kerran vuorokaudessa suolaliuoksella sarvikuonokannun avulla. Jos enempi vaivaa, niin useamman kerran huuhtelu. Paitsi ei kovilla pakkasilla juuri ennen pitkäksi aikaa ulos menoa, ei kiva tunne.
- kortisonipitoinen nenäsumute
- limakalvoturvotusta laskeva antihistamiini (Duact). Toimii, vaikka limakalvojen turpeus ei olisikaan allergiaperäistä.
- maidon jättäminen pois ruokavaliosta. Kovia juustoja syön, mutta en maitoa, piimää, jätskiä, jugurttia, suklaata jne. Jos erehdyn lankeamaan mielitekoon, niin seurauksena tuntuu siltä, kuin joku kääntäisi poskionteloissa hanat auki. Tavaraa tulee, ja paljon.

Ai niin, olethan saanut jotain tymäkkää antibioottia vaivaasi?

Jos noilla yllämainituilla konsteilla ei helpota, niin mene ihmeessä siihen pallolaajennukseen. Se on uusi, parempi tapa saada poskionteloihin parempi "ilmanvaihto" kuin perinteinen fess-leikkaus (joka on tehty mulle kahdestikin, ja kyllä auttoi!). Sillä pallolaajennuksella saadaan samat hyödyt kuin fess-leikkauksellakin, mutta huomattavasti pienemmillä terveen kudoksen haitoilla.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos vinkeistä, Anonyymi :).

- huuhtelen nyt kahdesti päivässä
- sain varmuuden vuoksi reseptin kortisonisuihkeeseen, mutta en haluaisi sitä käyttää (sain viime käyttökerralla kaveriksi jatkuvan nenäverenvuodon, eikä kortisoni ole jatkuvassa käytössä mitenkään mukava aine)
- jotain antihistamiinia voisin kokeillakin, vaikka se pureutuu vain oireeseen, eikä poista syytä :/
- en juurikaan käytä maitotuotteita (syön kovia juustoja ja aivan satunnaisesti omenapiirakassa kermaviiliä)
- kysyin olisiko antibiooteista apua, ja lääkäri sanoi että ei (kumpikaan lääkäreistäni ei kirjoittanut minulle antibioottia, kyse ei siis taida olla mistään bakteeriperäisestä)

Avaruushiiri kirjoitti...

Ahaa! Melkein jo menin halpaan, mutta loppukaneetti paljasti jutun keksityksi: vai muka kahdella lääkärillä käyty, eikä kumpikaan määrännyt antibioottia?? Höpö höpö! ^__^

No ei vaa. Harmillista tuollainen kroonisuus. Toivottavasti joku patenttiratkaisu osoittautuu toimivaksi...

ipo kirjoitti...

Huolestuttaa kyllä vähän, että voisko olla homeen aiheuttama oire?

...

Mä odotan sitä tilannetta, jossa voisin (eli uskaltaisin) huutaa 'jumalauta' samalla tavalla kuin Repomies. Se on ihan huippu!! :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Avaruushiiri: on se tosiaan omituista; yleensä lääkärit tunkevat niitä antibiootteja joka paikkaan ja minä olen onnistunut löytämään ne jotka eivät niin tee (ja tietenkin juuri silloin kun minä tavoistani poiketen olisin voinut kuurin vaikka syödäkin).

Ipo: minuakin huolestuttaa, mutta en halua alkaa hysteeriseksi. Ei jaksa yllättää, että lääkärit eivät edes miettineet (ääneen ainakaan) että kyse voisi olla homeesta. Millä minä senkin nyt testaisin...? Voi mursu. Ja etköhän sinä uskalla huutaa! (Ainakin kotona varovasti hiljaa.)

Hannele kirjoitti...

Mulle jää omituinen mädän haju usein nenään flunssan jälkeen pitkäksi aikaa. Kuten nytkin: eilenkin etsin kissanpaskaa pitkin huushollia, eikä muut haistaneet mitään. Olisiko samantapainen ilmiö? Mutta sulle kävi kuin mun ex-anopille, jonka pää kuvattiin tarkasti, ja lääkäri totesi kuvia katsellessaan: ei täällä mitään näy...

Hehkuvainen kirjoitti...

Minulla on päässä selkeästi muutakin kuin haju, kun joudun sitä mätää sitten syljeskelemään (sarjassamme asioita joita olette tietenkin aina halunneet tietää :D).

No, minä kokeilen nyt huuhtelua ja vielä kerran sitä kortisonisuihketta. Jos sitten oireet jatkuvat, menen siihen pallolaajennukseen. Onpahan sitten yritetty kaikki mahdollinen.

Villasukka kirjoitti...

Mulla tulee välillä sellainen vanhan rä'än lemu nenään. Lähtee pois Flixonasella. Välillä tulee näitä massiivisia pää-niska-ontelo-särkyjä, jotka voivat kestää viikkoja (välillä vaimeampia välillä kaameita). Mikään ei tehoa. Kunnes sitten joskus yhtäkkiä se troppi joka ei eilen tehonnut, tehoaakin tänään? No, Duact tosiaankin auttaa, mutten käytä sitä jatkuvasti (kuivattaa jo ennestäänkin kuivia limakalvoja) ja välillä (kun tuo ontelosärky iskee) otan kuurina Nasonexia (allergialääke, suihke). Helpottaa taas hyvällä säkällä pariksi kuukaudeksi. Paitsi että pähkinäpensas, leppä ja sitten vähän myöhemmin koivu tulevat kohta kiusaamaan minua. Onneksi juhannukselta helpottaa.
Lääkärit eivät suostu tutkimaan nenääni/onteloitani/päätäni vaan ovat sitä mieltä, että jos lääkkeet tehoavat, käytä niitä. Alistun. Mulla on omituinen pää.

Elegia kirjoitti...

Murphyn laki sielläkin sitten (siis että sen kerran, kun pitäisi olla hiljaa, niin alkaa yskittää).

Noista lausunnoista… Olisi kiva, kun ne voitaisiin kääntää myös ihan kansantajuiselle kielelle esim. että ”ei poikkeavuuksia”, jos niitä ei ole. Ja jos on jotain poikkeavuutta, niin ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa kirjoittaa ”suomeksi”, mitä ne muutokset/tarkoittavat ja yleensäkin mainita se, pitääkö olla huolissaan vai ei.

Ketä tuollainen ammattikieli oikein palvelee? Ei varmasti edes lääkäreitä, kun ihmeissään olevat potilaat soittelevat perään saadakseen suomennoksen. Mutta ehkä tästä ei saa valittaa – onhan meillä google! Sori, olen vähän sarkastinen ;)

Ja nyt sain luettua tekstisi loppuun ja voi järkytys – kuulostaa siis hurjalta, mutta ilmeisesti ei ole, koska lekuri vaikuttaa noin huolettomalta. Minulla muuten maistui home tai joku mätä suussani asti ja haisi nenässä, kun minulla oli poskiontelontulehdus. Silloin luulin, että joku yrittää myrkyttää minut suihkuttamalla ilmastointikanavien kautta jotain kaasua huoneistoon. :D Joo joo, joskus sitä voi vähän ylireagoida (sitten menin lekuriin ja asia selvisi)!

Elegia kirjoitti...

Ahaa, ja vasta nyt pläräsin kommentteja ja poskiontelontulehdus on mainittu. Pitääkin lukea muiden kokemukset, sillä aihe kiinnostaa (jäi kamala trauma ja tukkoisuutta nenään oman p-tulehdukseni jäljiltä ja siitä on sentään aikaa yli kolme vuotta!)

Hehkuvainen kirjoitti...

Villasukka: ei käy kateeksi :/. Kuulostaa tosi kurjalta. Ja ymmärrän turhautumisen siitä, ettei vaiva edes ole johdonmukainen (=välillä lääkkeet tehoavat ja välillä eivät). Se on myös kurjaa, jos ei tutkita vaikka potilas haluaisi. Olen siinä suhteessa onnekas, ettei minulla ole kipuja. Vaivani on varsin vähäinen, mutta silti hieman harmillinen. Oletko sinä kokeillut huuhtelua?

Elegia: joo, on se jotenkin hassua että tieteellistä tekstiä tarjotaan pitkät pätkät, eikä juuri mitään selkokielistä - vaikka sen ei pitäisi tosiaan olla vaikeaa. Voin kuvitella, että joku olisi voinut saada kauhukohtauksen lausuntoa lukiessaan. (Minusta se oli vain hauskaa, koska ymmärsin siitä sen verran ettei mitään hätää ole.)

Hassua, mutta en missään vaiheessa edes ajatellut, että päässäni olisi jotain vikaa (siis onhan siinä, mutta ei fyysistä). Mikään ei siis tuntunut tai kuulostanut missään vaiheessa hurjalta tai pelottavalta, ainoastaan hieman huvittavalta :D.

Krooninen ja melko lievä tulehdus siis vaivaa. Miksi, sitä en tiedä.

Villasukka kirjoitti...

Joo, huuhtelukannu on kaapissa ja joskus sitä tuli käytettyäkin. En huomannut mitään erityistä hyötyä. Ainoa josta tosiaankin on hyötyä on tuo nasonex kuuri silloin tällöin.
Senkin säryn kanssa on oppinut elämään, sillä mielestäni minulla on tätä ollut jo teini-iästä lähtien. Joskus, kun särkyä on jatkunut useamman viikon, tulee kyllä se älytön väsy ja itku kun ei jaksa. Mutta aina se särky on tähän mennessä loppunut ;

Hehkuvainen kirjoitti...

Kurja, ettei huuhtelusta ole mainittavaa hyötyä. En ole minäkään sen huomannut ihmeitä tekevän, mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, joten kokeiluluontoisesti jatkan nyt.

Ja kyllähän kivun kanssa tosiaan oppii elämään. Ei ole kivaa, että pitää tottua kipuun, mutta toisaalta on hyvä että tottuu, muutenhan sitä menisi aivan sekaisin.