27.2.2009

Tuttu tarina, aivan uusi näkökulma


"Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava tarina. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain kirjan tapahtumista, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta."

Näin lukee John Boynen kirjan takakannessa - ja se on totta. Poika raidallisessa pyjamassa on tosiaan kirja, josta ei pidä tietää juuri mitään ennen sen lukemista. Voin kertoa sen, mitä takakansikin:

"Kun avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa."

Enempää en halua kirjan sisällöstä paljastaa. Mutta sen haluan sanoa, että kirja kannattaa lukea. Kuulostaa jotenkin kliseeltä, kun sanon että en malttanut laskea kirjaa käsistäni (enkä missään tapauksessa haluaisi käyttää kliseitä näin omaperäisen kirjan kuvailussa), mutta se on totta. Kaksisataa sivua meni yhdellä istumalla, mutta ei siksi että kirja olisi mitenkään kevyttä luettavaa. Yhdessä vaiheessa olin hetken jo sitä mieltä että en halua lukea loppuun, kun minua pelotti että saattaisin saada selville jotain hyvin järkyttävää. Mutta pakkohan se oli. Näyttäkää minulle joku, joka väittää arvanneensa mitä lopussa tapahtuu, niin minä näytän teille valehtelijan. Ei tuollaista loppua voi arvata. Tämä teos yllätti minut aivan täysin.

Olen jotenkin hämmentynyt. Yksi hämmentävistä asioista on se, miten kirjailija käyttää draaman rakentelussa hyödyksi lukijoiden tietoa. Tätä on hieman vaikea selittää kertomatta juonesta. Tarina ei ole sellaisenaan mitenkään ihmeellinen, mutta kun sen yhdistää siihen mitä tiedämme, siitä tulee vaikuttava. Tämä kirja ei tosiaan sovi yhdeksänvuotiaille. Ei siksi, että sisältö olisi jotenkin raju, vaan siksi, että he eivät ehkä vielä tiedä maailmasta riittävästi ymmärtääkseen teosta ja kaameita asioita sinällään viattomien sanojen takana.

Kirja löytyy kirjastoista, mutta ainakin Tampereella kaikki kappaleet ovat lainassa. En yhtään ihmettele. Lainaan mielelläni omaa kappalettani, sillä olisi sääli pistää tuollainen helmi hyllyyn pölyyntymään. Taidan pyöritellä sitä vielä hetken käsissäni. Tätä kirjaa ei malttaisi tosiaankaan laskea kädestään - ei sittenkään kun sen on jo lukenut.

4 kommenttia:

ipo kirjoitti...

Okrait. Mä siis luen ton. Kiitti suosituksesta!

Hannele kirjoitti...

Pistin oikein kirjan nimen muistiin, laitan kirjaston tilaukseen, jos kerta on niin suosittu. Mielenkiintoisen kuuloista..

Metta kirjoitti...

Kuulostaapas se hyvältä. Lukulistalle siis, vaikka siellä ennestäänkin on jo tuhatsivunen Kirurgia ja pari muuta tenttikirjaa...

Ootko muuten lukenut Daniel Quinnin Ismaelin? Jos et, kannattaisi. Siinä pohditaan ihmisen eloa ja toimintaa luonnossa ja luonnon kanssa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Ipo: no minuun ainakin upposi :). Sinulle se voi olla aivan erilainen lukukokemus, kun olet aihepiiristä ehkä hieman enemmän kiinnostunut kuin minä. Toivottavasti kuitenkin pidät kirjasta.

Hannele: hyvä hyvä :).

Metta: enpä ole lukenut Ismaelia, mutta kertomasi perusteella voisin hyvinkin sitä kokeilla.