17.2.2009

Perässähiihtäjä


Jos rankasti yleistetään ja niputetaan, ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen perusteella miten he suhtautuvat uusiin asioihin.

Pioneerit ovat aina ensimmäisiä. He ovat kiinnostuneita uutuuksista, kehityksestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Heillä on visioita, haaveita, vaatimuksia, parannusehdotuksia ja ennen kaikkea intoa kokeilla aina jotain uutta. He hankkivat aina uusimmat tekniset vimpaimet - eivät välttämättä siksi että tarvitsisivat niitä, vaan koska ne ovat uusinta uutta. He ovat edelläkävijöitä tieteessä ja taiteessa. He tietävät ensi vuoden muodin ennen muita. He vievät meidät avaruuslennoille ja kehittävät uusia lääkkeitä. He kokeilevat rohkeasti asioita, joita muut eivät ole edes osanneet ajatella. Se, joka keksi että homeista juustoa voi syödä, oli varmasti pioneeri.

Pioneerin vastakohta on jarruttaja. Jarruttajat vastustavat uutuuksia. He eivät osta itselleen kännykkää (ennen kuin on ihan pakko, kun lapset ja lapsenlapset vaativat) eivätkä ymmärrä miksi ihmisiä pitää lähettää kävelemään Kuuhun. He ovat sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin, ja että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. He pitävät arvossa kaikkea vanhaa ja vaalivat perinteitä. He ovat kiinnostuneita historiasta, eivät tulevaisuudesta. Heidän ansiostaan meillä on museoita, tallennettuja kirjoituksia, arkeologisia kaivauksia ja tietoa menneistä kulttuureista. Jarruttajat haluavat säilyttää metsät, jotka pioneerit haluavat hakata alas. (Ja jarruttajat pelastavat ihmisen lajina sitten kun iskee se Suuri Tuho josta sci-fi-kirjailijat kertovat ja pioneerit ovat unohtaneet kuinka lisäännytään ilman laboratoriota.)

Näiden kahden ääripään väliin jää varovainen harkitsija. Suurin osa ihmisistä on eriasteisia harkitsijoita. Pioneerit hankkivat tutkimustuloksia, harkitsijat lukevat niitä. Harkitsijoita tarvitaan pyörittämään taloutta. He katsovat mainoksia ja kuuntelevat suosituksia. Kun pieni kärkijoukko näyttää jäävän henkiin kokeiltuaan uutta asiaa, harkitsevan massan edustajat seuraavat omaan tahtiinsa perässä. Ensin iskee muutosvastarinta, mutta kun uusi asia ei ole enää aivan uusi, se hyväksytään osaksi normaalia elämää. Jos asiat ovat riittävän hyvin, harkitsija ei näe syytä muuttaa niitä.

Minä olen ihan selkeästi hieman jahkaileva harkitsija. Se näkyy monessa asiassa.

Minä en ryntää ostamaan uutuuslankoja, vaan pitäydyn niissä joihin olen jo tykästynyt. Jos jotain ei voi tehdä seiskaveikasta, sitä ei tarvitse tehdä. En kokeile netissä näkemiäni neuleohjeita, ellei joku tuttuni ole tehnyt samaa mallia. Kyse ei ole siitä, että haluaisin kopioida toisten tekemisiä, vaan siitä, että haluan hypistellä tekelettä (tämä ei netin välityksellä ole mahdollista) ja saada neuvoja sellaiselta joka on jo selvittänyt ohjeen ja todennut sen toimivaksi (tai löytänyt sen puutteet ja keksinyt keinot korjata ne).

En kovinkaan herkästi kokeile mitään aivan uusia reseptejä. Vuokraan mieluummin elokuvan jonka olen jo nähnyt kuin leffan josta en tiedä yhtään mitään. (Olen nähnyt useita elokuvia moneen kertaan.) Tartun uutuuteen vasta kun joku ystäväni suosittelee sitä tai olen lukenut siitä useita arvioita. En harrasta uusien ihmisten tapaamista, vaan keskityn hoitamaan niitä suhteita jotka minulla jo on. En kaipaa uusiin ja tuntemattomiin paikkoihin, vaan viihdyn tutussa ympäristössä. En seuraa muotia enkä halua tietää mitä älyttömiä ominaisuuksia puhelimiin nykyään lisätään.

Asia ei tietenkään ole näin yksioikoinen tai mustavalkoinen. Uusiin juttuihin suhtautuminen on sekä yksilö- että tilannekohtaista. On minullakin pioneerihetkeni, ja jokainen pioneeri on jarruttaja jossain asiassa. Minusta ei koskaan tule löytöretkeilijää, mutta se ei haittaa, tämä hyvin varovaisen harkitsijan rooli sopii minulle. Millainen sinä olet?

(Tänään olen erityisen kovasti taistellut pilkkujen kanssa. Jos olen joskus jonkun pilkkusäännön osannut, olen sen unohtanut. Niin että jos joku tekstini pilkku kaipaa viilausta, viilatkaa ihan rauhassa. Minä en enää jaksa. Kaikki sanatkin vaikuttavat jotenkin vääriltä.)

10 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Olen siinä iässä, et mielellään kokeilen ja opin uutta.

Kirsi kirjoitti...

Mä oon varmaan sitä tasaista harkitsija-joukkoa, en ryntää ekana kokeilemaan uusia juttuja, mutta jos näen, että muutkin selviävät hengissä jostain ;-) niin saatanpa kokeillakin. Toki jossain asioissa oon sitten ehkä enemmän sellainen vastarannankiiski, joka ei halua ryhtyä mukaan mihinkaan uusiin hullutuksiin...

Hehkuvainen kirjoitti...

Hannelen paratiisi: etkö sitten aikaisemmin ollut innokas oppimaan uutta :o? Minä opin innolla ja nopeasti uusia asioita, mutta en itse selvittämällä niin kuin pioneeri, vaan mallista, niin kuin tavan harkitsija. Opin kaikkein parhaiten matkimalla.

Kirsi: kikkelis kokkelis, sullon mun luonto :D. Oikein hyvä esimerkki omasta toiminnastani on Facebook. Loin profiilin vasta sitten kun "kaikilla muillakin" oli - ja jätin systeemin vähin äänin kun koin sen turhaksi. Pioneeri olisi ollut mukana ensimmäisten joukossa ja jarruttaja ei ikinä alkaisikaan touhuun.

Vaihdoin muuten jarruttajan nimeä, hän oli ensin jahkaaja. Mutta se ei ollut mielestäni hyvä, jarruttaja oli parempi (ja keksin sen vasta tänä aamuna). Pioneeri ei ole kiinnostunut tekstistä sen julkaisun jälkeen, harkitsija muokkaa sitä vielä tuntien päästä - ja armas jarruttajamme ei tietenkään pidä blogia :D.

Hannele kirjoitti...

No niin, ei mun kommentti näy. Uutta en kirjota! Niih! Prkl! Kerta!

Päivänsäde kirjoitti...

Harkitsija ilmoittautuu. Ruoka ja juoma ovat niitä joiden suhteen olen kokeileva. Suurten päätösten (tai uusien vaatteiden oston) edessä olen varsinainen jahkaaja. Saatan olla pioneeri jossain hetken aikaa ja sitten vetäydyn jarruttajaksi, ja lopulta harkitsen itseni tuohon ensimmäiseen (kun siellä on jo muitakin). Sekavaa.

**Kohta joutuu kai ostaa uuden puhelimen ja mä en haluu ku tykkään mun teinimallista.**

Hehkuvainen kirjoitti...

Hannele: kirjota nyt vaan, kiiiiirjota, joooooko...?

Päivänsäde: sekavaa se on varmasti monelle, sillä tosiaan tilanne- ja tapauskohtaista on oma suhtautuminen :).

Voi kokkeli, että voi kirjoittaminen olla tänään(kin) vaikeaa... ihan perusjutut tuntuvat luisuneen päästä jonnekin. Minne lie. Ärsyttää, kun ei ainuttakaan lausetta osaa kirjoittaa sujuvasti... ja vanhoissa teksteissä olisi niiiiiin hirmusti korjattavaa... mutta kun ei jaksa.

Metta kirjoitti...

Hyviä sanojahan nuo näytti olevan tähän tarkoitukseen. :)

Ruuan suhteen olen ehdottomasti jarruttaja. En kovin mieluusti kokeile mitään uusia juttuja ainakaan ikinä, enkä sittenkään ollenkaan tykkää niistä! Tuttujen ruokien yhdisteleminen onkin taas eri asia.

Muuten olen tässä miettinyt tätä ja arvelen olevani varmaan liian melankolinen että osaisin arvioida itseäni oikein ja liian flegmaattinen välittääkseni, mutta sentään riittävän koleerinen hylkäämään koko mietinnän kun ei siitä kerran mitään valmista tule, ja siirtymään seuraavaan asiaan (villatakin kutomiseen). Kovin paljon sangviiniutta en itsestäni löydä, kiinnostavaa kyllä, vaikka opettajat on noin kuudentoista vuoden ajan tähdänneet siihen, että kaikkia piirteitä olisi tasaisesti minussa.

Tämä ei anna kirjautua sisään, mikä lie häiriö. Höh.

Hehkuvainen kirjoitti...

Tyhmä häiriö :/.

Tällä hetkellä olen kovasti flegmaattinen, mutta se johtuu vain levottomista unista. Zombi on noussut.

khr kirjoitti...

Ajatuksissani kai olen tai ainakin tahtoisin olla pioneeri, mutta käännyn harkitsijaksi melkoisen usein.

Hehkuvainen kirjoitti...

Joskus olisi tosiaan kivaa olla pioneeri. Ja kyllähän minä olenkin. Mutta useimmiten en. Minusta sinussa on kyllä oikein kovasti pioneerihenkeä :).