13.2.2009

Kierrätys on muotia


En kovinkaan usein lue sanomalehden mielipidekirjoituksia. Se on minusta rasittavaa touhua. Mutta joskus huomioni kiinnittyy johonkin kirjoitukseen, joka paljastuu oikeaksi helmeksi. Eilisen lehdessä oli juuri sellainen kirjoitus: nimimerkki "Hautarauhaa" on närkästynyt siitä, että hautapaikkoja kierrätetään. Hautarauha kun ei olekaan ikuinen. Hautapaikka menee seuraavalle kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua, jos sopimusta ei uusita.

Kirjoittaja aloittaa napakasti:

"Hautarauhan rikkominen on vastoin kirkon julistusta. Kirkko lupaa ruumiin ylösnousemusta ja iankaikkista elämää."

Tässä vaiheessa olin jo varma, että luvassa on jotain erinomaisen hienoa. Tuo on kyllä jo niin absurdi argumentti. (Ihan vain hiljaa ja nopeasti huomautan, että minä en ainakaan halua ruumiini nousevan mihinkään sitten kun se on hengetön. Ei ole normaalin ruumiin toimintaa sellainen.) Kirjoittaja on huolissaan myös hautamuistomerkeistä:

"Entä minne päätyvät kauniit hautakivet, kun 25 vuotta on kulunut? Kun hauta kierrätetään, kivet häviävät, samoin vainajien nimet. Eikö olisi vainajien kunnioittamista säilyttää kivet tarinoineen alkuperäisillä paikoillaan?"

Olisihan se tietysti hienoa, jos kivet voisi jättää siihen mihin ne on kerran laskettu. Mutta se ei ole mahdollista, sillä tila loppuu. Tampereen hautausmailla suoritetaan vuosittain noin 1700 hautausta (lähde). Kantapaikassani Kalevankankaalla on enää uurnapaikkoja tarjolla. Jos kaikki hautapaikat olisivat ikuisia ja kertakäyttöisiä, niin aika äkkiä loppuisi tila ainakin Etelä-Suomesta. Ei menisi kovinkaan kauaa kun tamperelaisia pitäisi alkaa haudata Tampereen ulkopuolelle (jos sinne vielä mahtuisi). Tai sitten pitäisi vain kieltää ihmisiä kuolemasta. Minusta kirjoittaja on aika itsekäs. Lisäksi hänellä on omituinen käsitys hautakivien myynnistä:

"Hautakivien myynti on liiketoimintaa, jota hautapaikkojen kierrätys ruokkii."

En nyt ihan seuraa tätä ajatusta. Jos joku kiven haluaa, eikö hän osta sen riippumatta siitä että onko hauta uusi vai kierrätetty...? No, tätähän ei tarvitse miettiä, sillä kirjoittajalla on onneksi ratkaisu tilaongelmaan:

"Kyllä Suomessa riittää maata myös hautausmaiksi."

Ehkäpä kirjoittajan takapihalla on tilaa? Tammelan torillakin olisi tilaa. Kaupin metsät voisi oikeastaan vetää sileäksi ja muuttaa hautausmaaksi. Tietääköhän kirjoittaja, että kävellessään Pyynikin kirkkopuiston käytävillä hän saattaa hyvinkin kipitellä joukkohaudan yli? (Siis mikäli on Wikipediaa uskominen.) Ja siellä on muuten tallella enää ensimmäisen mullan alue, toisen ja kolmannen mullan alueet on jyrätty rakennusten tieltä. (Siis mikäli on kirkon opasta uskominen.)

Elävät menevät kuolleiden yli ja edelle, niin se vain on. Kun kasvavan kaupungin päättäjät miettivät maa-alueiden kohtaloa, on mielessä varmasti ensin elävien ihmisten tarpeet ja vasta sitten kuolleiden sijoittaminen. Vaikka minä mielelläni käyskentelenkin hautausmaalla, en halua muuttaa koko kotikaupunkiani sellaiseksi.

15 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Mua on kyllä aina hirvittänyt ajatus, että joutuisin jonkun vieraan kanssa makaamaan samassa haudassa, ja vain sen vuoksi, että se ihminen oli niin yksinäinen ja unohdettu, että kukaan ei hoitanut hautaa. Mie haluan ihan oman tontin sitten kun aika jättää. Ja suvun on parasta hoitaa se hauta niin ettei mun kanssa samaan kuoppaan kiepata ketään muuta! Sen verran itsekäs ihminen mie oon :P

Saoka kirjoitti...

Minä olen jo vuosia paasannut lähipiirille, että jos minusta aika jättää ennen niitä, niin tietävät, miten raatoni kanssa menetellä.

Ensinnäkin käytetään lääketieteellisiin tarkoituksiin kaikki, mitä voidaan. Jos kuolen vaikka liikenneonnettomuudessa, niin maksat ja keuhkot ja sarveiskalvot ja mikä nyt vaan kelpaa annetaan siirtoelimiksi tarvitseville. Jos tämän jälkeen jää jotain rippeitä riesaksi tai jos osani eivät kelpaa mihinkään, niin etsitään ekologisin ja edullisin tapa hävittää ne. Kierrätyspahvilaatikko joko ruumiin tai tuhkien astiaksi kiehtoo. Ei mitään puuarkkuja ja turhia pitsejä, mitä hittoa minä niillä sitten enää teen, turhaan tuhlaavat rahaansa. Ostakoot itselleen ruokaa ja vaatteita niilläkin varoilla.

Ja mitään kiviä ei laitella, vaan hankkiudutaan vain jätöksistä eroon. Jos on pakko joku kivi laittaa, niin möhkäleinen ja sammaleinen luonnonkivi, jossa on koloja. Niihin koloihin sopii halutessaan kaataa piimää. Ei kukkia eikä kynttilöitä eikä velvollisuusstressiä siitä, että kuka on käynyt hoitamassa hautaa ja kuka ei. Mitä sitä kiveä nyt hoitaa tarvitsee? Tuokoot sitä piimää jos jotain on pakko uhrilahjaksi laittaa.

H. kirjoitti...

Jos muuten ollaan tarkkoja, niin tamperelaisia haudataan jo nyt kaupungin ulkopuolelle, nimittäin Vatialaan, joka on Kangasalan puolella.

Elegia kirjoitti...

Minäpä tunnustan, että luen mielelläni noita sanomalehtien mielipidepalstoja. Niistä saa usein mehevät naurut, jos ei muuta ;)

Noin muuten kallistuisin Saokan kanssa samalle kannalle. Minut voi huoletta hävittää mahdollisimman ekologisesti. En tarvitse mitään muistolaattaa muistutukseksi siitä, että olin joskus olemassa. Kyllä ne tietyt ihmiset muistavat muutenkin, elleivät kupsahda ennen minua.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hannele: sinä saat ihan rauhassa olla itsekäs, vaikka minä en tuollaisia ajatuksia ymmärrä/kannata ^_^. Minusta jokaisella on oikeus sanoa, miten toivoo ruumistaan kohdeltavan kuoleman saapuessa. Onneksi sinun jäännöksesi eivät ole minun vastuullani; kuitenkin hoitaisin väärin ja tulisit kummittelemaan :o.

Saoka: olen pitkälti samaa mieltä. Kun en eläissäni kelpaa edes verenluovuttajaksi (nyyh!), niin hienoa olisi, jos voisin olla hyödyksi edes vainaana. Elintestamentti on täytetty, viedä saa kaiken mikä kelpaa.

Toivon tuhkausta (ripotelkaa minut metsään tai puutarhaan, kiitos), mutta samapa tuo, eiköhän jostain joku sopiva pahvilaatikko löydy tarpeen tullen. Ja kiveä tahi ristiä (pakanalle, hyvänen aika sentään!) on ihan turha pystytellä ja sitä sitten käydä kumartelemassa. Minua voi muistella ihan vaan mielessään.

H.: ja tarkkojahan me ollaan! :)

Elegia: totta kyllä, ja nauru on tärkeää :D.

Eero kirjoitti...

Yksi kiehtova vaihtoehto olisi ruumiin syväjäädytys. Tulevaisuudessa kun tekniikka on kehittynyt niin heräisi laboratoriossa henkiin.

Mutta se ei olisi kovin ekologista. Sähköä voisi kulua aika lailla.

Anteeksi, rupesin vitsailemaan kuolemanvakavasta aiheesta.

Tosiasiassa minäkin kannatan tuhkausta. Muistan kuulleeni että tuhkia ei saa tosin ripotella esimerkiksi puutarhaan tai metsään vaikka se olisi kuinka ollut vainajan toive.

Oli miten oli, ainakin tuhkaus on ekologista. Varsinkin jos laittaa vielä elimet kierrätykseen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kyllä täällä saa vitsailla, myös vakavista asioista :).

Syväjäädytys olisi kyllä erikoista. Rapakon takana on jo mahdollista jäädyttää itsensä, toimivaa sulatustekniikkaa tosin ei taida vielä olla keksitty...

On se mälsää, jos ei pääse metsään tai puutarhaan! No ei vaan. Samapa se minulle, minähän olen kuollut silloin, joten en välitä mihin tuhkani kipataan :).

Itse asiassa tuhkauksen ekologisuus on harhaa. Kaikkein ekologisinta on maatua sellaisenaan. Tai niin ainakin väittää Vihreän Langan Eno. :D

khr kirjoitti...

Olen kuunnellut samaa ininää leskiltä jokikisenä hautausmaakesänäni. En tiedä johtuuko ymmärtämättömyys siitä, että puolison/vanhempien/lapsen haudasta huolehtiminen on monille jopa ainoa jäljellä oleva "velvollisuus", oman kuoleman läheisyydestä vai vain epäkäytännöllisyydestä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Syitä voi olla monia. Voi olla, että minäkin ajattelen asiasta eri tavalla sitten kun läheiset alkavat kuolla ja tajuan kipeästi ettei tässä itsekään ikuisesti heiluta. Tai sitten en ajattele.

Avaruushiiri kirjoitti...

Jaaha, näyttää siltä ettei tarvitsekaan erikseen mainita mitä tämän jyrsijän tomumajalle tapahtuu sitten kun lopullinen loukku loksahtaa: riittänee kun sanon "yhdyn useimpiin yllämainittuihin". Toki jokin muistomerkki voisi olla kiva, mutta soisin sen sijaitsevan edesmennyttä allekirjoittanutta muistelevien kotona. Shintolaiset ovat kotialttareineen oikeilla jäljillä.

Elintestamentin lisäksi ainoa ehdoton poismenon jälkeinen vaatimukseni on, että muistotilaisuudessani ei saa olla synkkää. Kun kerran elämä meni yrittäessä piristää muita, saa kuolleenakin muistella ilolla, s'il vous plaît.

Hehkuvainen kirjoitti...

Minäkin toivon, että minun hautajaisissani olisi muilla hauskaa. Ei silleen "hahaa, vihdoinkin se kuoli"-hauskaa, vaan silleen vähän toisella tavalla, jota luulen sinunkin tarkoittavan :).

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Totta kait hautapaikat kierrätetään. Minulle ei hautaa lainkaan, ei tarvitse omaisten surra ja huolehtia. Toivon, että omaiset seurustelevat minun kanssa nyt, ei kuolleena. Joku osa ehkä kelpaa lääketieteelle.

Hehkuvainen kirjoitti...

Minustakin on tärkeämpää muistaa elävää kuin kuollutta (elävä yleensä välittää siitä että muistetaanko häntä vai ei, kuollut ei piittaa kun on kuollut).

Sirpale kirjoitti...

Onhan se hirvittävän kaunis ajatus, että sitten kun itsestä aika jättää niin omaiset ja ystävät saavat pitää muistotilaisuudessa hauskaa eikä saa synkistellä. Todellisuudessa siitä ei tule mitään. Yleensä hautajaisissa kuolemasta on kulunut sen verran lyhyt aika, että lähiomaiset ovat täysin surun aiheuttamassa shokissa. Yritäpä siinä pitää hauskaa ja vitsailla... Voin kertoa: ei tule kesää. Tuommoiset ajatukset ovat tietysti kivoja, mutta eivät vain toimi reaalitilanteessa.

Tuhkauksesta puheenollen: tuhka saa kaiketi sirotella tai ainakin uurnan saa haudata luontoon, mutta vain maanomistajan luvalla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen ympäristöteko, koska tuhkassa on jäljellä kaikki raskasmetallit, myrkyt jne, jotka elimistöön ovat kertyneet elämän aikana. Ainakin "koti"seurakunnassa on hautapaikkojen lisäksi tarjolla myös muistolehto, johon tuhkan voi ripotella tai uurnan haudata ja tietääkseni sen yhteydessä on jokin muistokivi, johon kaikkien siihen haudattujen nimet kiinnitetään pienellä laatalla. Ei siis tarvita erikseen hautapaikkaa, jota täytyy hoitaa eikä hautakiveä. Sinne muistolehtoon voi sitten tuoda kynttilät ja kukat jos siltä tuntuu. Tällainen olisi nykyisissä kaupungeissa varmasti käyttökelpoinen idea, joskin ei niin perinteinen.

Ja tasan ei käy onnenlahjat, meikäläisellä on hautapaikka jo valmiina kirkon hautausmaalla vaikken kuulu edes kirkkoon! Se nyt vain siirrettiin minun nimiini eikä kukaan kysellyt vakaumuksesta mitään. Eikä se tiettävästi vielä nokkosia kasva vaikka "pakanan" omistama onkin...

Hehkuvainen kirjoitti...

Hauskaa että kävit jättämässä kommenttisi, Sirpale!

Se on kyllä todellakin totta, että on varmasti vaikea pitää kivaa jonkun rakkaan ihmisen hautajaisissa. Eihän se tule onnistumaan :/. Mutta voihan sitä toivoa ja yrittää :).

Ja sekin on totta, että tuhka on vähän ongelmallista jätettä. Muistolehtoja on varmasti melkein joka paikassa, ja se on kyllä hyvä systeemi, kannatan.

Hautapaikka valmiina :o? Jestas. No, onpahan sitten valmiina.