14.1.2009

Pikkumusta


Minulle kävi jokin aika sitten niin kummasti, että musta minihameeni ei enää mahtunut ylleni. Tai mahtui se, mutta ei tuntunut enää kivalta. Viimeksi jokin vaate on jäänyt minulle pieneksi silloin kun olin ehkä 12-vuotias, joten tämä oli varsin merkittävä tapaus.

Ehjää kangasta ja toimivaa vetoketjua ei tässä taloudessa kovin herkästi heitetä pois, joten hame koki muodonmuutoksen.


Se on nyt maltillisen kokoinen (korkeus 22 cm ja leveys 19 cm) olkalaukku. Ryhditön ja ruttuinen, ja siksi ikävä kuvattava. Vetoketju on avoinna, jotta näette miten olen täysin järjenvastaisesti laittanut laukkuun kirkkaansinisen puuvillavuoren (ja kiinnittänyt sen huolettomasti pistoilla, jotka varmasti näkyvät). Hihnaksi ostin paksuhkon puuvillanyörin, jonka ompelin laukun sivuihin kiinni. Sivuissa olevat napit ovat vain koristeita. Niiden tarkoitus on tehdä nyörin päätöskohdasta jotenkin siistimpi ja viimeistellympi, ettei naru vain lopu töksähtäen. Lopullista kiinnityspaikkaa ja -tapaa etsii ihana sydänheijastin, jonka sain ystävältä joululahjaksi.

6 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

No mutta hiano! Hame on onnellinen uudessa olomuodossaan, kun ei joutunut kaatikselle.P.S. kommenttijuputus oli sikäli turhaa, että Tuijan neuvoma konsti päivittää uudet kommentit toimi. Mutta silti se sininen laatikko oli ihana, mistä heti näki että joku on jaksanut käydä, lukea ja kommentoida :´(

Hehkuvainen kirjoitti...

Ihan hyvä siitä tuli, katsotaan kuinka käytössä pärjää :). Ja Vuodatuksen alkuperäinen kommenttisysteemi oli kyllä todella sujuva ja hyvä, bloggerilla tämä on jotenkin kömpelöä.

Ipo kirjoitti...

Varsin näppärä laukku!

Hehkuvainen kirjoitti...

Kyllä se ainakin vielä vaikuttaa hyvältä, käyttö osoittaa sitten että onko vai ei. Toivottavasti on :).

Alitsa kirjoitti...

Jokos sinä kuulut Marttoihin? Tuo on niin hienoa, kun on taitoa ja tahtoa kierrättää materiaaleja noin tarkkaan.

Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! Oot mun idoli!

Hehkuvainen kirjoitti...

No ei ne oo edelleenkään vastannu mun hakemukseen. Ne Martat siis. Pöh. Pitäkää tunkkinne! :D