30.9.2019

Käpäliköt käpälille


Pienenä syysaskarteluna tein meille uudet pellavaiset pannulaput. Ei juuri minkään näköiset, mutta näissä mennään aina toiminnallisuus edellä.


No sen verran mietin estetiikkaakin, että molempia pannulappuja koristaa hannunvaakuna eli käpälikkö, vanha taikamerkki jonka on uskottu suojelevan pahoilta voimilta ja huonolta onnelta. Näiden lappujen toivon suojelevan meitä nyt vähintään palovammoilta, mutta ei ole haitaksi jos torjuvat myös huonoa onnea. Jospa kokkaukset onnistuisivat jatkossa entistä paremmin!

25.9.2019

Emäntätouhuja


Viime vuonna lainasin rajanaapurilta höyrymehustinta, mutta se ei sovellu keittiöremontin yhteydessä uusitulle induktioliedelle. Tälle syksylle piti siis metsästää induktioliedelle sopiva mehustin, ja minulla kävikin melkoinen mäihä kun löysin semmoisen kirpputorilta viidellä (5) eurolla. Loistohomma!


Tein oman pihan punaisista ja mustista viinimarjoista sekamehua. Onneksi ostettiin kuistille arkkupakastin, jossa kesän valtava viinimarjasato saa rauhassa olla ja odottaa käyttöä. Ei tähän mehuun tuhlaantunut kuin neljä kiloa marjoja, niitä on vielä hyvä määrä jäljellä.

Viimeisen kesälomaviikon hommiin kuului myös perunan nosto. Sitäkin tuli ihan kelvollisesti. Jokunen pottu on toki jo syötykin, ja hyvältä ovat maistuneet. Marjat on pakastimessa ja perunat kellarissa, kyllä nyt on kiva siirtyä viettämään kekriä.


24.9.2019

Varoituksen sana


Siltä varalta että joku innostuu nypynpoistajasta niin kuin minä, on paikallaan myös varoituksen sana. Nypynpoistaja ei nimittäin erota nyppyä esimerkiksi neuleen pintaan tulleesta lankalenkistä, vaan pitää pahan äänen (sursursursursurZZIIYRRRP) ja leikkaa langan poikki. Siitä syntyy reikä:


Oi voi. No, pääsinpä harjoittelemaan vaatehuollon toista osa-aluetta eli parsimista/paikkausta. Kannattaa siis olla neuleiden kanssa tarkkana. Tiivis ja sileä collegeneulos ei vaikuttanut yhtä herkältä imautumaan teriin (tulen korjaamaan lausuntoni jos hupparin kanssa käy huonosti).

22.9.2019

Nypyt pois!


Syksy on täällä! Kaakeliuunia on lämmitetty jo muutaman kerran ja puutarhaa on laiteltu talvikuntoon. Peruna on vielä nostamatta, mutta sen ehtii kyllä.

Syyskuuta vietetään zero waste -teemalla. Kampanjakuukausi haastaa ihmisiä miettimään ja kokeilemaan, miten oman kotitalouden jätemäärää voisi vähentää. Zero waste -filosofiasta (tai nollahukasta niin kuin usein suomeksi sanotaan) löytyy netistä hirmu paljon hyviä kirjoituksia (esimerkiksi tämä Otso Sillanaukeen teksti), joten jätän termin tarkemman avaamisen nyt välistä.

Zero waste -teemaan liittyen järjestettiin Tampereella tänä viikonloppuna vaatteidenvaihtotapahtuma. Rahalla ei vaatteita tältä kirpputorilta siis saanut ostaa, vaan sinne saattoi viedä vaatteita ja ottaa sitten vaihdossa uusia. Mielestäni idea on erinomaisen oivallinen, ja toivon että tapahtumalle tulee joskus jatkoa.

Kierrätysmuodin asiantuntija Outi Les Pyy oli tänään puhumassa tapahtumassa. Harmi että hänen puheenvuoronsa oli kovin lyhyt, olisin mieluusti kuunnellut pidempäänkin. Outi tähdensi vaatehuollon tärkeyttä ja ylisti nypynpoistajaa.

Olen jo pariin otteeseen harkinnut paristokäyttöisen nypynpoistajan ostoa, joten nyt kävin sellaisen kotimatkalla hankkimassa ja kokeilin sitä heti vanhaan neuletakkiini. Voinette helposti havaita mikä osa on käsitelty (varsinkin jos klikkaatte kuvan suuremmaksi):


Oloni on ristiriitainen. Toisaalta olen riemuissani, sillä nypynpoistaja todellakin toimii. Neule näyttää käsittelyn jälkeen todella paljon paremmalta kuin ennen sitä! Toisaalta juuri tämä aiheuttaa tietynlaista kauhua ja epäuskoista häpeää: olenko todella kulkenut ihan tyytyväisenä näin kulahtaneessa vaatteessa? Tämä kun on ollut olevinaan se minun smart casualini, se vähän siistimpi valintani. Onnistuin kyllä ottamaan kuvankin niin, että tuo nyppyinen puoli näyttää jo melkeinpä froteepyyhkeeltä...


No, nyt siistiytyy neule ja ehkäpä muutama muukin vaate. Vanhaa ja vähän virttynyttä pukinetta on luvassa jatkossakin, mutta nyppyjä ehkä enää ei.

19.9.2019

Lomamoodissa


Hyvää valtakunnallista huonekasviviikkoa, jota nyt ensimmäistä kertaa vietetään! Ehkä on blogistakin jonkun verran käynyt ilmi se, että tykkään kovasti kukista ja kasveista. Vietän nyt kahta viimeistä kesälomaviikkoa ja päätin hemmotella itseäni loman kunniaksi oikein kunnolla ja sukeltaa kukkien maailmaan.

Mystisiä sammalpalloja on jo jonkin aikaa näkynyt siellä ja täällä, aina välillä niitä on putkahdellut näköpiiriini erilaisissa julkaisuissa, tapahtumissa ja nettijutuissa. Nyt aikataulut loksahtivat kerrankin sopivasti kohdilleen ja sain naapurin rouvan seurakseni kukkakauppa Opuntian kokedamakurssille. Ja niinpä on minullakin nyt kokedama, omin pikku kätösin pyöritelty:


Se on todella hauska! Kaikkea ne japanilaiset keksivät. Pallosta tuli mielestäni aika tasainen, mutta ripustustangon asettelussa noudatin sitten rohkeammin kokedamoihin(kin) liittyvää wabi-sabi -estetiikkaa, jonka mukaan mikään ei ole täydellistä, ikuista tai täysin valmista. Epäsymmetrisyys vie minut epämukavuusalueelleni, mutta portaikossa toispuoleisesti roikkuessaan tuo unelma (Asparagus setaceus, A. plumosus) näyttää minusta oikein hyvältä. Unelmaa on noissa palloissa käytetty paljon ja tuo epäkesko asettelukin on hyvin tavallista, joten menin kuitenkin turvallisen tavanomaisella linjalla.

Opuntian kokedamakurssit ovat ilmeisesti todella suosittuja. Kaupan tiloissa oleviin työpajoihin otetaan maksimissaan viisi osallistujaa ja kurssit täyttyvät nopeasti; mekään emme naapurin kanssa mahtuneet ensimmäiselle yrittämällemme, vaikka ilmoittauduimme samana päivänä kun kurssipäivä julkaistiin. Kauppa ilmoittaa kurssipäivät sivuillaan, mutta ilmeisesti kursseja järjestetään toisinaan muulloinkin, kun esimerkiksi meidän kurssipäivästämme ei ole mitään mainintaa missään, vaan se oli vain varauksia hoitaneelle naapurin rouvalle ilmoitettu sopivaksi päiväksi. Jos siis kurssille halajaa, kannattanee rohkeasti kysyä kaupalta mahdollisuuksista!

Erityishemmottelin itseäni myös kukkasidonnan yksityisopetuksella. Helmivillakon ihana Erika vietti päivän kanssani opettaen kädestä pitäen sidontaa ja asetelman tekoa. Kuvia, kuvia!


Erika oli valikoinut kurssimateriaaliksi herkkiä ja herkullisia kauden kukkia, joiden joukosta sain valita materiaalit teoksiini. Kimppuun sain mukavasti kontrasteja ja asetelmasta tuli yllättävän raikas.


Kimpun sidonnassa käytetty spiraalitekniikka näyttää helpolta kun sen joku osaava tekee, mutta kyllähän ne kukat omassa kädessä meinasivat sojottaa vähän tekniikanvastaisesti... Onneksi oli kärsivällinen ohjaaja auttamassa. Sain kyllä ajatuksesta kiinni, mutta pitäisihän tuota harjoitella aika kovasti että tulisi niin sanotusti selkärangasta.


Minulla oli selvästi sellainen runsauden ja rönsyilyn pelko, joka pitäisi voittaa kukkia asetellessa. Pidän erityisesti juuri sellaisesta rennosta ja luonnollisen näköisestä sidontatyylistä, joka nykyään on trendikästä, mutta väkisin meinasin ahtaa itseni ja kukkani liian pieniin raameihin. Onneksi Erika rohkaisi irrottelemaan.


Onnistuin saamaan töihini kerroksellisuutta, runsautta ja mielenkiintoa. Näitä on mukava katsella joka kulmasta ja hämmästyä kukkien monimuotoisuudesta. Voi nauttia kokonaisuudesta tai upota yksityiskohtiin... molempi parempi!


Ei nyt ihan kannata näillä näytöillä päivätöitä lopettaa, mutta kyllä näitä silti esitellä kehtaa. Virkistävää, inspiroivaa ja terapeuttista lomapuuhastelua tällainen!

6.9.2019

Muuten vaan


Ihan muuten huvikseni olen poiminut uutisista työ- ja ammattinimikkeitä. Eivät ehkä virallisia kaikki, mutta joka tapauksessa jossain (vähintään siinä uutisessa) käytettyjä. Nämä ovat mielikuvitustani kutkuttavia:

tavarantarkastaja
mallasasiamies
ennakointiasiantuntija
nostalgiakonsultti
torakkapaimen
erikoissuunnittelija