12.2.2018

Chadô


Siitä tulee kohta kaksi vuotta, kun kävin kuuntelemassa japanilaista teetaidetta käsittelevän luentosarjan. Ja nyt jo kirjoitan siitä! Ei oo häpee olla nopee ja sitä rataa...

Luennot järjesti Suomen Chado Urasenke Tankokai yhdistys ry, jonka tarkoitus on edistää chadôn, "teen tien", tuntemusta Suomessa. Urasenke on Japanin suurin teekoulukunta, ja ala on niin vaativa että teeopettajaksi sertifioituminen vie vähintään 20 vuotta. Ihan yhdessä kirjoituksessa en siis oleta pystyväni tyhjentävästi kertomaan kaikkea oleellista japanilaisesta teetaiteesta, vaan keskityn nyt lähinnä kertomaan miksi se kiehtoo minua.

Japanilainen vaikuttaja, maatalousasiantuntija, kirjailija, diplomaatti ja poliitikko Inazo Nitobe (1862-1933) kirjoitti vuonna 1905 kirjassaan Bushido - Japanin sielu myös teeseremoniasta:

"Esimerkkinä siitä, miten kaikkein yksinkertaisin asia voidaan tehdä taiteeksi ja siten henkisen kulttuurin osaksi, saanen mainita cha-no-youn, teeseremonian."

Moni meistä tuntee termin teeseremonia, ja sitä on myöskin Bushidon suomennoksessa käytetty. Se on kuitenkin hiukan harhaanjohtava nimi, sillä kyse ei ole uskonnollisista menoista. Tietyn kaavan ja protokollan mukaan etenevä tilaisuus on tietysti omalla tavallaan... no, seremoniallinen. Mutta toisinaan seremonia voi sanana antaa tilaisuudesta turhan uskonnollisen kuvan, joten opin että on oikeastaan parempi puhua teetaiteesta. Tee ei ole vain juoma tai osa omituista jäykkää näytelmää, vaan se on japanilainen elämäntapa.

Teetaiteessa ja -ideologiassa on tärkeää hetkellisyys, ainutlaatuisuus, läsnäolo, epätäydellisyyden täydellisyys ja aistillisuus. Johtavan periaatteen mukaan jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen ja olennaista on vieraan huomioiminen. Nitobe kirjoittaa:

"Cha-no-youn ensimmäiset edellytykset, mielen tyyneys ja rauhallisuus, käytöksen maltillisuus ja levollisuus, ovat epäilemättä oikean ajattelemisen ja tuntemisen ensimmäiset ehdot. Pieni huone, joka on eristetty hermostuttavan ihmislauman näkyvistä ja kuuluvista, ja sen äärimmäinen puhtaus johtavat jo itsessään ajatukset pois maailmasta."

En voi kyllin korostaa sitä, miten kauniina, arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena asiana pidän juuri tätä osaa teetaiteessa: hetkeen rauhoittuminen ja läsnä oleminen. Teetaide ei ehkä elä nyt suurinta kukoistuskauttaan, mutta tällainen mindfulness olisi nyky-yhteiskunnassa kovasti hyödykästä.

Teetilaisuudessa kukaan ei räplää kännykkäänsä. Kukaan ei kuuntele Spotifyn soittolistaa kuulokkeista tai joudu huutamaan yli liian kovalla olevan taustamusiikin. Huomio kiinnittyy olennaiseen, hetkelliseen kauneuteen ja hienovaraisiin yksityiskohtiin. Nitobe ilmaisee asian näin:

"Karu sisustus ei valtaa huomiota puoleensa kuten länsimaisen vierashuoneen lukemattomat taulut ja rihkama. Seinällä riippuva kakemono kiinnittää huomiotamme enemmän piirustuksen sirouden kuin värien kauneuden puolesta."

Teetaidetta ei opeteta oppikirjojen avulla, vaan opetus perustuu anekdootteihin ja oppilaan omaan oivaltamiseen. Mieleeni jäi eräs luennolla esitetty anekdootti vanhasta teemestarista. Teetilaisuuteen saapunut vieras toi mukanaan runsaasti kukkivan kirsikkapuun oksan teehuoneen koristeluja varten ja ojensi sen teemestarille, joka huoneen valmistelusta vastasi. Teemestari riipi oksasta kaikki muut kukat pois jättäen jäljelle vain yhden. Tyrmistynyt vieras kysyi tähän syytä. Teemestari vastasi: koska osaamme arvostaa yksittäisen kukan kauneutta vasta kun se ei ole kymmenien samankaltaisten ympäröimä.

Tee ei ole erillinen taide, vaan se liittyy saumattomasti muihin taiteisiin: ikebanaan, keramiikkaan, kalligrafiaan, arkkitehtuuriin, lakkatöihin, ruoanlaittoon, tuoksutaiteeseen, runouteen, teatteriin, tanssiin ja tekstiilitaiteeseen. Ja vaikka teetilaisuus on rauhoitettu ulkoiselta musiikilta, on äänimaailma todella tärkeä osa kokemusta. Astioiden kolahdukset, veden kiehumisen ääni ja teen ryystämisen ääni ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin tilaisuuteen valittu koristelu tai asustus.

Lainaan jälleen Nitoben sanoja:

"Päämääränä on maun äärimmäinen hienostus, jota vastoin kaikkinainen pöyhistely torjutaan uskonnollisella kammolla. Jo pelkästään se, että teeseremonian keksi mietiskelevä erakko aikana, joka oli täynnä sotia ja sotahuhuja, on omiaan osoittamaan, että se oli tarkoitettu muuksi kuin ajanvietteeksi. Ennen kuin astuttiin teehuoneen levolle pyhitetylle alueelle, seremoniaa varten kokoontunut seurue riisui miekkansa ja niiden mukana taistelukentän hurjuuden tai hallitushuolet löytääkseen teehuoneesta rauhaa ja ystävyyttä."

Monen elämä on melkoista hurlumheitä ja rauhoittuminen olisi paikallaan. Slow life -ideologia ja downshiftaaminen kasvattavat suosiotaan, koska ihmiset kaipaavat muutosta nykymenoon. Jatkuvien ärsykkeiden kaaoksessa meidänkin on ehkä syytä hiukan "riipiä kukkia", jotta osaisimme arvostaa hetken kauneutta ja olla todella läsnä läheisillemme.

Miten onnekasta että pyörää ei tarvitse tässä nyt keksiä uudestaan, sillä japanilaiset ovat jo vuosisatojen ajan osanneet keskittyä olennaiseen:

"Cha-no-you on enemmän kuin seremonia - se on taidetta, se on runoutta, jossa täsmälliset eleet ovat poljentona, se on sielun kurin modus operandi."

Ei kommentteja: