25.3.2017

Ostin auton


Tai siis avaimenperän. Mutta onhan se autokin. Selitän.

Minulla on suuri kunnia olla työpaikallani tiimimme taukojumppavastaava. Vedän joka päivä muutaman minuutin taukojumpan niille jotka haluavat ja ehtivät osallistua. Yritän myös muistuttaa ihmisiä mikrotauoista, eli muutamien sekuntien tauoista joita on syytä pitää useampia päivän aikana. Pelkkä muistuttelu ei aina riitä, joten lähetin liikenteeseen mikrotaukoauton. Kyseessä on siis pikkuruinen auto, jonka avainlenkkiin kiinnitin lapun:


Lapussa lukee:
Moro! Olen kassanhallintatiimin mikrotaukoauto. Haluan kiertää pöydältä toiselle, mutta löpö on loppu joten tarvitsen apuasi. Olen mielelläni parkissa pöydälläsi hetken tai vaikka pidempäänkin, mutta matkan on tarkoitus jatkua. Pidäthän siis jossain välissä parin sekunnin tauon ja vie minut seuraavalle pöydälle reittini varrella. Reittini on tämä...

...ja sitten kirjoitin lappuun tiimiläistemme nimet sellaisessa järjestyksessä, että kukaan ei voi heittää autoa naapurille vaan joutuu nousemaan työpisteeltään ja kävelemään hetken matkaa toimiston toiseen osaan. Ilokseni ihmiset ottivat hymyillen auton vastaan ja ovat tunnustaneet leikkineensä sillä. Ja kaipa se kaikilla kiersikin ennen kuin palautui minulle. Moni toivoi että auto jäisi pysyvästi kiertämään tiimiin, joten ehkäpä lasken sen pian uudelleen liikenteeseen.

5.3.2017

Kiitä ja hävitä


Marie Kondo: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika
Bazar 2016
Suomentanut Päivi Rekiaro

Japanilainen siivous- ja järjestelykonsultti Marie Kondo on valloittanut maailman kehittämällään KonMari-menetelmällä. Jonkinlainen hulluus on vallannut myös suomalaiset, sillä KonMari tulee vastaan ihan joka paikassa. Pakkohan minun oli selvittää mistä kaikki puhuvat, joten ei muuta kuin kirja kouraan ja lukemaan!

"Jos ajattelet, että kotia pitää järjestää päivittäin ja työ jatkuu läpi elämän, on aika korjata käsitystä. Kodin tai työtilan pystyy panemaan ojennukseen nopeasti, perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti. On vain kaksi asiaa, joita pitää sen jälkeen jatkaa lopun elämää: valita säilytettävät ja poistettavat tavarat ja huolehtia säilytettävistä tavaroista. Voit järjestää kotisi nyt heti niin, että se myös pysyy järjestyksessä."

Aluksi kaikki vaikuttaa houkuttelevalta, helpolta ja yksinkertaiselta. Kirja on kuin esseemuotoinen mainoslausekokoelma: tämä pelastaa sinut ja elämäsi, eikä siinä vielä kaikki, huomaa vaikutus, se on helppoa ja nopeaa, kokeile itse! Kondo puhuttelee lukijaa tuttavallisesti ja vain asteen verran vähemmän päällekäyvästi kuin markkinoiden helppoheikki.

Silti menetelmän yksinkertaisuus viehättää, ja ketäpä ei houkuttaisi ajatus siitä että kertarysäyksellä tehty kunnon järjestely todella selättäisi kodin kaaoksen - lopullisesti. Perusajatus on todella simppeli ja kirjassa se tiivistetään näin:

"Jotta pääset mahdollisimman hyviin tuloksiin, neuvon sinua noudattamaan uskollisesti tätä sääntöä: järjestä oikeassa järjestyksessä. Kuten edellä nähtiin, tehtäviä on vain kaksi: karsiminen ja säilytyspaikkojen valinta. Vain kaksi tehtävää, mutta karsiminen on suoritettava ensin. Vie se loppuun ennen kuin aloitat kakkosvaiheen."

Ensin siis karsitaan ja sitten järjestellään. Marie Kondo ei suosittele aiemmin kuultuja karsimisvinkkejä (kuten heitä pois kaikki mitä et ole käyttänyt vuoteen tai tarvitset vain kolme jakkua), vaan koko homma perustuu siihen tuottavatko tavarat iloa vai eivät.

"Valitsin tämän kriteerin tietystä syystä. Mietitäänpä, mikä on järjestämisen perimmäinen tarkoitus. Jos tavoitteena ei ole, että kotimme ja sen tavarat tuottavat meille mielihyvää, koko touhu on mielestäni turhaa. Siksi paras hylkäämis- tai hyväksymiskriteeri on se, saako tavara sinut hyvälle mielelle. Tuottaako se sinulle iloa?"

Tämä on menetelmän vahvuus mutta myös heikkous. Hienoa on se, ettei tässä pyritä väkisin mihinkään minimalismiin, vaan jokainen saa säilyttää ihan niin paljon tavaraa kuin kokee hyväksi. Tavoitteena ei siis ole valkoinen, kliininen tai askeettinen koti, vaan koti jossa on vain rakkaita esineitä eikä mitään (itselle) turhaa. Joku pitää kirjoista yli kaiken ja haluaa säilyttää niitä satamäärin, toiselle taas vaikkapa kengät ovat se juttu. Menetelmän tarkoitus on nimenomaan ymmärtää se, mikä itselle tuottaa iloa ja luopua sitten kaikesta muusta.

"Samalla kun luot järjestystä ja karsit tavaroita, pääset selville siitä, mitkä ovat sinun todelliset arvosi, mitä pidät elämässäsi oikeasti tärkeänä. Mutta älä keskity yksinomaan tavaroista luopumiseen tai niiden tehokkaaseen sijoitteluun vaan valitse esineitä, jotka tuottavat iloa, ja nauti elämästä oman mittapuusi mukaan."

Mutta tämä on myös ongelmallista, sillä ainakin minulla on kotonani paljon esineitä, joita tarvitsen mutta joista en mitenkään erityisen hirveästi pidä. Esimerkiksi vessaharja ei aiheuta minussa mitään erityisiä ilon tuntemuksia, mutta kyllä sen silti haluan kotonani pitää. Jotkut asiat ja esineet ovat järkeviä ja tarpeellisia, ja siksi niiden kuuluu jäädä vaikka eivät herätä tunteita. Välillä Kondo tuntuu heittävän tavaraa pois liiaksikin. Hän esimerkiksi kehottaa hävittämään kaikki palkkakuitit:

"Palkkakuitteja lainehtii joka paikassa. Et katso niitä enää uudestaan, ja vaikka katsoisitkin, katsominen ei kartuta pankkisaldoa, joten heitä ne menemään."

Hyvin vanhoista tiedoista olen samaa mieltä, mutta sen verran kannattaa palkkakuittejansa säästää että voi tarkistaa verotuksen menneen oikein. (Ei se ole mitenkään ennenkuulumatonta että työnantajalta on mennyt verottajalle väärä tieto ennakonpidätyksistä, virheitä sattuu.)

Kriittisiä arvioita kirjasta antaneet ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota samaan kuin minä: KonMari ei ota kantaa kierrätykseen. Se tuntuu pöljältä. Pitäisikö ihmisten oikeasti vain suurella vimmalla heittää tavaraa kaatopaikalle mahdollisimman nopeasti? Kondo kertoo lähes ylpeästi kuinka hänen asiakkaansa ovat onnistuneet heittämään tavaraa pois säkkikaupalla, mutta itse yritän aina muistaa kierrätyksen tavaran poistamisessakin.

Menetelmä tuntuu myös ontuvan hiukan heti kun poistutaan sinkkutaloudesta. Kyllä kai sitä omat tavaransa äkkiä karsii ja sillä tavalla kotinsa järjestää, mutta mitäs sitten kun meillä on kuitenkin esimerkiksi nuo keittiötavarat yhteisiä? Oppaassa jotenkin aika kevyesti sivuutetaan se, että taloudessa voi olla paljon yhteisomistuksessa olevaa esineistöä, jota ei voi omassa siivouspuuskassaan niin vain karsiakaan.

Tavaroiden karsiminen tulee suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin vaatteet, joista on helpointa aloittaa. Sitten kirjat, joissa on jo enemmän haastetta. Seuraavaksi läpi käydään paperit ja sekalaiset (komono) ja aivan viimeisenä tunne-esineet, joiden karsimista useimmat meistä haluavat välttää. Kun tavarat on saatu karsittua, ne järjestetään.

"Tehokkaan säilytyksen ydin on tämä: osoita paikka joka ainoalle tavaralle. - - Kun valitset tavaroillesi paikan, koti pysyy järjestyksessä. Päätä siis, mihin tavarat kuuluvat, ja pane ne omalle paikalleen käytettyäsi niitä. Se on säilytyksen tärkein ehto."

Siinähän se yksinkertaisuudessaan on: karsi ja järjestä. Tee se kerran ja kunnolla, niin ei tarvitse tehdä koskaan enää. Tuloksien pysyvyyden ja menetelmän toimivuuden Kondo perustelee sillä, että tässä prosessissa ihminen muuttuu kokonaan. Kirjan otsikko kertoo kirjan idean: siivouksella tosiaan mullistat elämäsi.

"Siitä hetkestä alkaen kun ryhdyt järjestämään paikkoja, joudut väistämättä nollaamaan elämäsi. Tästä seuraa, että elämäsi alkaa muuttua, ja järjestämisen pitää tapahtua ripeästi, jotta pääset syventymään tärkeisiin asioihin. Siistiminen on pelkkä väline, ei lopullinen päämäärä. Varsinaisena tavoitteena tulisi olla sellainen elämäntyyli, joka vetoaa sinuun, kunhan olet saanut elämäsi järjestykseen."

"Kun puntaroit, millaisia tunteita sinulla on omistamiasi tavaroita kohtaan, kun poimit joukosta ne, jotka ovat jo tehneet tehtävänsä ja lausut niille kiitokset ja jäähyväiset, tarkastelet loppujen lopuksi omaa sisimpääsi. Kyseessä on siirtymäriitti, jolla aloitat uuden elämän."

Kondo kertoo että siivouksen myötä hänen asiakkaansa ovat muuttaneet elämänsä kokonaan: he ovat onnistuneet laihduttamisessa, irtisanoutuneet epätyydyttävästä työstä, aloittaneet uuden harrastuksen, saaneet uusia työmahdollisuuksia ja vaikka mitä muuta. En syytä Kondoa valehtelusta tai liioittelusta, sillä voihan tämä olla tottakin. Jos ihminen pysähtyy kunnolla miettimään elämäänsä ja pohtimaan päätöstensä vaikutuksia, ja suorittaa siinä samalla vielä jonkinlaista vanhasta luopumista, voi tuloksena todella olla muutos elämän suunnassa.

KonMari tuo tämän vaikutuksen siivouksen kautta, toiset hakevat samaa paastosta tai meditaatiosta. Joillekin pysähdys tulee yllättäen ja pyytämättä esimerkiksi vakavan sairastumisen muodossa. Perusteellisella ruokaremontillakin voi olla elämään samanlainen vaikutus kuin siivoamisella: olo tuntuu kevyeltä ja jotenkin uudistuneelta.

KonMari ei siis ole mikään Marttojen siivousvinkkien kokoelma, vaan opas pysyvään elämäntapamuutokseen. Jos lukija ei ole lainkaan tutustunut japanilaiseen animismiin, hänellä nousee takuuvarmasti karvat pystyyn. Varomattomalla lukijalla voi aamukahvi mennä väärään kurkkuun ja hörhötutka kilahtaa, kun Kondo kertoo tavaroiden energioista:

"Kaikki omistettavat tavarat haluavat olla sinulle hyödyksi. Vaikka heittäisit tavaran pois tai polttaisit sen, siitä jää jäljelle palvelualttiuden energia. Kun esine vapautetaan fyysisestä olomuodostaan, se liikkuu maailmassasi energiana, joka kertoo muille tavaroille, että olet ainutlaatuinen ihminen, ja tulee takaisin luoksesi esineenä, josta on eniten hyötyä sinulle juuri tällä hetkellä, esineenä joka tuottaa sinulle eniten iloa."

Moni lukija on naureskellut ajatukselle, että esineet masentuisivat kun niitä säilytetään väärin tai että niitä pitäisi kiittää palveluksesta. Ymmärrän hyvin että moderni suomalainen pyörittelee silmiään tällaisille puheille. Vaan kyllä se on kuulunut historiassa suomalaiseenkin perinteeseen, että kiitellään metsää jahdin jälkeen ja lasketaan verkot loitsun kera vesille. Japanissa ajatus kaikkialla olevista hengistä elää vahvempana kuin meillä.

Mielestäni KonMari tuo japanilaisen teetaiteen idean siivoukseen. Ideana on arvostaa omistamiaan esineitä ja pitää niistä huolta. Tarkoituksena on huomata hetken kauneus ja hiljentyä asioiden äärelle eikä kouhottaa läpi elämän pysähtymättä kertaakaan miettimään mikä on tärkeää. Täydellisyyden tavoittelu tuntuu kuuluvan selvästi japanilaiseen kulttuuriperinteeseen, oli kyse sitten teen valmistamisesta tai siivoamisesta.

Kirjan ohjeiden kirjaimellinen noudattaminen on turhaa ja täysin mahdotontakin. Jokaisen elämä ja koti on erilainen, eikä yhdet ohjeet koskaan sovellu kaikille. Ja jos olet tyytyväinen kotiisi, tavaroihisi ja elämääsi ylipäätään, et tietenkään tarvitse tätä kirjaa lainkaan. Älä silti naura niille, jotka kokevat saavansa apua ja iloa KonMari-menetelmästä. Kukin tyylillään!

Suosittelen kirjaa kaikille avomielisille, jotka kamppailevat tavaranpaljouden kanssa tai ovat jollain tapaa tyytymättömiä kotinsa tunnelmaan. Kirja on myös hauskaa luettavaa kaltaisilleni hörhöille, jotka ovat kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja jotka nimeävät omistamiaan esineitä. (Läppärini Holmes puhisee uupuneen oloisesti, on siis aika päättää tämä postaus tähän.)