26.2.2017

Naamiojuhlat


Kas tässäpä teille jotain harvinaista: kuvia minusta ja meistä! Noh, olemme kyllä sen verran naamioituneita, ettei meitä taida kuvista tunnistaa.

Luovat ystävämme järjestivät iltajuhlan teemalla Venetsian karnevaalit. Onneksi ystäväpiiristäni löytyy myös kaikenlaisista asuista innostuneita ihmisiä, joten sain lainaan koko komeuden: mekon, puuhkan, viuhkan, naamion ja hiuskoristeen. Ulkona liikkuessa minulla oli vielä viitta, se sentään löytyi itseltä valmiina.


Samainen ystävä lainasi miehelle naamion ja komean kolmikolkkahatun. Miehen upea takki ja housut on vuokrattu Tampereen työväen teatterin pukuvuokraamosta. Keräsimme jonkin verran katseita kadulla liikkuessamme. Vaan kyllähän me olemmekin komea pari!


Vieraat olivat panostaneet pukuihinsa ja järjestäjät illan ohjelmaan: meille jokaiselle oli annettu salainen alter ego, jonka piti illan aikana selvittää tietty tehtävä itseään liikaa paljastamatta. Minä olin venäläinen kreivitär, joka osallistui karnevaaleihin tekeytyen venetsialaiseksi keräilijäksi. Tehtäväni oli löytää ja paljastaa jalokivivaras, joka oli tullut juhliin kauppaamaan minulta varastamaansa rubiinia - tietenkin lainkaan aavistamatta sitä, että minäkin olisin paikalla.

Roolit oli arvottu, joten edes juhlan järjestäjät eivät tienneet, että oma mieheni oli se röyhkeä jalokivivaras. Minullekin tämä paljastui vasta illan aikana, sillä emme tietenkään puhuneet alter egoistamme etukäteen.

Oli hauskaa!

19.2.2017

Säännönmukaista juhlimista juopumista Suomessa


No nyt kuulkaa! Onhan se nähty, että suomalaisilla juhliminen on usein synonyymi juopumiselle. Mutta nyt näen ensimmäistä kertaa, että tämä tapa on kirjattu oikein sääntöihin.

Karhun kansa on Suomessa rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Siis ihan virallinen juttu. Karhun kansan yhdyskuntajärjestys sanoo kekrin viettämisestä seuraavaa:

"Kekrin isännän tulee juopua illan kuluessa kunnolla, sillä mikäli isäntä ei huoju, ei huoju viljakaan seuraavana kesänä."

Juopumisessa tulee kuitenkin säilyttää joku tolkku, sillä säännöt jatkuvat seuraavasti:

"Isäntä ei kuitenkaan saa kaatua, sillä muuten viljakin lakoaa."

Paljon on kuulunut valitusta siitä, että sääntö-Suomen pilkkua rakastavat virkamiehet ja byrokratian pykäläviidakko pilaavat hyvää tarkoittavien ihmisten elämän ja projektit. Onkohan tämä nyt tuota valitusta puoltava vai torjuva fakta, että juopumisen voi Suomessa kirjata uskonnollisen yhdistyksen sääntöihin?

Vetäydyn saunan rauhaan mietiskelemään tätä. Hartaasti ja vesiselvänä.

12.2.2017

Ystäväkirja


Menninkäinen pyysi minua kirjoittamaan ystäväkirjaansa. Tässä siis vastauksia:

Nimeni on Hehkuvainen. No ei oikeasti. Lapsena en pitänyt oikeasta etunimestäni, mutta nyt olen sinut sen kanssa ja oikeastaan pidänkin siitä.

Edit. Tämä jäi välistä: Jotkut tosin kutsuvat minua ristimänimelläni laittaen siihen etuliitteen Kettu-. Voi olla että tulevaisuudessa minua kutsutaan harrastusporukassa joissain yhteyksissä keskiaikanimelläni. Sitä ei ole vielä virallistettu, joten se ei vielä ole käytössäkään.

Olen syntynyt vuonna 1981, eli olen siis mielestäni juuri oikean ikäinen.

Lapsuuskotini langallinen numero: 157890

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: kuvaamataidon opettaja. En tosin ollut tästäkään ihan varma. Opolle vastasin aikovani nunnaksi, kun hän tenttasi tulevaisuudensuunnitelmiani. Ihan pienenä muistan halunneeni eläkeläiseksi. (Olen siis ollut aina työtä vieroksuva!)

Mutta isona minusta tulikin: kirjanpitäjä. En tosin enää työskentele sillä nimikkeellä, vaikka teenkin töitä taloushallinnon ja kirjanpidon parissa. Nyt minulla on englanninkielinen titteli, joka ei kerro kellekään mitään työni sisällöstä ja jota en osaa sujuvasti lausua. Haluaisin isona olla kukkakauppias.

Täydellinen puoliso: löytyi minulle yhteisten ystävien kautta ja on elämäni suurin onnenpotku.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: käyttäisin ne nukkumiseen. Ja käsitöihin, jos niitä tunteja olisi riittävästi lisää.

Harrastan nyt: kaikenlaisia käsitöitä. Askartelu ja käsillä tekeminen on elämäntapa.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: tämä on hankala, sillä lasillisilla viitataan ehkä alkoholiin enkä juo sitä, enkä käytä Spotifyta. Mutta jos perjantai-iltana kuuntelen musiikkia, se tulee putkiradiosta taajuudelta 99,5 MHz tai 99,9 MHz. Tai sitten laitan kaiuttimista soimaan nettiradion Streamingsoundtracks.com. En omista kannettavaa musiikkisoitinta enkä kuuntele musiikkia kännykästäni, joten en kulje ulkona luurit korvilla. Läppärini kaiuttimet ovat niin huonot etten kuuntele musiikkia koneen kautta.

Noloin TV-ohjelma josta pidän: realityohjelmat hengenvaarallisesti lihavista ihmisistä. En tosin varsinaisesti pidä niistä, mutta katson kuitenkin. Tähän on vaikea vastata, sillä mielestäni ne ohjelmat joista pidän eivät ole noloja. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): omenapiirakka ja vuokaleipä.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Bruce Willis jää asteroidille räjäyttämään sen kappaleiksi. (Elokuva on tietysti Armageddon.)

Lapsuuteni lempilelu: pehmoleijona ja Nintendo.

Lempilelu nykyään: lautapelit ja Netflix.

Salainen paheeni: jugurttirusinat.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: nettiporno.

Viisaus, jonka tähän mennessä olen oppinut: Hakuna matata! Bumban sanoin: jätä takamuksesi menneeseen.

6.2.2017

Siemennystä


Yleisön pyynnöstä kerron kevään kylvösuunnitelmiani. Lista ei ole lopullinen eikä edes kovin tarkka, mutta itselle se antaa riittävästi suuntaa. Olen kirjoittanut ylös vain sen hetken kun kukin kasvi tulee ensimmäisen kerran käsittelyyn, sillä jatko riippuu niin monesta tekijästä (itääkö ainutkaan siemen, onko kevät aurinkoinen ja lämmin, saammeko hommattua kasvihuoneen jne.). Eikä se nyt taida olla niin justiinsa näiden kanssa, pitää mennä fiiliksen ja sään mukaan kuitenkin.

HELMIKUU
► tomaatti ruukkuun
► basilika ruukkuun

MAALISKUU
► appelsiinitimjami ruukkuun

HUHTIKUU
► sitruunamelissa ruukkuun
► ruohosipuli ruukkuun
► persilja ulos

TOUKOKUU
► porkkana ulos
► lehtisalaatti ulos
► avomaankurkku ulos

Tästä nyt puuttuvat miehen chilit, joiden parissa hän puuhailee omalla aikataulullaan. Lisäksi listasta puuttuvat ainakin perunat, joiden istutusaikataulu riippuu jonkin verran siitä milloin perunamaa valmistuu. Eikä tuossa mainita mansikoitakaan, mutta niitä ajattelin ostaa vain pari tainta joskus kesällä, jos saamme kasvihuoneen pystytettyä.

Lisäksi listan ulkopuolella on aina tilaa kaupasta ostetuille yrteille ja salaateille, joita voi irrottaa pienestä ruukustaan ja tökkiä maahan kasvamaan uutta satoa.

5.2.2017

Vaiettuja muistoja


Timo Malmi: Äyräpään luutnantti - sotavankien matka Neuvostoliittoon ja takaisin
Into Kustannus Oy 2016

"Takaisin palanneita ei heti sodan jälkeen pidetty sotainvalideina niin laajasti kuin nyt. Siviililääkärin ei silloin ollut mahdollista ymmärtää, mitä sotavangit olivat todella kokeneet. Lääkäriä vastapäätä istuessaan entiset vangit itsekin vähättelivät tapahtunutta ja salasivat nöyryyttävimmät kokemuksensa. Kuka kertoisi, että tongin toisen miehen ulosteesta sulamattomia herneitä ja söin ne? Lopulliseen avautumiseen on ollut pitkä matka."

Malmi on kirjoittanut puolidokumentaarisen tietokirjan, joka perustuu entisten sotavankien muistoihin. Suomalaisia arvioidaan olleen jatkosodan aikana sotavankina 3600 henkeä, joista matkalle jäi 40 prosenttia. Henkiin jääneet ja kotiin palanneet vaikenivat vuosiksi. Yhteiskunta ei tunnistanut eikä tunnustanut traumaa.

"Sotavankeudesta kotiin palanneiden ongelmat selvitettiin yksilöstä eikä rankoista kokemuksista johtuviksi. Sodan jälkeen ajateltiin, että normaalin miehen kuului jaksaa elää jatkuvasti kuoleman vaarassa. Suomessa se oli luonnollista, sillä monen sotavangin isän sotakokemus oli vuonna 1918 päättynyt sotavankileiriin ja perhe pelännyt jälkipuhdistusta vuosia.

Toisen maailmansodan jälkeen lääketiede ei tunnistanut sodan kokeneiden psyykkisen hoidon tarvetta. Ajan tapana oli muun muassa ohjata mieleltään järkkyneet sähköshokkihoitoon."


Kirja ei ole kauhukuvilla mässäilyä, sillä kertojina ovat sotavangit itse. Vaikka avoimuus ja rohkeus puhua on lisääntynyt, uskon että ne kaikkein kauheimmat kokemukset on kuitenkin jätetty kertomatta. Tarinat ovat silti karuja, ja vaikka jokaisen vangin kertomus on omanlaisensa, niille kaikille on yhteistä jatkuva nälkä, vilu, taudit ja pelko. Oli tavallista, että aamulla heräsi kuolleen vierestä. Ehjänä ei palannut kukaan.

Äyräpään luutnantti ei siis ole mitään hyvän mielen lukemista. Se on kuitenkin taitavasti koottu ja ehyt kokonaisuus. Vaiennut sukupolvi saa äänensä esiin ja teksti soljuu joutuisasti. Suosittelen lämpimästi kaikille kaltaisilleni, joita kiinnostaa toinen maailmansota ja sen ajan mikrohistoria.

2.2.2017

Yleistä lätinää


Rakas päiväkirja, anteeksi hiljaisuuteni. Elämä vie mennessään, enkä oikein jaksa keskittyä sitä dokumentoimaan. Tässä jonkinlainen tiivistelmä siitä mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Uusi työ on alkanut kivasti, tässä on nyt neljäs viikko meneillään. Hyvää on paljon, esimerkiksi seuraavat asiat tuottavat iloa:
+ sähköpöytä
+ lyhyt työmatka
+ ei stressiä (ainakaan vielä)
+ hyvä työilmapiiri
+ kivat työtehtävät
+ työnantajan arvot kohtaavat omani
+ hyödykäs henkilökunta-alennus

Hankalaa on se, että uuden opettelu on aina raskasta. On mälsää tuntea itsensä hitaaksi, kömpelöksi ja tyhmäksi. On inhottavaa olla epävarma melkein kaikesta tekemisestään. En oikein osaa tässä asiassa olla armelias itseäni kohtaan, vaan haluaisin osata kaiken heti nyt. Kysyy kärsivällisyyttä hypätä asiantuntijasta harjoittelijaksi. Mutta tällä mennään, sillä näin on hyvä.

Olen vuosien tauon jälkeen aktivoitunut harrastusporukassani ja se tuntuu hyvältä. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja heittäytynyt luottamustehtävään. Pääsen siis hyödyntämään keskiaikaharrastuksessa sekä ammatillista osaamistani että monenkirjavaa askarteluintoani. Luulin että voisin näissä ympyröissä käyttää vaakunaani, mutta se ei olekaan suotavaa (leikki ja todellisuus täytyy pitää erillään). Siispä olen suunnitellut vallan uuden vaakunan! Se on nyt lähtenyt eteenpäin rekisteröitäväksi, toivottavasti se hyväksytään. Jos, niin ehkä voisin sen näyttää sitten täälläkin.

Piha on jäässä, mutta kevättä ja kesää suunnitellaan jo kovasti. Puutarhuriystävämme kävi konsultaatiokäynnillä ja tulee keväämmällä tekemään meille pihalle perunamaan. Ostamme myös kasvihuoneen, jos vain sopivan löydämme. Kaikenlaisia siemeniä on jo hommattu ja summittainen kylvöaikataulu on selvillä. Tässä kuussa saa jo aloittaa ensimmäiset esikasvatukset! Ränsistyneen pensasaidan karsin kumoon heti kun säät sallivat.

Ensi kesänä saadaan toivottavasti toteutettua myös julkisivun maalaus. Se tulee kyllä ihan ostopalveluna, sillä en todellakaan rupea käyttämään kesääni seinien rapsutteluun. Minullahan ei varsinaista kesälomaa olekaan, kun työssä ei ole lomaa kertynyt ja sopparikin on määräaikainen elokuun loppuun. Sittenhän sitä tietysti voi lomailla jos ei heti löydy uutta työtä. Mutta siis joku muu saa hoitaa sen maalauksen. Saadut urakkatarjoukset on arvioitu, nyt vain pitäisi nuijia päätös pöytään.

Elämä on tällä hetkellä kirjava ja positiivisesti pörröinen sekamelska. Ei siitä osaa kovin järkevästi kirjoittaa vaikka ehtisikin.