21.1.2017

Wanhaan malliin


Aloitin kaksi ja puoli vuotta sitten mekkoprojektin. Purin kaavoiksi miehen isoäidin mekon, ostin uuden kankaan ja aloitin ompelutyönkin. Sitten homma jäi hautumaan pitkäksi aikaa (niin kuin käsitöilläni on usein tapana), kunnes jouluna kaivoin työn esiin. Aloitin uudestaan, ja tällä kertaa sain sitten valmiiksi.


Kankaassa on hiukan pellavainen ulkonäkö, mutta se on jotain keinokuitua. Ostin aika halpaa kangasta, sillä en suoraan sanottuna uskonut että onnistuisin ompelussa näin hyvin. Ompelin koko mekon käsin kappaleiden huolitteluja ja tikkauksia myöten, joten hommaa tässä riitti. Työtunteja en koskaan laske, mutta onhan tähän mennyt varmasti ainakin parikymmentä tuntia.


Alkuperäisessä mekossa oli pieni kaulus, mutta jätin sen pois. Jätin pois myös pienet olkatoppaukset, mutta en älynnyt huomioida niille ollutta tilaa uutta kangasta leikatessa, joten olkapäistä tuo ei nyt istu ihan niin hyvin kuin toivoisin. Parantamisen varaa siis vielä jäi, vaikka kokonaisuus onkin oikein onnistunut.


Etumustaa koristaa kantanapit, jotka päällystin mekkokankaalla. Kanta on ehkä hiukan liian iso ja napit jäävät vähän turhan koholle, mutta asia ei häiritse minua niin paljoa että vaihtaisin napit. Hihansuissa väljyys on koottu rypyille. Kalvosimen ollessa kiinni hihansuu on varsin tiukka, mutta nepparin avaamalla tilaa tulee niin että hihan saa tarvittaessa nostettua ylös.


Napit ovat itse asiassa huijausta: kiinnitys on neppareilla ja napit vain koristeina. Mekossa ei ole vetoketjua, vaan pukemisväljyyttä syntyy sekä etumuksen avonaisuudesta että oikeassa kyljessä olevasta aukosta. Kaikki kiinnitykset on pienillä painonapeilla samaan tapaan kuin alkuperäisessä mekossa. Alla olevassa kuvassa sivuaukko.


Mekossa on aika korkea vyötärö. Jos uusiksi tekisin, saattaisin laskea sitä muutamalla sentillä. Muuten en muuttaisi mitään, sillä malli on ihana. Mekon kokoaminen oli mielenkiintoinen ja opettavainen "palapeli"!

7.1.2017

Uudet asukkaat


Yksi kellariin vievien portaiden askelmista alkoi notkua oudosti. Tarkempi tutkimus paljasti, että yksi askelmaa kannattelevista ruuveista oli poikki. Uutta ruuvia ei olisi saanut porattua purkamatta portaita, joten päädyimme toisenlaiseen ratkaisuun. Sahasin puupalikan sopivan mittaiseksi ja maalasin sen valkoiseksi. Sitten tulostin, väritin, leikkasin ja liimasin palikan alaosaan Totoron.


Palikka paukuteltiin kahden askelman väliin ja ruuvattiin vielä kiinni sivulautaan. Ruuvien kantoja peittämään liimasin vielä toiset kuvat. Niinpä meillä asustaa nyt portaan alla iso ja keskikokoinen metsänhenki.


Söpikset!

6.1.2017

Loppiaisvieraita


Meillä kävi tänään erityisiä vieraita: Ingan ja Olavin pojantytär miehensä ja lastensa kanssa.

Vaati jonkin verran salapoliisityötä että saimme selville kenen omaisuutta vintille jääneet sotakirjeet olivat. Kun asia selvisi, meni vielä pitkään että saimme tapaamisen aikaiseksi. Mutta nyt vihdoin kirjeet on saatu toimitettua omistajalleen ja aiemmin pelkästään teksteistä koostunut tarina on saanut konkreettisempia muotoja.

Ingan ja Olavin pojantytär asui tässä asunnossa miehensä kanssa kymmenen vuotta sitten. Oli hauskaa kuulla heidän kertomuksiaan siitä millainen asunto heidän aikanaan oli ja mitä remonttia he olivat tehneet. Kävi ilmi, että heillä oli pihalla perunamaa juuri siinä kohtaa mihin me aiomme perustaa ensi keväänä perunamaan. Hauskaa! Tuntui hyvältä, että heillä on paljon hyviä muistoja tästä asunnosta.

Saimme nähdä valokuvat sekä Ingasta että Olavista. Kuulimme että he elivät yhdessä loppuun asti ja lepäävät nyt samassa haudassa Kalevankankaan hautausmaalla. Täytyy käydä se hauta joskus etsimässä.

Pelotti, että vieraamme pahastuisi siitä että olemme lukeneet kirjeitä, mutta hän sanoi olevansa kiinnostunut kuulemaan mitä olemme saaneet tietoomme ja oli oikeasti hyvillään siitä että saatoimme kertoa jotain kirjeiden sisällöstä. Olisin mieluusti kuullut enemmän ja kertonut enemmän, mutta ehkä vähän arastelimme puolin ja toisin. Tuntui kuitenkin välillä oudolta puhua vieraan ihmisen kanssa ihmisistä, jotka tuntee vain kirjeistä.

Täysin ainutlaatuinen tapaaminen. Kyllä elämä voi välillä olla erikoisen mahtavaa.